Sardiniassa vuokra-autolla

Sardinia on hämmästyttävän tuntematon ollakseen Välimeren toiseksi suurin saari. Ihastuimme kesällä 2018 tähän saareen, joka on rauhallinen ja voisi sanoa, että aivan erilainen kuin Manner-Italia, sillä täällä ihmiset ovat ystävällisempiä ja rauhallisempia. Sardinialaiset viettävät onnellista elämää, elämäntyyli on leppoista ja rauhallista ja heistä sanotaan, että kaikista maailman ihmisistä he eläisivät pisimpään. Vuokrasimme lentokentältä auton ja liikuimme pääasiassa saaren Itärannikolla ja tässä postauksessa kerron tarkemmin, että missä päin.

Laskeuduttuamme Olbian lentokentälle, tunsin vastassa sen tutun Välimeren lämmön ja tuoksun. Kuinka olinkaan voinut unohtaa sen? Edellisestä Välimeren matkasta oli kulunut jo liian monta vuotta. Olimme vuokranneet ennakkoon vuokra-auton lentokentältä Ellepi firmasta, vuokraaminen sujui ongelmitta ja lastenistuimen saimme myös vuokrattua. Siskoni joka toimi kuskinamme, vuokrasi samanlaisen auton millä hän ajelee Suomessakin, joten ei tarvinnut uudessa paikassa keskittyä uuden auton hallintaan vaan liikenteeseen, joka tosin osoittautuikin hyvin rauhalliseksi.

Oli elokuinen myöhäisilta kun ajoimme Olbiasta majapaikkaamme, joka sijaitsi n. 1½ h ajomatkan päässä saaren itärannikolla Nuoron maakunnassa Agriturismo kohteessa lähellä Dorgalia. Halusimme niin rennon loman kuin suinkaan saimme 1-vuotiaan taaperon kanssa, joten emme haalineet kuin muutaman päiväretken.

Dorgali  ja maailman onnellisimman näköinen mies

10 minuutin ajomatkan päässä majapaikastamme sijaitsee Dorgali, missä hoidimme kauppareissut. Dorgalin kadut ovat kapeita, talot värikkäitä ja värikkäitä lippuja roikkui teiden yläpuolella. Haimme täältä pizzat mukaamme, pizzat maistui hyvältä ja maksoi 7 euroa. Parkkipaikalla tuli maailman onnellisimman näköinen mies meille esittelemään hänen koiraansa jota hän piti sylissään. Koira odotti pentuja ja mies oli siitä hyvin ylpeä ja onnellinen. En ole koskaan nähnyt niin aidon onnellista ihmistä, kuin mitä tämä mies oli, hänen silmänsä ja koko olemus oikein sädehti onnesta, sitä iloa ja onnea on hyvin vaikea pukea tässä sanoiksi. Tämä kohtaaminen on jäänyt erityisen hyvin mieleen ja ymmärrän hyvin, miksi Sardinialaisten kerrotaan olevan niin onnellista väkeä.
 
Pizzaa odotellessa

Cala Gonone – rantaelämää ja hyvää ruokaa

Cala Gononeen oli hienot maisemat ja silmukkainen tie alas. Tunnelma ja liikenne on rauhallista, eikä Italialle tyypillistä temperamenttia näy. Ihmiset ovat leppoisia, hyväntuulisia ja iloisia. Keskustassa on yllättävän paljon elämää ja suuntasimme aquaricoon, minne maksoi 12 euroa sisälle. Aquaricossa on piraijoja, haita, kilpikonnia, tosi isoja kaloja, värikkäitä kaloja, skorpionikala – oli kiva paikka! En ole aiemmin nähnyt noin paljon merenalaisia eläimiä. Paikassa kerrottiin erityisesti myös kilpikonnista ja niiden ahdingosta meidän merissä, huh!
 
 
Kävimme viereisessä leikkipuistossa, ennen kuin kävelimme läheiselle rannalle. Sardiniassa on mielettömän kauniita rantoja, valkoista hiekkaa, turkoosia vettä ja ymmärtääkseni kauneimmat rannat sijaitsevat saaren pohjoisosassa. Saarella on myös lukuisia autiorantoja, joihin ei pääse kuin mereltä päin tai patikoiden. Rannan vieressä oli pienille lapsille oma leikkipaikka ”baby luna”. Rannan vesi on kirkasta, ei kylmää muttei lämmintäkään. Asteita oli matkan aikana +31- 35, sää oli aurinkoinen ja lämmin, ei tuntunut kuitenkaan liian kuumalta kun tuuli sopivasti.
 
