Svedjehamn talvella: Idyllinen kohde Merenkurkun maailmanperintöalueella

Pohjanmaalla Mustasaaressa sijaitseva Svedjehamnin kalastajakylä kuuluu Merenkurkun maailmanperintöalueeseen, Suomen ainoaan UNESCOn luonnonperintökohteeseen. Merenkurkun saaristo on yksi Suomen 27 kansallismaisemasta ja Merenkurkun maailmanperintöalueella kohoaa maa vuodessa 8,5 mm ja juuri täällä on maankohoaminen voimakkainta. Tämän todistaakseen kannattaa suunnata Svedjehamniin.

Svedjehamn sijaitsee 40 km Vaasan keskustasta ja matkalla ylitetään Suomen toistaiseksi pisin silta, Raippaluodon silta. Raippaluodon silta on 1045 metriä pitkä ja maisemat avautuvat sieltä Vaasan saariston ylle. Sillan toisessa päässä on Merenkurkun vierailukeskus maailmanperintöportti, jossa esitellään alueen luontoa.

Raippaluodon silta

Toisin kuin voisi luulla, on Svedjehamn upea myös talvella. Suuntasimme sinne vuoden ensimmäisenä päivänä ja Svedjehamn onkin ehdottomista suosikeistani Pohjanmaalla mihin suunnata päiväretkelle, eikä ihme kun alue on maailmanperintölistalla mukana. Svedjehamniin ajetaan Raippaluodon ja Björköbyn läpi ihan päätyyn asti.

Svedjehamnin parkkipaikka on iso ja maksullinen. Yllätyin, kun talvellakin oli parkkipaikalla paljon autoja. Parkkipaikan ja venevajojen takaa aukeaa maisemat merelle ja maisemaa ihastuttaa lukuisat vanhat, punaiset venevajat jotka kirjaimellisesti ovat paikan suola. Nimittäin juuri täällä on aikoinaan suolattu kaloja suolatynnyreissä ja siitä lähellä oleva Salteriet on saanut nimensä. Parkkipaikan vieressä on kesäisin auki pieni puoti, Kvarken shop ja pieni venevajaan tehty valokuvanäyttely. Punaisista venevajoista huokuu idyllisyys, aito elämä ja kenties jopa vanhanajan tunnelma ja täällä saa kokea Merenkurkun saaristolaistunnelmaa.

Saltkaret näkötorni

Saltkaretin näkötornille aurataan talvella leveä polku, jota pitkin on esteetöntä kulkea. Matkaa parkkipaikalta Saltkaretin näkötornille on 0,9 km suunta. Polun varrella voi pysähtyä kuuntelemaan veivattavista äänilaatikoista faktaa alueesta.

Saltkaret näkötorni on 20 metriä korkea ja sen alapuolella on esteettömät kuivakäymälät ja ihan kivenheiton päässä nuotiopaikka. Torniin voi kivuta ympäri vuoden ja ylhäällä avautuu näkymät ainutlaatuisiin maisemiin, nimittäin De Geer maankohoamiin. Horisontista voi selkeällä säällä erottaa Ruotsin rannikon, sillä matkaa Ruotsiin ei ole täältä enää pitkästi. Tornista näkee Svedjehamnin kalastajakylän ja toiselta puolelta aukeaa maisemat Bodvatnet luontopolulle. Näkötornilta voi tarkkailla alueen lintuja ja etenkin merikotka on täällä yleinen, Merenkurkku onkin monen muuttolinnun pysähtymispaikka.

Juuri täällä Merenkurkussa kohoaa maa 0,85 mm vuodessa muuttaessa maisemaa jatkuvasti ja tehden siitä erikoisen. Merenkurkku on kivikkoista aluetta, minkä huomaa etenkin meloessa. Maa kohoaa, koska jääkausi on aikoinaan painanut sen alas jopa 800 metriä ja juuri Merenkurkun alueella on jää ollut paksuimmillaan. Siksi se kohoaa hurjaa vauhtia ja maapinta-ala kasvaa vuosittain n. 100 hehtaaria. Toinen erityinen piirre on se, että kun maa kohoaa, alkaa uutta metsää kasvamaan geologisesti aivan uudella maaperällä ja siksi niitä on suojeltava. Aika näyttää, miten ilmastonmuutos kompensoi maan kohoamista.

Fladoiksi kutsutaan niitä jotka kurovat lahdenpoukamat umpeen. Ajansaatossa nämä muuttuvat soiksi ja sen jälkeen kokonaan uudeksi maaperäksi. Olimme kesällä eräällä mökkinäytöllä alueella, jota vakavasti jopa harkitsimme. Eräs erikoinen syy, miksi emme mökistä tarjonneet oli se, että mökin edustalla oleva vesistö oli matalaa. Mökki on usein monen vuosikymmenen hankinta, joten jäimme ehkä turhan paljon pohtimaan, muuttuisiko mökki tulevaisuudessa sisäjärven tai jopa kuivanmaan mökiksi – parissa kymmenessä vuodessa olisi maa kohonnut jo lähes 20 cm.

