Vuokatin Haapala BnB, oi mikä panimo!

Pienpanimot ovat kovassa nousussa ja moni haluaa maistaa ja suosia jotain paikallista ja yhä enemmän nautiskella yksittäisten oluiden mausta. Haapala BnB on Sotkamolainen pienpanimo, ravintola ja majapaikka joka sijaitsee Vuokatissa. Haapalan tilaa jatketaan jo viidennessä sukupolvessa Korhosten suvussa ja Haapalassa suositaan etenkin kainuulaisia makuja ja lähiruokaa. Tulevaisuudessa onkin tarkoitus, että panimon oluiden mallasohrat viljellään Haapalan omilla pelloilla.

Haapalan oluet testissä

Olimme tulleet pitkästä aikaa viettämään Vuokatti lomaa ja mies toi kaupasta parit maistiaiset paikallista Haapalan olutta. Ensimmäisenä iltana maisteltiin korpikuusen kuiskaus olutta, jota on saatavilla vuoden ympäri. Olut on pale alea ja se sisältää tuoretta kuusenkerkkää lähimetsistä. Mies tuntee oluiden maut ja tyylit paremmin kuin minä, joten olin siitäkin syystä innostunut kun sain yhdessä hänen kanssa näitä maistella. Karkeasti sanottuna erotan oluista hyvin lagerin ja vehnäoluen, mutta muut olutlajit on itselle varsin tuntemattomia.

Korpikuusen kuiskauksen juotuani, tykästyin todella paljon pale aleen ja tästä lähtien tulen taatusti tunnistamaan senkin olutlajin. Tässä oli makua ja yllätyin tästä niin positiivisesti, että heräsi suurempi uteliaisuus tämän pienpanimon muihin tuotteisiin.

Mies maistoi hiukan helmeilevän golden alen, maku oli greippinen/sitruksinen. Hmm, eihän tämä tähän voinut jäädä, uteliaisuus senkun lisääntyi. Meillä oli ruokakauppa muutaman sadan metrin päässä, joten siellä oli majapaikasta helppo käydä.

Seuraavana päivänä haimme muikean mustikan, joka maultaan on hapan ja muistutti omaan suuhuni enemmän siideriä kuin olutta. Tämä sour olut oli jännä mustikan makuinen olut joka kuuluu kausimakuihin ja onkin hienoa, että täällä suositaan sesongin aikaisia raaka-aineita ja hyödynnetään niitä, mustikat ovat tietysti aitoja kainuulaisia.

Innostuttiin maistamaan yksi uusi maku per ilta ja muutaman päivän päästä oli vuoroni mennä ruokakauppaan ja tuoda mukanani jokin uusi maku Haapalalta. Seisoin hyllyn päädyssä tovin ja silmäilin valikoimaa, mitä näistä ottaisi, mitä täällä ylipäätänsä edes on? Mukaani tarttui himskatin hapan sour olut ja vaarojen vaalea blonde ale.

Himskatin hapan on tehty 100 % kotimaisista raaka-aineista ja sen pihlajanmarjat on poimittu Haapalan omilta pihoilta. Juuri näihin aikoihin poimitaan Haapalassa niin paljon pihlajanmarjoja kuin mahdollista oluen valmistukseen. Ostin varmuuden vuoksi vain yhden pullon jaettavaksi, jos emme tykkäisikään mauista. Happamia sanoi kettu, oli ensi ajatukseni kun maistoin pihlajanmarjoista tehtyä olutta. Ensimaku oli tuimea, mutta kun pääsi maussa pidemmälle, niin tämähän oli hyvää, yllättävän hyvää! Todella onnistunut ja kuinka kiva, että tuiki tavallisista pihlajanmarjoista on onnistuttu tekemään oma olut!

Hauskaa, että tässäkin oluen nimessä on Vuokatille tyypillinen ”katti” loppu

Vaarojen vaalea, oi se vei kieleni mennessään! Tässä vaiheessa huvitti kuinka huomaamatta lomamme oli saanut Haapala teeman. Olimme ostaneet vain yhden satunnaisen oluen ja innostuttiin siitä näin paljon. Tällä hetkellä (2021) Haapaloiden valikoimissa on 4 kausiolutta ja 5 vuoden ympäri saatavilla olevaa olutmakua ja näiden lisäksi heillä on vuosiolutta.

