Kuertunturin huiputus Äkäslompolossa

Kuertunturi sijaitsee Äkäslompolossa ja on yksi Ylläksen seitsemästä tunturista. Kuertunturi kohoaa 446 metrin korkeuteen ja on helposti saavutettavissa etenkin talvisin, sillä kesällä tunturi on rakkainen. Teimme tammikuussa retken Kuertunturille, jonne halutessaan pääsee myös moottorikelkalla tai lumikengillä. Me suuntasimme kävellen Kuertunturin huipulle tallattua polkua ilman lumikenkiä ja se sujui oikein hyvin.

Kuertunturin lähtöpaikka

Kuertunturille voi lähteä kahdelta eri parkkipaikalta, hieman pidempi edestakainen 8 km reitti lähtee Velhonkodalta. Lyhyempi 6 km reitti edestakaisin lähtee Pyhän Laurin kappelilta (osoite Kotivaarantie), kappelin parkkipaikalle voi jättää auton. Nämä reitit voi myös yhdistää, jolloin kilometrejä tulee luonnollisesti lisää. Me valitsimme lyhyimmän 6 km reitin ja lähdimme matkaan Pyhän Laurin kappelilta, mistä reitti lähtee nousemaan suoraan Kotivaarantieltä loivaa nousua. Välillä laskeudutaan hieman alas, noustaakseen taas ylämäkeen.

Osa ulkoilijoista reippailee karvapohjasuksilla, toiset laskevat reittiä alas pulkalla. Reitti kulkee metsän poikki noin kilometrin verran, kunnes eteen tulee lumen peittämä suo. Suon ylityksen jälkeen reitti sukeltaa jälleen metsään kulkien loivaa ylämäkeä. Kävelen 4-vuotiaan vauhtia, joten mäet eivät tunnu erityisen rankoilta. Tyttöä pissattaa, joten pysähdymme hetkeksi. Siinä samassa mies huomaa, että polku jatkaa sekä eteenpäin, että kääntyy vasemmalle ylämäkeen. Kumpaankaan suuntaan ei näy selkeitä merkkejä, joten epäröimme kumpaan suuntaan jatkaisimme. Lopulta mies huomaa sinisen merkin, joten suuntaamme vasemmalle.

Ylämäestä laskeutuu pyllymäkeä muitakin ulkoilijoita, joten lähdemme sinne suuntaan. Valitsemamme polku on kuitenkin selkeä ja tallattu ja sillä tulee muitakin ulkoilijoita vastaan. Reitti on siis oikea, vaikka eteenpäin johtava polku olisi myöhemmin yhtynyt samalle reitille. Käännöksen jälkeen muuttuu reitti selkeästi jyrkempään suuntaan, mutta nousemme hissun kissun lapsen tahdissa.

Välillä pysähdytään ja katsotaan taakse, jo maisemat on hyvää motivaatiota jatkaa kävelyä ylemmäs

Missä häämöttää Kuerin huippu?

Reitti Kuertunturin huipulle on 3 km suuntaansa ja kilometri ennen huippua alkaa lapsi väsähtää. Tiedämme, miten tällaisiin patikkareissuihin tulisi varautua. Aina tulisi syödä kunnolla ennen lähtöä ja varata pientä evästä ja motivaatio porkkanaa mukaan. Tänään lähdimme poikkeuksellisesti matkaan ilman lounasta ja vain yhden kinderpatukan turvin (joka löytyi sattumalta taskusta) – ja joka syötiin jo ensimmäisen kilometrin jälkeen.

Melkein huipulla törmäämme vanhempaan pariskuntaan, jotka päästimme ohitsemme jo alkumatkasta. He olivat lähes varmoja, ettei tyttömme kiipeäisi huipulle asti. Tiukkaa on matka tehnyt, mutta ylös olemme kävelleet tsempaten, hitaasti kävellen ja välillä huilaten. Ollaanko kohta jo perillä? Ihan kohta ollaan, ihan kohta. Aikuiselle tämä matka ei ole kuitenkaan tuntunut pitkältä, vaan reitissä on ollut mukavaa vaihtelua.

Lähdimme matkaan puolenpäivän aikaan kun aurinko paistoi
Puissa ei ole juurikaan lunta, vaikka on tammikuu

Huipulla tuulee

Noin tunnin patikan jälkeen olemme huipulla, missä puuraja on jo jäänyt selkämme taakse. Huipulla on avaraa ja muutama sata metriä ennen huippua, yltyy tuuli niin kovaksi, ettei siellä pysty ainakaan pienten lasten kanssa olemaan, eikä kyllä aikuisetkaan. Kuertunturin laen päällä on pieni kivikasa huipun merkiksi, niin kauniit ja avarat maisemat joka suuntaan. Oi että, kunpa näitä maisemia voisi jäädä tuijottamaan tuntikausiksi.