 
Rannan jälkeen lähdimme jäätelölle ja satamaan etsimään ravintolaa. Menimme paikalliseen ravintolaan mistä valitsin itselleni ruoaksi raviolia lihan ja dorgali kastikkeen kanssa. Oli todella hyvää! Taaperokin tykkäsi ruoastani todella paljon. En matkoillani panosta sen suuremmin ravintolaelämyksiin (pääasia, että jostain löytää ruokaa), mutta tämä oli kyllä todellinen löytö ja sellainen ruokakokemus, jota en ikinä tule unohtamaan. Ravintola on nimeltään Ristorante al porto da simone ja sijaitsee Hotelli Papin alla, aallonmurtajia vastapäätä. Join ruoan kanssa talon valkoviiniä, joka oli parasta viiniä mitä olen koskaan juonut. Täydellistä, todella hyvää! Alkupala, pääruoka, viini ja kahvi maksoi 24,50 e.
 
 
Cala Gononen vieressä sijaitsee kansallispuisto ja alueelta löytyy patikkareittejä, luolia, nuorgheja ja kauniita näköalapaikkoja. Osaan tarvitaan venekyytejä, joita tosin täältä kyllä järjestetään. Majapaikkaamme ajoimme toista reittiä pitkin, kapeaa, huonokuntoisempaa ja mutkikasta tietä takaisin. Oli hienoja maisemia keskellä maaseutua.

Orosin ranta ja historiallinen Nuraghe

Läheiselle pienelle Spiaggia di Osalla rannalle oli majapaikastamme suorinta tietä vain parikymmentä minuuttia. Ajoimme kuitenkin pienen mutkan kautta Orosin rannalle, joka sijaitsee Osalla rannan kukkulan takana vain parin sadan metrin päässä ja näiden rantojen väliä pääsee helposti kävellen kulkemaan. Nautimme päivästä ja lämmöstä kirkkaassa merivedessä Orosin puolella.
 
 
Syy siihen miksi Orosille tulimme oli se, että täällä olisi yksi Nuraghe. Nuraghet ovat muinaisia kivirakennelmia, joita on rakennettua Sardiniassa mm. pronssi ja rautakaudella ja mahdollisesti jopa kuparikaudella. Nuragheja löytyy ympäri Sardiniaa eri paikoista ja tämä oli ainut missä me kävimme. Patikointimatka oli n. pari sataa metriä, mutta kuumalla säällä taapero sylissä oli aika raskasta kävellä jyrkkää rinnettä ylös. Tämä oli myös yksi syy, miksi emme matkalla patikoineet tämän enempää vaikka Sardinia tarjoaisi lukuisia patikointi mahdollisuuksia. Ylhäältä aukesi kauniit maisemat pitkälle Orosein ja Osallan rannalle ja Välimerelle, meri oli aivan turkoosia. Maasto oli hyvin kuivaa ja heinikkoista.
 

Porto Sao Paolo

Välipäivät vietimme suurimmaksi osaksi majapaikassa ja autolla lähdimme uudestaan liikkeelle vasta ennen lentokentälle lähtöä. Ajoimme Oroseilta 1½ h matkan päähän Porto Sao Paoloon joka on pieni satamakaupunki, josta siskolleni tuli mieleen Hanko. Ihmiset eivät olleet yhtä ystävällisiä kuin maalla, esim. taaperoa ei lirkuteltu täällä samaan tapaan kuin kaikissa muissa paikoissa, missä rakastettiin selvästi pieniä lapsia. Ihmiset pukeutuivat täällä hienommin ja oli olevinaan hienostuneempi paikka. Ei tuntunut yhtään rennolta paikalta. Pyörimme täällä aikamme sopivaa ravintolaa etsien kaikki nälkäkiukussa ja lopulta halusimme paikasta vain pois leikkipuiston kautta. Se on kyllä jännä, kuinka eri paikoissa on aisittavissa tietynlainen tunnelma. Porto Sao Paolossa oli tarjolla vesiurheilu aktiviteetteja ja uimarantakin siellä oli, nätti paikka vaikka ennemmin palaisin Cala Gononeen.
 

Takaisin lentokentälle

Meille meinasi tulla kiire auton palautuksen kanssa, olimme hermot kireällä ja nälkäisiä. Auto piti tankata ennen palautusta, emmekä meinanneet löytää lentokentän lähettyviltä huoltoasemaa. Ne mitä löysimme, yhdessä ei toiminut kortti, toisessa oli todella pitkät jonot, onneksi niitä alkoi sitten löytymään. Lentokentällä olivat ihmiset taas tutun ystävällisiä, iloisia ja hymyileviä. Terminaalissa taapero oli lentokentästä niin innoissaan, että pomppi vaunujen päällä ilmaan ja kun näki bussin ikkunasta lentokoneita, oli niin mielettömän innoissaan ettei sitä oikein pysty edes kuvailla kuinka fiiliksissä lapsi oli. Vasta lentokoneessa saimme viimein ruokaa, vaikka nälkä oli jo Porto Sso Paolossa. Lensimme Sardiniaan suoralla lennolla Tukholmasta Norwegianilla.

