Koe Ylläksen huippu Gondoliajelulla

Tiesitkö, että Ylläs on Suomen suurin hiihtokeskus? Ylläsjärven laskettelukeskuksen puolella sijaitsee Ylläksen tunnettu Gondolihissi, jonka kyytiin me hyppäsimme Äkäslompolon lomalla ihailemaan maisemia.

Ylläksen hiihtokeskus

Suomen suurin hiihtokeskus Ylläs koostuu kahdesta keskuksesta, Äkäslompolosta ja Ylläsjärvestä. Kylien välin taittaa autolla 15 minuutissa maisematietä pitkin, jonka maisemat etenkin Äkäslompolon suuntaan ajaessa lopulta kruunaavat. Ylläksen huipulla nämä kaksi hiihtokeskusta yhdistyvät ja Yllästunturin huipulta voi lasketella kummankin kylän suuntaan. Molemmilla puolilla on hiihtovuokraamot ja hissilipun myynnit ja rinteitä Ylläksellä on jopa 63 kappaletta, joista pisimmät on 3 km.

Siitä on jo vierähtänyt vuosia, kun olen viimeksi Ylläksellä lasketellut, mutta suosikkirinteeni on silloin ollut ehdottomasti nämä pisimmät rinteet, jättipitkä ja ylipitkä (3000 m). Nämä rinteet sijaitsevat Ylläsjärven puolella. Mielestäni Äkäslompolon puolella on enemmän jyrkempiä rinteitä kuin Ylläsjärven puolella, siksi pidän jälkimmäisestä enemmän laskettelun suhteen. Ylläsjärven ja Äkäslompolon välissä on Varkaankuru, jossa on enemmän sinisiä rinteitä, joista itse pidän enemmän.

Ylläksen aurinkoiset eturinteet Ylläsjärven puolella

Kummalla puolen Yllästä Gondolihissi sijaitsee?

Ylläksen huipulle 719 metriin johtaa Gondolihissi, joka on käytettävissä ympäri vuoden. Kovalla tuulella se suljetaan, mutta saatetaan myös avata saman päivän aikana mikäli tuuli tyyntyy. Gondolihissi sijaitsee Ylläsjärven puolella, missä on myös Lapland Hotels Saaga ja ravintoloita.

Ei ole itsestäänselvyys kummalla puolella Yllästä se sijaitsee, meillä nimittäin sattui reissussa hassu tilanne vanhempieni kanssa. Vanhempani ovat lomailleet Äkäslompolossa jo yli 10 vuotta putkeen, joten heille Ylläs ja Äkäslompolo on hyvinkin tuttu paikka. Olimme yhdessä menossa Gondoliajelulle ja ajoimme heidän edellään. Perille saavuttuamme ihmettelimme, mihin he oikein jäivät ja soitin perään. Äitini kertoi olevansa ostamassa lippuja, mutta hän ei löytänyt lippuautomaatista oikeaa vaihtoehtoa. Ilmeni, että he olivat Äkäslompolon puolella. Siinä ei auttanut kuin ihmetellä, kuinka he olivat onnistuneet ajamaan tutussa paikassa ihan väärään paikkaan (se on ihan inhimillistä). He lähtivät kohti Ylläsjärveä, kunnes taas matkalla huomasivat että jotain oli jäänyt Äkäslompolon puolelle, joten ei kun käännös takaisin maisematielle. Samalla he päättivät luovuttaa siltä erää Gondoliajelun, joten lähdimme lopulta omalla porukalla huiputtamaan Ylläksen huippua.

Mistä ostaa Gondolilippu?

Gondoliajelu sisältyy hiihtokeskuksen hissilippuihin, mutta pelkkään ajeluun voi ostaa erillisen gondoliajelu hissilipun. Gondoliajelulipun voi ostaa lippuautomaateista, joista ainakin yksi sijaitsee Ylläksen HILL ski vuokraamossa, samaisessa paikassa on myös erillinen lipunmyynti. En löytänyt Gondoliajelun lippua netistä, joten sen voi ainakin ostaa paikanpäältä 10 euron hintaan (sisältää meno-paluun). Hissilipun saa paperisena, eikä sitä varten tarvita erillistä key cardia. Kesällä lipun hinta on 13 euroa ja 6-11-vuotiaat lapset ja yli 65-vuotiaat matkustavat ympäri vuoden 8 euron hintaan. Gondolin kyytiin saa hypättyä suoraan lipunmyynnin edestä.

Aiempina vuosina kun olen tammikuussa Ylläksellä lasketellut, ei ole ollut jonoja lainkaan ja rinteet ovat loistaneet tyhjyyttään. Ylläsjärven puolelle muuten paistaa hienosti myös iltapäiväaurinko. Tällä kertaa en ollut uskoa silmiäni, kun Gondolille oli usean sadan metrin jono! Hyvin se jono kuitenkin koko ajan lyheni ja viimein pääsimme Gondoliajelulle muutaman kymmenen minuutin jonottelun jälkeen.