Ylhäältä aukeaa maisemat jopa Pallaksen puuttomille tuntureille, Ylläkselle, Kesängille ja lukuisille muille ympäröiville tuntureille. Iltapäivän aurinko paistaa ja värjää vastapäisen maiseman oranssiksi. Keskitalvesta huolimatta, ei ole puissa lunta. Paikka olisi taianomainen ja vielä enemmän henkeäsalpaava kunnon lumipeitteessä. En kuitenkaan tuijota lumettomia puita, vaan maisemia niiden takana – niin kaunista!

Lapsikin oli innoissaan kun oli huiputtanut tunturin ja aivan haltioissaan maisemista
Huipulta näkyy Pallastuntureille saakka
Äkäslompolo
Kuertunturin huipulla, mistä lähtee 4 km reitti Velhonkodalle
Kuertunturilta aukee hienot maisemat, kannattaa käydä!
Liukuri olisi ollut kätevä olla mukana

Kova ja kylmä tuuli pakottaa meidät lähtemään takaisin päin. Retkemme on liikaa kahdelle nälkäiselle ja kylmettyneelle lapselle, joten kannamme heitä vuorotellen tunturin rinteeltä autolle asti. Kuertunturin huiputukseen meni meillä kaikkiaan vajaa 2½ tuntia ja matkaa yhteensä 6 km. Olen kaivannut tällaisia talvisia patikointireittejä pohjoisessa, joita voi talvellakin helposti saavuttaa patikoiden. Huomioi kuitenkin, että jos on hiljattain satanut paljon lunta, voi lumikengistä olla apua – muuten reitti on hyvin tallattu. Kuertunturin huiputus on sellainen, jota suosittelen Ylläksellä talvisaikaan kokemaan!

8 kommenttia

  • Marika / Matkalla Missä Milloinkin

    Me kävimme Kuertunturilla tänä talvena, ennen kuin plussakelit pudottivat lumet puista. Silloin oli reilusti yli 20 astetta pakkasta, mutta huipulla ei tuullut. Tunturilla oli todella kaunista, ja vielä kun kun aurinko värjäsi taivasta. Kiersimme reitin kokonaisuudessaan, saimme tylsälle autotieosuudelle kyydin ystävällisiltä ohikulkijoilta.

    • Elina

      Voi että! Siellä on varmasti ollut vielä kauniimpaa kun lumet on ollut puissa! Tällä kertaa ei puissa tosiaan lunta ollut juuri ollenkaan. Tuo aurinko teki kyllä suuren vaikutuksen kun paistoi tuntureiden yllä, niin kaunista. Mielenkiintoista lukea sitten teidän koko reitistä! 🙂 Se olisi kyllä kiva joskus kiertää kunnolla. Kumpi pätkä oli kivempi, Kappeli vai Velhonkota? Olipa kiva kun saitte kyydin viimeiselle pätkälle! 🙂

  • Mari / Kodinvaihtaja

    Yllättävän kova kilometrivauhti teillä pienten kanssa!!! Reippaita huiputtajia. Talvella en ole Ylläksellä ollut, jos vielä Lappiin talvells menen, niin se olisi suosikkikohde

    • Elina

      Pienin lapsi oli kantorinkassa, joten hän pääsi isän vauhtia. Itse kävelin tytön kanssa hissukseen, mutta paluumatkalla saatiin kantaa tyttöäkin sylissä, joten sillon tultiin reipasta vauhtia alas 😀

    • Elina

      Joo kävellen mentiin, hyvin pääsi näin talvella. 1-vuotias vaikka osaakin jo kävellä, niin sai matkustaa koko matkan kantorinkassa 🙂 4-v jaksoi menomatkan. Pohjoisessa oli ollut kova tuuli, joka oli tiputtanut laajalta alueelta lumet puista. Yleensä tammikuussa on aina ollut puut valkoisina! Kai se on tämä ilmastonmuutos joka vaikuttaa jo… Lähdettiin Rukalta matkaan, eikä Rukan-Kolarin välillä ollu juuri missään lunta puissa.

  • Kohteena maailma / Rami

    Kyllähän nuo karut tunturimaisemat ovat upeita! Ei siitä pääse mihinkään. Mukavasti on saanut nyt Ylläkseltä uusia matkavinkkejä parin bloggaajan toimesta, jotka ovat siellä vierailleet talvella.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.