Plussat ja miinukset

+ Ihana maaseutu
+ Rauhallinen
+ Ihmiset ystävällisiä
+ Vuokra-auto käytössä, helpotti liikkumista
+ Lämmintä ja aurinkoista
+ Hyvää ruokaa
+ Kaunista
+ Meri lähellä, hyvät rannat
– Suomen hinta
 

Yhteenvetona voin sanoa, että tykkäsin Sardiniasta tosi paljon, se oli aito, rauhallinen ja ystävällinen. Emme eksyneet ”turistirysiin”, voihan niitä jossain päin saarta olla mutta ainakin saaren itäpuoli oli rauhallinen. Vuokra-autolla oli helppoa ajaa (istua kyydissä) kun liikenne oli rauhallista, mikä on aika poikkeuksellista Etelä-Euroopassa. Suosittelisinko Sardiniaa? Kyllä! Haluaisinko palata saarelle? Kyllä! Seuraavassa postauksessa kerron enemmän meidän majapaikasta, mikä oli iso osa meidän matkaa ja positiivista kokemusta.

14 kommenttia

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Kauanko reissunne kesti ja oliko se mielestäsi sopivan mittainen? Meidän pitäisi vielä ainakin jokin kohde keksiä vuoden ensimmäiselle puolikkaalle ja Sardinia voisi olla yksi hyvä vaihtoehto. Siitä ei tosiaan kovin paljoa puhuta, mutta kuulostaa oikein mukavalta kohteelta!

  • Elina

    Hyvä kysymys, vastaus ei käynyt ilmi postauksessa. Oltiin reissussa ti-la, jolloin tiistai meni kokonaan kotoa Sardiniaan siirtymisessä. Koska oltiin perillä niin myöhään (majapaikassa n. klo 22), oltiin perillä sitten 4 päivää. Kyllä siinä ajassa ehti ottaa rennosti ja tehdä nämä muutamat lähiretket. Jos haluaa kiertää saarta enemmän, niin saa kyllä varmaan sen viikon olla. Riippuu tietysti siitä, keskittyykö johonkin tiettyyn alueeseen vai haluaako ajaa esim. saaren ympäri. Tuntuu, että siellä on kyllä tosi paljon nähtävää vähän eri puolella saarta. Mun sisko suunnitteli suurimmaksi osaksi tämän reissun ja halus luontoihmisenä keskittyä juuri tähän itärannikkoon, etelärannikolla olis vissiin kans hyvät vaellusmahdollisuudet. Ne meiltä nyt tosiaan jäi lopulta kokonaan pois, mut seuraavalla kerralla sitten! 🙂 Onpa kiva kuulla, että teillä mahdollisesti Sardinian reissu suunnitelmissa! 🙂

    Itsekin selasin kaikki matkalehdet läpi ennen reissua, enkä löytänyt jutun juttua Sardiniasta, enkä kyllä tämän reissun jälkeenkään oo tullut lehtijuttua siitä eteen, ihmeellistä!

  • Minttu

    Allekirjoitan havaintosi, vaikka olemme olleet Cagliarissa ja Saint Antiocon ja San Pietron saarilla. Ihania paikkoja ja aivan mahtavia ihmisiä, maanläheisiä. Aperitivo-kulttuuri ja salsameininkiä löytyy. San Pietron erikoisuus oli tonnikalaravintolat ja merenkulkuopisto. Carloforte on ihana saarikaupunki. Ystävämmeon innostunut käymään vuosittaisilla salsafestareilla, tosin nyt ollut koronan takia vissiin jäissä. Mutta kaikki tuo, mitä kirjoitit, ihanat rannat sun muuta, niin todellakin!
    Kiitos tästä tutustumismatkasta ja hyvistä kuvista!

  • Elina

    Voi ihana kuulla! Kiitos sulle kommentista! <3 Nuo saaret olis kyllä ihana kokea tuolla vielä, teilläkin ollu aivan ihana loma siellä sitten! Kiva tietää, että nuo muutkin paikat on ihania! 🙂 Sardinia on kyllä sellainen ihana helmi, että ihmettelen suuresti kuinka se on voinut jäädä näin vähälle huomiolle!