De Geer muodostelmat – Vaasan moottoritien päässä on myös De Geer taideteos
Tornista aukeaa näkymät myös Bodvatnet luontopolulle

Bodvatnet luontopolku talvella

Näkötornilta jatkuu Bodvatnet luontopolku joka on rengasreitiltään n. 4 km pitkä. Sulan maan aikaan on reitti kivikkoinen ja kulkee vaihtelevassa maastossa, ohittaen kesäaikaan ylämaankarjat ja Bodbackin joka on vanha satama ja joka saa polulla ajan pysähtymään.

Talvella näkötornin jälkeistä reittiä ei ylläpidetä, mutta reitillä kulkee sen verran ihmisiä, joten jatkoimme luontopolkua jonkin matkaa, kunnes käännyimme Bodvatnet järvelle vievälle moottorikelkkauralle ja kävelimme sitä pitkin loppumatkan. Kauempana varsinaisella reitillä näkyi ihmisiä, joten sielläkin oli kuljettu polku talvesta huolimatta. Järven jäältä näkyi Saltkaret näkötorni hienosti, järveltä yhdyimme takaisin Bodbackin vanhalle satamalle johtavalle reitille.

Ravintolat ja kahvilat Svedjehamnin lähiympäristössä

Kun on ulkoiltu, kiivetty ja patikoitu – voi tehdä mieli jotain syötävää. Lähiympäristössä on muutamia sopivia paikkoja:

Cafe Salteriet – avoinna kesäisin. Cafe Salteriet sijaitsee Svedjehamnissa, eli tämän idyllisen kalastajakylän yhteydessä. Täällä voit nauttia luomulihaa tai paikallisesti kalastettua kalaa, nauttia paikallisen pienpanimo-oluen tai syödä jotain kevyttä terassilla, josta aukeaa näkymät maailmanperintökohteeseen ja näkötornille.

Ravintola Arken – avoinna toukokuusta syyskuuhun. Arken sijaitsee Raippaluodon vierasvenesatamassa ja tänne voi tulla vaikka jätskille, syömään kalaisia aterioita tai hampurilaiselle. Arkenista saa kesällä 2022 alkaen omaa Arken artesaanihunajaolutta. Täälläkin saat nauttia merestä ravintolan omalla terassilla ja viereisistä punaisista venevajoista.

Kvarken olut – tykkään!

Kvarken Brewery – Gastropub Pizzeria – avoinna vuoden ympäri. Jos mieli tekee pizzaa tai paikallista olutta, suuntaa vanhaan huoltoasemarakennukseen, joka sijaitsee päätien varressa Raippaluodossa. Kvarkenin gastropub ravintolassa on laaja valikoima heidän pienpanimo-oluitaan ja mm. pizzoja. Klobbskatissa sijaitsee itse Kvarken Breweryn panimo, tarkista sen aukioloajat erikseen.

Berny’s – avoinna vuoden ympäri. Ennen siirtymistä takaisin mantereen puolelle, voi vielä pysähtyä Raippauluodon sillan juurelle Bernykseen syömään lounasta, a la cartea tai pistäytyä vain kahville. Bernyksestä aukeaa hienot näkymät Raippaluodon sillalle.

6 kommenttia

  • Pirkko / Meriharakka

    Olipa mukava nähdä kuvia ”kesätutuista” maisemista talvella.
    Olemme, toistaiseksi, käyneet tuolla kahtena kesänä, mutten pidä mitenkään mahdottomana sitä, että päätyisimme tuonne vielä kolmannekin kerran.

    • Elina

      Kiitos Pirkko 🙂 Joo ja syksykin on hienoa aikaa käydä tuolla, mutta tämä oli ensimmäinen kerta talvella ja oli kyllä tosi nättiä silloinkin.

    • Elina

      Kiitos kommentista 🙂 Olihan tuolla muitakin ihmisiä, mutta rauhallista oli silti 🙂 Nättiä niin kesällä, syksyllä ja talvella ja miksei keväälläkin kun muuttolinnut saapuu.

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Olisikin hauskaa päästä itsekin käymään tuolla myös talvella, toistaiseksi olen käynyt vain kesäaikaan. Hienolta näyttää maisemat. Ja onpas maukkaan näköiset pizzat, pitää ilman muuta seuraavaksi pysähtyä myös Kvarken breweryssä.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.