Koiran kanssa Gondoliin

Meillä oli Inga mukana eikä koira maksanut erikseen mitään, myös alle 6-vuotiaat lapset matkustavat ilmaiseksi ja esteettöminä vaunuina olisi jopa lastenrattaat mahtuneet Gondoliajelulle mukaan. Ingaa jännitti vauhdilla lähestyvä koppi ja jarruttavat tassut kertoivat koiran ajatukset, ei kai vaan… varmasti en tule kyytiin.

Saimme odottaa vuoroamme muutaman vaunun verran, kunnes kohdallemme osui kirjaimellisesti koirankoppi. Niitä pyörii aika-ajoin ja henkilökunta ohjaa oikeaan koppiin kun sellainen tulee. Myös huipulla on seinällä erillinen lappu, missä lukee mitkä kopit ovat koiraystävällisiä. Mies sai nostaa Ingan syliin, jotta koira saatiin pienelle seikkailulle mukaan.

Kahden kilometrin matka leijuu yläilmoissa laskettelurinteiden yllä ja kestää noin 7 minuuttia. Aurinko paistaa ja maisemat ovat avarat. Laskettelurinteitä katsellessa muistelemme miltä aikoinaan tuntui lasketella näitä rinteitä alas ja samalla arvioimme, mitä rinteitä mahtaisimme tulla nyt alas jos lumilauta ja laskettelusukset olisivat mukana. Nyt olemme pelkillä kengillä kokemassa laskettelukeskuksen korkeimman huipun. Hissin kyyti rauhoittaa koiran nopeasti kopin lattialle.

Gondoliajelulla lasten ja koiran kanssa
Näkymiä rinteille Gondolista
Ylläksen huipulla on myös kaksi ravintolaa

Yllästunturin huipulla

Viimein huipulla, pitkästä aikaa! Heti hissistä päästyämme huomaan, että nyt tapahtuu taivaalla jotain erikoista. Ihmiset ovat kerääntyneet rinteen reunalle ihastelemaan taivasta. Aurinko muodostaa ilmakehään useamman rinkulan, jonka keskeltä se paistaa hennon sumupilven läpi, jota kova tuuli kuljettaa. Näky on erikoinen ja kaunis!

Upea näkymä Ylläksen huipulla
Ingan karvoista voi havannoida, kuinka kovaa tuulee
Tämä näky palkitsi ylhäällä

Kävelemme tunturin toiselle reunalle, missä taivas on värjääntynyt kauniin väriseksi. Horisontissa on päällekkäin monta eri väriä. Ylhäältä aukeaa todella kauniit ja rauhoittavat maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuiston suuntaan, edessä näkyy Ylläksen lukuisat tunturit. Lumi on hienosti peittänyt huipulla olevat kyltit, jotka tuuli on muovannut hauskan näköisiksi.

Taustalla upea Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
Taivas värjääntyi vaaleanpunaisen – liilansinisen sekoitukseen
Talven veistämiä

Tuuli huipulla on jäätävän kylmää ja kovaa, varsinkin kuvia ottaessa ilman hanskoja tuulen purevuus iskee sormien luihin asti ihan muutamassa sekunnissa. Pakkasta on kymmenisen astetta, mutta tuulen vuoksi pakkanen tuntuu ihan järjettömän kylmältä. Lapsella helottaa posket tulipunaisena, joten lähdemme melko pian takaisin hissille, kauemmin emme voi lasten kanssa huipulla olla.

Alaspäin mentäessä jonoa ei luonnollisesti ole, sillä suurin osa tulee alas lasketellen. Odotamme omaa koirankoppia ja paluumatkan ajan ihailemme maisemia niin pitkälle kuin näkö riittää. Ylläksen huipulta pitäisi näkyä ihan sadan kilometrin päähän. Laskettelun hyviä puolia on se, kun saa samalla laen päältä ihastella todella avaria maisemia, joten sillä on varmasti liikunnan lisäksi myös rauhoittava vaikutus. Maisemat ja hissin rauhallinen eteneminen ja humina tosiaan rauhoittaa.

Parasta Yllästunturin huiputtamisessa on se, että se on Ylläksen tuntureista korkein ja sen myötä sieltä aukeaa laajat ja kauniit maisemat nimenomaan muiden tuntureiden ja Pallas-Yllästunturin kansallispuiston ylle. Se on kiva ja helppo ohjelmanumero koko perheelle. Lapsetkin tykkäsivät kovasti, suosittelen kokemaan!

Laskettelemaan?

Kummalla puolen majoittua, Äkäslompolon vai Ylläsjärven puolella?

Olen majoittunut Äkäslompolon lisäksi myös Ylläsjärven puolella, molemmilla puolilla on majoitusta tarjolla. Ylläsjärven puolella on ravintoloita, kylpylä, ohjelmapalveluita ja Eelin kauppa. Jos arvostat sitä, että pääset suoraan majapaikasta laskettelurinteeseen ilman autoa, tai jos haluat kylpylälomalle – valitse Ylläsjärvi. Toki Ylläsjärven puolella saattavat mökit olla kauempana, joten silloin voi myös tarvita autoa.