  • Anne | Elämää Nomadina

    Kiva lukea Sardiniasta, josta kertoviin juttuihin tosiaan törmää aika harvoin! Itsekin voisin mielellään lähteä muutaman päivän reissulle tuolle saarelle, ehkäpä osana laajempaa kierrosta myös mantereen puolella. Sisiliassa käytiin muutamia vuosia sitten, ja se oli myös mainio kokemus, sinnekin voisin palata, sillä iso osa saaresta jäi tuolloin vielä koluamatta.

  • reissujani

    Kiitos tästä jutusta. Piti mennä Sardiniaan toissa kesänä, mutta jäi tekemättä. Tästä jutusta sai hyvin vinkkejä itäiseen osaan saarta. Ehkäpä parin viikon matka tuonne olisi vähintään tehtävä niin ehtisi näkemään enemmän saarta vuokra-autolla, ja jos vaikka muutaman päivän viettäisi Korsikan saarella.

  • Elina

    Niinpä, ehkäpä Sardinia nyt pompsahtaakin kohta "uutuutena" 🙂 Toisaalta kyllä kiva, kun edelleen löytyy tällaisia kohteita jotka pysyy sitkeästi taka-alalla. Sisilia on varmasti tosi kiva kohde myös, en oo käynyt mutta kuulostaa ihanalta sekin!

  • Elina

    Joo pari viikkoa hujahtaa varmasti hyvin saarella. Harmi kun olin jo poistanut WhatsApista mun siskon Italia-kaverin vinkit, mutta siitä tuli siskolle ainakin fiilis että olis tehnyt mieli jäädä saarelle pidemmäksikin aikaa! Parissa viikossa ei varmasti käy aika pitkäksi ja ehtii ottaa rennostikin 🙂 Korsikasta mäkin oon Sardinian matkan jälkeen haaveillut, se on myös toinen kohde josta kuulee myös erittäin vähän. Ennen koronaa suunniteltiin, että yksi kesälomavaihtoehdoista olisi ollut lento Nizzaan ja siitä lautalla Korsikalle. Mutta se nyt jäi koronan jalkoihin se reissu 😀 Nämä kaks saarta olis kyllä helppo yhdistää, kun niiden välillä on lauttayhteys.

  • Mika / Lähtöportti

    Mukavaa lukea Sardiniasta, joka on tosiaan jäänyt ihan syyttä monen suositumman saaren varjoon. Tekstistäsi huokui kivasti myös loman parhaiden hetkien onnellisuus. Me oltiin vuonna 2008 viikko Castelsardossa saaren pohjoisrannikolla ja tehtiin sieltä retkiä ympäristöön. Sardinian tunnelma on tosiaan rauhallisempi kuin suuressa osassa muuta Italiaa. Maan eri alueet on yllättävänkin erilaisia keskenään, ja mitä enemmän niitä näkee, sen monipuolisemmalta maa tuntuu. Tykkäsin Sardiniasta tosi paljon, mutta Sisiliasta pidän vieläkin enemmän. Tunnelmaltaan ja historialtaankin erilaiset saaret, karkeasti yleistettynä sardinialaiset rauhallisempia, sisilialaiset temperamenttisempia. Korsikasta on jäänyt parin pikavisiitin perusteella samantyyppinen mielikuva kuin Sardiniasta, suosittelen ehdottomasti sitäkin!

  • Elina

    Oi, olipa kiva kuulla! Sardinian matka oli itselle ensimmäinen kerta Italiassa, mutta sisko ollut enemmän ja osas verrata. Kiva kuulla, että Sisilia on käymisen arvoinen myös, pitää ehdottomasti laittaa se korvan taakse, josko sinne päin seuraavalla Italian matkalla suuntais! Niinkuin sanoit, onhan Italia tosi monipuolinen maa ja mitä enemmän siellä matkustaa, sitä selkeämmin näkee eri alueiden erot. Jess, kiva kuulla kokemuksia Korsikastakin, et sekin käymisen arvoinen paikka! Tietää nyt mihin suunnata seuraavaksi kun kohteena on Välimeri 🙂

  • Maarit - niceMatkaaja

    Ihana Sardinia! Omasta reissustani sinne on ikuisuus, mutta kauniit rannat, kirkas vesi, hyvä ruoka ja kivat ihmiset muistan hyvin. Voisin ottaa uusiksi milloin vain, etenkin kun Sardinia tuntuu edelleen olevan pienen piirin lomasaari, jota massaturismi ei ole pilannut.

  • Elina

    Sepä! Italia on niin monipuolinen maa, itsekin tehny sinne vaan vaivaiset 2 matkaa! Olis kyllä niin paljon nähtävää, sielläkin <3

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.