Vuokatinvaara sulle, naapurinvaara mulle

Syömään Haapala BnB ravintolaan

Emmehän voi täältä lähteä kotiin käymättä ensin ihan oikeasti paikan päällä, joten varasin meille pöydän Haapalan ravintolasta loman viimeiselle illalle. Haapalan pihapiiri on kodikas ja sen parkkipaikalla on jopa pari sähköauton latauspaikkaa. Pihapiirin keskellä on keltainen päärakennus, josta voi halutessaan varata  majoitusta.

Pöytä tulee varata etukäteen, ravintolassa oli väljää ja asiakkaat oltiin korona huomioon ottaen sijoiteltu eri puolille ravintolaa etäälle toisistaan. Me saimme ravintolan perästä pöydän, missä saimme istua muilta asiakkailta rauhassa. Tytölle tuotiin ryhmä hau piirustuspaperia ja värikyniä, ihanasti otettiin huomioon pienimmät ravintola-asiakkaat.

Tämä vaaleanpunainen kynä jäi jostain syystä mun paidan sisälle,
joten palauttelen sen seuraavalla kerralla takaisin!

Maistelumenu

Valitsin ruokalistalta maistelumenun, joka sisälsi 4 x 0,20 cl maisteluolutta: hiukan helmeilevä, korpikuusen kuiskaus, riuskasti rukiinen ja usvainen uitto. Nämä kuului juoda erikseen eri ruokien kanssa ja lautasella näiden kaverina olikin fish n’ chips, suomalaista kermajuustoa, ribsiä olut bbq-kastikkeella ja jälkiruoaksi mutakakkua, jossa oli myös tuota tervaista portier olutta eli usvaista uittoa. Tervallakin oma historiansa täällä Kainuussa, missä sitä on aikoinaan tuotettu suuria määriä ja kuljetettu tervan tietä pitkin ulkomaille, missä lopulta ollaan kehitetty porter olutta.

Maistelumenu oli hyvää ja täytyy sanoa, että oli todella vaikeaa valita mitä olisin syönyt, sillä mieli olisi tehnyt syödä vaikka kuinka paljon muutakin! Olimme hilkulla valita esim. lankku kahdelle ja grillilankusta lukeminen toi jo vedet kielelle. Mies valitsi kyyttö burgerin ja tykkäsi siitä, tytölle valitsimme oman lasten burgerin ja siitä sain syödä loput, joten sain itsekin maistaa Haapalan burgeria.

Haapalan omaa mustikkamehua

Uudestaan Haapalan panimoravintolaan?

Oi ei, nyt kurnii maha. Meillä olisi keväällä taas jokavuotinen mahdollisuus lomailla Vuokatissa ja tämän kokemuksen myötä harkitsen vakavasti Vuokattiin palaamista. Oli nimittäin niin positiivisesti yllättävä kokonaisuus, joten suosittelen lämpimästi käymään Haapalassa kun Kainuussa päin liikutte. Ai niin! Maistoinhan tosiaan ruoan kanssa riuskasti rukiinen olutta ja sekin oli hyvää. Usvainen uitto taas ei ollut omaan makuuni, mutta se johtui enemmänkin oluen tyylistä (porter).

Yhdeksästä eri olutmausta jäi maistamatta vain kausimaut sumsan sihadus joka on panimosimaa ja jota on saatavilla keväällä (tässäkin hyvä syy palata maistamaan), sekä safety distans amber ale, jota on saatavilla marraskuusta. Safety distans kuvaa 103-vuotiasta itsenäistä suomea ja sen etiketissä on hauskasti Googlen hakutrendejä vuodelta 2020 muistuttamassa pandemiasta.

Panimokierrokset on nyt tauolla
Täältä saa ostaa mukaansa olutta, myös tynnyreissä

Ja lopputulema Haapalan oluiden suhteen oli?