Äkäslompolon puolella on enemmän palveluita, Jounin kauppa, alko ja apteekki – samalla myös enemmän ihmisiä. Äkäslompolossa tarvitset auton tai bussin päästäksesi laskettelemaan, mutta lähellä keskustaa majoittuessasi on kaikki palvelut lähellä. Äkäslompolo on monipuolisempi ja tykkään itse siitä enemmän.

Ylläksellä pärjää kuitenkin hyvin myös ilman autoa, sillä Äkäslompolon ja Ylläsjärven väliä kulkee useita kertoja päivässä Ski Bussi. Katso tarkemmat pysäkit ja aikataulut täältä. Laskettelurinteiden osalta taas ei ole väliä kummalla puolella majoittuu, sillä molemmilta puolilta pääsee kumpaankin suuntaan.

9 kommenttia

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Me kävimme Ylläksen huipulla syksyllä. Joulukuussa jätimme kuitenkin gondoliajelun väliin, kun aika ei oikein riittänyt siihen. Upean näköinen tuo vaaleanpunainen taivas noissa kuvissa, tykästyin myös valtavasti noihin maisemiin, kun ensimmäistä kertaa oltiin Lapissa vuoden pimeimpään aikaan.

  • Kohteena maailma / Rami

    Olipas hauska sattuma, että juuri edellisenä luin Mikon jutun Ylläkseltä 🙂 Kaksi hyvin erilaista tarinaa, sillä toisessa liikuttiin tunturissa omassa yksinäisyydessä, kun taas koirakin pääsi gondolilla Ylläksen huipulle.

    Vaikka Ylläs on Suomen suurin laskettelukeskus, niin käytännössä sitä on Levi, kun siellä kaikki rinteet ovat ”samassa nipussa”. Itse kävin Levillä pitkästä aikaa talvella pari viikkoa sitten, ja täytyy sanoa, että oli kyllä nuoruusvuosista muuttunut melkoisesti. Aika paljon olen vuosien saatossa lasketellut Rukalla, mikä on myöskin huippukohde. Levillä laskettelijan kannalta rinteet ovat piirun verran kyllä vielä paremmat ja hissikapasiteetti ylivoimaisesti Suomen monipuolisin.

    Eipä silti, kiehtoisi myös Ylläs talviaikaan, edellisestä kerrasta on aikaa. Uskoakseni tulen lähivuosina sinnekin talvilomalla suuntautumaan, joten nousen todennäköisesti gondoliin suksien kanssa. Viimeksi pari vuotta sitten maastopyörällä nousin Ylläksen tuntureille, joten sielläkin on viimeksi tullut käytyä kesäaikaan. Iso ja monipuolinen kohde ympäri vuoden on kyllä kyseessä kahtene eri keskuksineen!

    • Elina

      Kiitos kivasta kommentista 🙂 Haha, siinä onkin kontrastia postauksien välissä! 😀 En oo (vielä) Mikon postausta lukenut, mutta otsikon jo näin ja odotan että pääsen lukemaan senkin – huiputettiin kans samainen Kuertunturi, mutta tehtiin vain pistosreitti pidemmän reitin sijaan.

      Oon samaa mieltä Levistä! 🙂 Mulle Levin rinteet sopii huomattavasti paremmin, kun ovat niin paljon loivempia ja on enemmän sinisiä rinteitä. Ylläs taas on huomattavasti jyrkempi lasketeltavaksi. Leville olis kyllä kiva päästä laskettelemaan pitkästä aikaa ja paikka on kyllä kasvanut ihan hurjasti vuosien varrella, ei oltu uskoa silmiämme kun sen kautta yks kesä ajeltiin. Ruka on myös kiva, eikä sielläkään ole tullut käytyä laskettelemassa 10-vuoteen. Pitää selvästi nyt aktivoida tätä vanhaa lasketteluharrastusta uudestaan. Kyllä Ylläs on todella monipuolinen kohde, kaikkina vuodenaikoina 🙂

  • Ne Tammelat

    Hienoja maisemia! <3 Kiva, että myös koirat pääsevät mukaan ajelulle. Saas nähdä onnistunko vierailemaan Ylläksellä, kun aina vaan tottunut käymään Levillä. Sinne suuntaan nytkin loppuviikosta, joten kiva fiilistellä tunnelmia jo etukäteen. Lapin luonto on niin kaunista.

    • Elina

      Levillä on kyllä ihan mahtavia rinteitä lasketella, tykkään niistä itekin! Vitsit, tässähän pitää pian jo alkaa suunnitella itsekin Levin reissua 😀 Ihanaa lomaa! Meilläkin on taas suuntana pohjoinen! 🙂

    • Elina

      Niin on! Koirat on niin yleisiä perheenjäseniä ja yhä enemmän nekin otetaan varsinkin kotimaassa reissuille mukaan – niin kiva vaan, että ovat tervetulleita moneen paikkaan 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.