Päiväretki Pallaksella: Vuontispirtiltä Nammalakuruun

Päivä valkeni pilvettömänä ja aurinkoisena, kun lähdimme Pallaksen loman ensimmäiselle päivävaellukselle. Jätimme auton Vuontispirtin parkkipaikalle, mihin oli mökiltä vain 3 km. Montellinmajalle oli täältä matkaa 6 km suuntansa. Alkumatka käveltiin ”tienpohjaa”, jonka jälkeen tuli pieni suo. Oli tosi komeat maisemat kun aurinko paistoi ja tunturit oli aivan ruskassa, ruskean punaisia ja puut keltaisen oransseja. Muutaman kilometrin patikoimme metsän läpi, polut oli mönkijäuran levyisiä sorateitä ja helppoja kävellä.

Kohti Montellinmajaa

Noustiin loivasti ylöspäin eikä nousu ollut liian rankka. Tuntui ihanalta vaeltaa vain kevyt reppu selässä. 1h 15 min päästä olimme Montellinmajalla. Siellä oli aika paljon väkeä juuri silloin tauolla ja yksi kainuulainen mies tuli kertomaan, kuinka hän oli vasta 25-vuotiaana ensimmäistä kertaa Lapissa ja me jo kuljetetaan reilun vuoden ikäistä tyttöä tuntureilla. Montellinmajalla pidettiin ruokatauko, tuuli läpikylmästi joten menimme autiotupaan sisälle lämmittelemään (sittemmin on tupa kuulemma suljettu). Eräs metsänhoitaja nimeltä Justus Montell rakensi tuvan itselleen 1900-luvun alussa tukikohdaksi, tehdessään tuntureilla tutkimustyötä.
Montellinmaja
Kohti Nammalakurua

Reitti Nammalakuruun

Joka puolella oli niin kaunista, punaisia mattoja ja niin värikästä. Kävelimme kohti Nammalakurua, minne oli matkaa 1 km, ei ollut matka eikä mikäään, se oli vain kukkulan takana. Matkan varrella juutuin jatkuvasti silmistäni (tai kamerastani) kiinni väriläiskiin maassa.
Nammalakurussa oli pari isoa nuotiopaikkaa, suht uusi (olimme täällä 2018) varaus/autiotupa, jonka yhteydessä oli myös kuivaushuone varusteille. Aika luksusta! Autiotupa oli tosi siisti ja iso, sinne mahtuu varmaan 20-30 hlöä yöpymään.
Nammalakurun autiotupa
Jäimme syömään mustikoita, niitä oli valtavan paljon koko alueella. Luoksemme tuli toinen pariskunta, joilla oli kolme pientä lasta mukana. Hekin lähestyivät meitä siksi, että oli niin harvinaista törmätä muuhun pikkulapsiperheeseen. Perhe oli aloittanut vaelluksen Pallakselta, ollut yhden yön Rimakurussa kodassa (n. 10 km matka) ja nyt toisen yön täällä Nammalakurussa (n. 3 km siirtymä). Isommilla lapsilla oli omat rinkat ja toinen vanhemmista kantoi pienimpää lasta kantorinkassa ja toinen sitten koko porukan loppuja varusteita. Onnistuu kuulemma hyvin näin lyhyellä matkalla.
Me emme ole vielä tänäkään päivänä toteuttaneet lasten kanssa yön yli vaellusta, vaan tehneet pelkästään päiväretkiä. Pitäisi vaihtaa rinkka yhteen isompaan, niin saisimme varusteet mahtumaan kun kantajia on vain yksi. Kävimme vielä kiipeämässä lähimmän tunturin päällä jos nähtäisiin kurua ja meidän mökkiä. Mökin järven reuna nähtiin ja kuru osittain, mutta ihan ”reunalla” ei käyty. Hyvät maisemat oli Nammalakuruun.
Nammalakurusta jatkoimme takaisin kohti Vuontispirttiä, pysähdyin taas ottamaan niin paljon kuvia ja joka kerran jälkeen ajattelin, tämä on viimeinen kuva, nyt nautin loppumatkasta ilman kameraa… 
 
Matka tuntui tosi kevyeltä, alas oli pelkkää alamäkeä, sai melkein vain rullata alas. Noin tunti kesti tulla alas ja metsäosuus tuntui paluumatkalla pidemmältä kuin tullessa, vaikka yleensä se tapaa olla toisin päin. Käytiin vielä itse Vuontispirtillä pyörimässä ja ihmettelemässä ennen paluuta mökille ja saunan lämmitykseen. Kilometrejä kertyi tällä reitillä meno-paluu yhteensä 15 km eikä tuntunut ihme ja kumma missään.
Seuraavaksi kirjoitan lisää muista patikointi reiteistä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Tämä reitti oli meille ehkä koko reissun miellyttävin pätkä, osittain hyvän sään vuoksi mutta maaston ja itse reitin vuoksi myös. Vaikka se oli pitkä (tai lyhyt, vain 7,5 km suunta), niin oli tosi helppo ja miellyttävä reitti kävellä.

4 kommenttia

  • Elina

    Kiva kuulla, et tekin tykkäsitte! 🙂 joo se alkupätkä on vaan sitä tiellä kävelyä, mutta siellä perillä ja tunturilla on reitti ollu kyllä todella miellyttävä 🙂

  • Sonja | FIFTYFIFTY

    Vuontispirtti, Montellin maja ja Nammalankuru ovat kaikki tuttuja teiniajan hiihtolomaretkiltä. On hauskaa nähdä ne näin upeissa ruskan väreissä, kun on itse tottunut hohtavaan hankeen. Tämä reitti oli aina yksi suosikkini, koska alkuun se oli pitkää nousua, mutta sitten sai munkkia ja kaakaota ylhäällä, minkä jälkeen sai laskea monta kilometriä alas. Upea näin syksylläkin! Tiedän kyllä tuon tunteen, kun on ottanut miljoona kuvaa ja tulee jo vähän hölmö olo siitä. Kiva jos pikkuinen viihtyi hyvin noin pitkällä reitillä. Sanon siksi pitkällä, koska me ei olla menty oman kanssa kuin max. 6,5 km reitti. En tiedä viihtyisikö meillä ihan noin hyvin. 🙂

  • Elina

    Oi kiva kuulla, et reitti on kiva myös talvella ja ylipäänsä tykätty! Olis kyllä kiva kokea talvellakin, tuo alamäki olis kyllä aika siistiä vetää alas suksilla! Montellinmajalla ja Nammalakurussa oli pidemmät tauot, siks meni ihan kivasti ja nyt kun mietin niin molempiin suuntiin itseasiassa nukuttiin päikkärit meno ja paluumatkalla, et ihan kivuttomasti meni ne sitten. Mut ymmärrän kyllä, en oo nyt tämän toisen vauvan kanssa uskaltanut tehdä pidempiä reissuja ku just tuon max 6-7 km. En tiedä miks yhtäkkiä arastelen vaikka näköjään ennenkin on sujunut 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.