Vaarojen vaalea taisi viedä voiton, hienon hopea sijan sai korpikuusenkerkkä ja kolmanneksi valitsen himskatin happaman (rukiinen oli myös hyvää). Mielestäni varsin kivaksi yksityiskohdaksi tekee vaarojen vaalea pulloissa sen, että etiketeissä on paikallisien vaarojen nimiä ja niiden korkeuskäyriä. Tässä viimeistään näkee sen aidon kainuulaisen, mikä tekee Haapalasta niin Haapalan näköisen.
Mistä näitä oluita sitten saa? Enimmäkseen Vuokatista, Sotkamosta, Kajaanista ja Oulusta ja muutamista muista paikoista myös etelä-suomesta, kts. tarkemmat paikat heidän kotisivuiltaan.
Mitä muuta me tehtiin Vuokatissa? Siitä voit lukea tästä postauksesta.
Vaarojen vaalea
Ootko innostunut pienpanimoista? Onko sulla pienpanimoa jota suositella? Ootko maistanut Haapalan oluita?

9 kommenttia

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Haapalan oluet ovat vielä maistamatta, mutta yövyttiin paikassa talvella yksi yö ja kokemus oli kyllä erittäin positiivinen. Yövytään siellä kyllä seuraavaksikin, kun lähiseudulla ollaan. Täytyykin myös tutustua panimopuoleen sillion tarkemmin! 🙂

  • Kohteena maailma / Rami

    Tuli käytyä itsekin vierailulla Haapala Breweryssä heinäkuussa ja otettua alkupalaksi maistelumenu. No se olisi kyllä riittänyt pääruuaksikin, mutta tulipahan nauttia kunnolla hyvästä ruuasta 🙂 Ja juomasta 😀

    Kaiken kaikkiaan kiva paikka ja Haapalan oluet on myöskin ihan laadukkaita. Kainuun ainoana pienpanimona sillä on kuitenkin aitiopaikka viedä alueen makumatkailua eteenpäin omalla tekemisellään.

    Panimovierailu on näissä kohteissa aina huippu, josko taasen pääsisivät niitä ensi vuonna toteuttamaan halukkaille.

  • Elina

    Hienosti ja tyhjentävästi sanottu, just näin! 🙂 Toivottavasti kainuun makumatkailu tästä kehittyis laajemminkin, eiköhän! Maistelumenu tosiaan menee joko tuhtina alkupalana tai kevyenä pääruokana. Minkä otit sitten itse pääruoaksi? 😀

  • Paula - Viinilaakson viemää

    Tosi kivan näköinen paikka. Itse en ole oluiden ystävä ollenkaan, mutta mieheni on sitten sitäkin enemmän ja usein kannatamme pienpanimoita. Joskus olen löytänyt niistä myös ihan kivoja siidereitä. Valitsemme aika usein paikallisten tuottamia juomia isojen merkkien sijaan ihan jo uteliaisuudesta ja samalla kannatuksen vuoksi. Sieltä sitten yllättäen aika usein löytyy kaikkea hyvää.

  • Tiina Johanna / Kookospalmun Alla

    Vaikuttaa kyllä ehdottomasti käymisen arvoiselta paikalta, joten ehkä tuonne joskus voisi jopa eksyä! 🙂 Mieheni rakastaa pienpanimo-oluita ja varmasti mielellään tuonne lähtisi maistelemaan, eikä hyvä ruoka kyytipojaksi koskaan ole huono asia, heh. Itsekin tuolta varmasti jotain hyvää löytäisin vaikken kovasti oluita itse yleensä juokaan. Kiitos kivasta vinkistä siispä!

  • Elina

    Niinpä 🙂 Tällaisia pieniä ja tuntemattomia panimoita on hauska kokeilla ja maistaa, se taitaa se juttu ollakin, kun ei yhtään tiedä mitä odottaa. En siis itse harrasta oluita/pienpanimoita myöskään, mutta nyt innostuin! 🙂

  • Elina

    Näin se taitaa olla, meidän miehet on näistä pienpanimoista yleensä enemmän innoissaan! 😀 mutta tästä mäkin innostuin näinkin paljon 😀 palvelu paikassa oli kans hyvää ja paikasta jäi vain positiivinen kuva, tunnelmallinen paikka.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.