Pohjois-Norjan aavemainen kaupunki Vardö (Vuoreija)

Pohjoisen roadtrip heinäkuussa 2020, päivä 6: Vardö (+Skiippagurra)

Ajettuamme maisemareittiä pitkin Hamningbergiin, jäi matkanvarrelle Vardön kaupunki. En tiennyt kaupungista mitään etukäteen, joten hämmennys oli suuri, kun eloisan Kirkenesin jälkeen oli Vardö aivan toisenlainen. Saarelle johti vajaa 3 kilometrin pituinen ja 88 metrin syvyinen tunneli ja kaupunki näytti mielestäni pohjoisen mittakaavalla suhteellisen isolta. Kaupunki oli taloja täynnä, mutta ketään ei näkynyt missään, ei yhtään missään!

Ajoimme yksin katuja pitkin, kurvasimme paikallisen marketin pihaan todetaksemme olevamme ainoat asiakkaat. Kaupassa ollessa sinne tuli pari muutakin asiakasta, mutta hekin olivat suomalaisia. Marketin pihalla katsoin kukkulan päällä olevia valkoisia palloja, jotka muistuttivat ufopalloja. Missä kaikki ovat? Täällä ei ole ristin sielua, ei kaduilla, ei kaupassa ja vielä nämä ufopallot. Tuli vähän spooky olo. Teimme ostokset ja palasimme kaupunkiin seuraavana päivänä heti aamusta.

Ajattelin, että vain sattumalta emme törmänneet keheenkään, mutta seuraavana päivänä oli kaduilla yhtä hiljaista. Yksi auto tuli vastaan kun suuntasimme linnakkeelle.

Vardön linnake on maailman pohjoisin ja se on valmistunut 1738.  Tähden muotoiseen linnakkeeseen on 50 kr sisäänpääsymaksu, sisäpihalla on museo. Saaren toinen merkittävä nähtävyys on Steilneset, sillä saarella on poltettu 91 noitaa 1600-luvulla ja Steilneset on noituudesta tuomittujen muistomerkki.

Lähdimme ajamaan saaren päätyyn, jolloin vastaan tuli Drakkar – lohikäärmeen ja viikinkiveneen ristelmä. Taideteos symboloi mm. merta, mytologiaa, historiaa, muuttoliikennettä, veneitä, puuta ja valaita. Se sijaitsi hienolla paikalla, kallion päällä meren vieressä.

Kun tietä jatkoi vielä eteenpäin, tuli vastaan kalojen kuivaustelineet. Tie muuttui huonokuntoisemmaksi ja pienemmäksi, pian olimme saaren perällä kukkulan päällä, mistä aukesi näkymät yli Vardön, merelle ja läheisille saarille. Viereiselle lintusaarelle, Hornoyalle emme valitettavasti menneet (koirien takia), Vardö kun on tunnettu nimenomaan tästä lintusaaresta. Lukuisa määrä lintuja nähtiin kuitenkin istuvan Vardön sillan viereisen pomorimuseon katolla, muuten lintuja ei erityisen paljoa nähty Varangin niemimaalla. Saaren toisessa päädyssä piti olla yleinen pysäköintipaikka, jossa olisi mahdollisesti voinut yöpyä (leirintäaluetta täällä ei ollut), mutta tie sinne oli kaivettu auki, joten tänä kesänä sinne ei ollut pääsyä. Drakkarin tien varrella olisi toki voinut myös leiriytyä, kun alue oli vain yhtä vehreää aluetta.

Kun palasimme takaisin keskustaan, olin hiukan pettynyt kun siellä näkyikin autoja liikenteessä ja ihmisiä. On täällä sittenkin jotain elämää! Menimme kävelykadun kahvilaan, jonka yhteydessä oli pieni sisustuspuoti ja alakerrassa vinmonopolet. Siinä kahvia juodessa ihmettelin kävelykadun tyhjiä liikerakennuksia, logot olivat paikalla mutta muuten kaikki oli hylätyn ja ränsistyneen näköistä. Harvemmin sitä tulee näin hiljaiseen ja kuolleeseen kaupunkiin, tämän vuoksi paikka oli jollain lailla kiehtova, kun se oli niin erilainen.

Vardö jäi mieleen sen erittäin hiljaisista kaduista, sen katutaiteesta, ränsistyneistä rakennuksista ja lukuisista taloista, joiden asukkaat olivat muuttaneet muualle. Mystinen mutta mielenkiintoinen kaupunki!

Edellinen päivä oli venynyt lapsen kannalta turhan pitkäksi, joten päätimme tämän päivän siirtymän olevan taas lyhyt. Ajoimme Vardöstä vajaa parin tunnin matkan päähän Skiippagurraan, familie camp leirintäalueelle, mistä varasimme heti 2 telttayötä. Ihanaa, kun seuraavana päivänä ei tarvinnut purkaa ja pystyttää leiriä uudestaan, vaan saimme sen suhteen huomenna välipäivän.
Illalla paistoi aurinko lämpimästi, mies kävi saunassa ja lapsi sai pitkästä aikaa leikkiä leirintäalueen leikkipuistossa. Kyllä yksi leikkipuisto päivässä pitää lapsen tyytyväisenä. Täällä oli ilmainen suihku ja vastaanotossa kahvia tarjolla! Iltakävelyllä kävimme Tenojoki varressa katsomassa tyypillisiä puuveneitä.

14 kommenttia

  • Elina

    Uskon! Mietinkin, että onko muilla vastaavia kokemuksia tuolta! 😊 Hämmentävää, mutta onhan kaupunki todella pohjoisessa, ettei kovin yllättävää että on hiljentynyt.

  • Pinkkis

    Ompa hauska, mulla on ihan päinvastaiset kokemukset tältä kesältä 😀 Nimittäin Kirkkoniemi oli aivan täysin autio, ja Vuoreijassa oli elämää 😀 Toki, varmasti koronan vaikutus näkyi molemmissa ja normaalisti olisi ollut kumpaisessakin enemmän vilskettä. Käytiin samaisessa kahvilassa Vuoreijassa, kuin myös linnakkeessa ja myös meiltä jäi Hornöya väliin. Toivottavasti ens vuonna pääsis takaisin kun niin paljon nähtävää ois tuolla vielä…

  • Anna K. - Kaukaa haettua

    Mä olen käynyt Vardössa Hurtigrutenin risteilyillä, työmatkoilla. Pysähdys on lyhyt, mutta siinä ehtii just käydä linnoituksella ja noitamuistomerkillä. Samat fiilikset jäi, että hiljaista oli. Oon ollut sekä syksyllä että keväällä. Toukokuussa Vardössa oli vielä lunta, kun taas Bergenissä lehdet puussa ja tulppaaneja.

  • Elina

    Haha, onhan se aina ihan sattumasta kiinni, minä päivänä ja vuorokauden aikaan siellä liikkuu yms… 🙂 Mut kiva kuulla, et siellä osaa olla vilskettäkin! 😀

  • Elina

    Vissiin aika moni kokenut paikan suurimmaks osaks hiljaisena kaupunkina. Mut oli joka tapauksessa jollain lailla tosi kiva paikka, vaikka hiljainen olikin. Onhan se ihan toooosi pohjoisessa ja jäämeri vieressä, että ei ihmekään että on vielä toukokuussa lunta, hassua 🙂

  • Ne Tammelat

    Tuosta hiljaisuudesta ja sääpalloista (?) tuli mieleen Huippuvuoret ja siellä Ny Ålesund, jota asuttaa kansainvälisettutkijat, jotka eivät liiemmin vieraista välittäneet. Oli varmasti spooky olo, mutta ehdottomasti samaa mieltä, että kiehtova kohde!

  • Elina

    Joo, olihan nuo jotain ihan tavallisia tutkimuspalloja johonkin yläilmoihin liittyen :'D Voin hyvin kuvitella samanlaisen tunnelman Huippuvuorilla, ei paljoa muita ihmisiä siellä kaivata pyörimässä 🙂

  • Pirkko / Meriharakka

    Ajattelin ensin, että Vardö on oikeasti kokonaan hylätty kaupunki kuten jotkut Huippuvuorilla, kuten joku tuossa yllä jo muistelikin, mutta täällä siis sentään asui vielä joku 🙂 Kaipa Suomessakin alkaa jo syrjäseuduilla olla ainakin kyliä, joissa tyhjiä taloja saattaa olla enemmän kuin asuttuja.

  • Elina

    Joo täysin hylätty se ei ollut, mutta paljon taloja (tyhjillään) asukaslukuun nähden. Hiljainen paikka, ainakin tällä kertaa.

  • Martta / Martan Matkassa

    Voih! Noista sääpalloista tulee mieleeni Sveitsi, Jura-vuorilla Dolella oli vastaava sääpallo ja se oli meidän kiintopiste, aina kun se näkyi niin tiesimme, että nyt ollaan lähellä kotia! Kylläpä todella näyttää aavekaupungilta, ei ihme että tuntui oudolta. Norja kiinnostaa, joten täytyy lukaista muitakin reissupostauksia.

  • Elina

    Joo ei sitä kovin usein tupsahda lähes autioon kaupunkiin 😀 ja ku en tienny siitä ennakkoon, niin oli niin outoa, et missä kaikki oikein on 😀

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.