Lasten kanssa matkustaminen, minkälaista se on?

Kun esikoinen oli pieni, matkustin hänen kanssaan paljon ja kirjoitin niistä kokemuksista tänne blogiinkin. Sittemmin lapsen kanssa matkustamiseen liittyvät jutut ovat jääneet, vaikka perhe on kasvanut toisella lapsella. Toisaalta tässä on myös ollut pandemia, joka on vähentänyt meidän perheen matkustamista (ulkomaille) todella paljon. Tässä postauksessa kerron, minkälaista on matkustaa alle 5-vuotiaiden lasten kanssa.

Matkustaminen ennen lapsia

Ennen kuin minusta tuli äiti, matkustin niin paljon kuin suinkaan ehdin ja jaksoin, ehkä jopa liikaakin. Matkustaminen toi kaivattua sisältöä elämään ja kun aina oli joku matka jota odottaa, sai matkat ajatukset pois tavallisesta arjesta, toinen jalka oli aina valmiina lähtemään maailmalle.

Matkoja oli helppo varata, kun sai vastata vain oman lentolipun hinnasta ja päättää matkakohteen oman mielen mukaan. Pystyin varaamaan ihan hullun pitkiä lentoja, monilla vaihdoilla, aamu varhaisilla tai ilta myöhäisillä lentoaikatauluilla. Majapaikan suhteenkaan ei ollut niin suurta merkitystä, sen piti olla kiva mutta sen suurempia kriteerejä sille ei ollut.

Kun reissattiin puolison kanssa kahdestaan, saatoimme lähteä aamulla hotellilta ja palata takaisin vasta 12 tunnin kuluttua. Oli pitkiä päiviä, kävelimme paljon paikasta toiseen ja näimme paljon paikkoja yhden päivän aikana. Emme jääneet laakereille makaamaan, vaan olimme jatkuvasti liikkeellä.

Mitä matkustamiselle tapahtui kun tulin äidiksi?

Sitten koitti meidänkin vuoro perustaa perhe ja sain oikeasti luvan asettautua aloilleni ja valmistella itseäni tasaisempaan perhe-elämään. Olin ajatellut että ennen lapsia pitää matkustaa mahdollisimman paljon, sillä sen jälkeen kaikki muuttuisi (postaus Tienristeyksessä). Lopulta matkustin esikoisen kanssa vielä enemmän vanhempain- ja hoitovapaan aikana.

Lue lisää: Omat kokemukset raskaana matkustamisesta

Lue lisää: Vauvalle passi ennen ristiäisiä

Lue lisää: Lentäminen vauvan kanssa

Lue lisää: Matkustaminen alle 1-vuotiaan kanssa

Lapsi ei ole ollut esteenä matkalle lähtemiselle, paitsi pahimpaan korona-aikaan aikaan emme ole lasten kanssa halunneet matkustaa ulkomaille. Mieltymykset matkakohteisiin on kutakuinkin pysynyt samana, vaikka mukana matkassa on ollut lapsia. Lapset ovat tulleet mukaan ja sopeutuneet ja matkustaminen on vain vähän muuttanut muotoaan, mutta mielestäni kivaan suuntaan.

Joskus jopa tuntuu, että reissun päällä lapsiarki sujuu paremmin kuin kotona, kun sitä pysyy liikkeellä ja on niin paljon ihmeteltävää. Ajattelin, että lapsen tulo kuvioihin jotenkin ravistelisi vapauttani matkustaa, mutta ei siinä mitään pahempaa tapahtunut – lapsi vain lähti mukaan matkoille.

Tottakai lapsen kanssa matkustaminen on erilaista kuin pelkästään aikuisten seurassa, kun tarvitsee huolehtia vain itsestään. Mutta kun siihen asennoituu eikä yritä niin tiukasti pitää kiinni vanhoista rutiineista, vaan sopeutuu uuteen tilanteeseen lapsen ehdoilla, sujuu matkustaminen lapsen kanssa hyvin.

Uhmaikäisen lapsen kanssa matkustaminen

Piti aikoinaan kirjoittaa tänne myös ajasta, kun matkustin taaperoikäisen kanssa. En siitä lopulta koskaan kirjoittanut, mutta nyt kirjoitan lyhyesti. Matkustaminen helpottui sitä mukaan kun lapsi kasvoi ja oppi kävelemään sekä ymmärsi enemmän ympäröivästä maailmasta ja innostui kaikesta helposti.

Samalla se oli hieman haastavampaa kun lapsi oli uhmaikäinen. Hiki nousee otsalle, kun muistelen muutamaa lentoa kun kovatahtoinen uhmaikäinen ei suostunut istumaan lentokoneen penkillä nousun aikaan, vaan rimpuili ja otti vyön jatkuvasti pois. En olisi koskaan voinut kuvitella kuinka paljon voimaa 2-vuotiaalla voi olla, kun kaikin voimin yritin pitää vastaan rimpuilevaa lasta paikoillaan.

Saimme lentoemännältä ihan aiheellisen uhkauksen, että jos ei lapsi pysy vöissä kiinni, täytyy koneen palata takaisin lentokentälle. Lapsi oli siihen mennessä tottunut matkustamaan sylissäni ja nyt kun istui omalla paikalla, ei vain suostunut olla pitkään paikallaan ja vöissä kiinni. Se oli ihan kamalaa, mutta siitäkin selvittiin eikä lentokoneen tarvinnut kääntyä takaisin.

Niihin kokemuksiin loppui pitkäksi aikaa lapsen kanssa kahdestaan lentokoneella matkustaminen. Seuraavalla kerralla isä oli vieressä ja lennot sujui taas hyvin. Kun lapsi siitä pahimmasta uhmasta taas kasvoi, oli matkustaminen taas helpompaa.

Olemme viimeksi lentäneet lapsen ollessa 2½-vuotias ja se lento meni hyvin

Lapsi rakastaa matkustamista ja nykyisin tuntuu, että jään perheessämme matkakuumeilulle kakkossijalle, kun tyttö niin kovasti haluaisi jatkuvasti reissuun lähteä. 5-vuotias tyttö on matkustanut elämänsä aikana 14 maassa, joista suurimman osan matkoista tehnyt ennen pandemiaa ja ennen kuin on täyttänyt 3-vuotta. Hänellä ei ole niistä matkoista juuri mitään muistikuvia, mutta olemme paljon niistä jälkeenpäin puhuneet ja hän tietää, että on saanut matkustaa pienenä paljon.

”Mamma, tiedätkö miksi minä rakastan sinua niin paljon? Siksi, koska olen saanut matkustaa sinun kanssa niin paljon”

5-v. <3

Kuopus sen sijaan on kasvanut pandemia-aikaan ja maailman näkemisen sijaan kasvatettu kulkemaan mukana pitkospuilla ja yöpymään teltassa. Hän on ensimmäiset vuodet saanut kokea rauhallista kotiarkea, juuri sellaista arkea, jonka kuvittelin saavuttavani jo esikoisen saadessani. Matkustaminen teki minut aiemmin levottomaksi, joten olen odottanut ”rauhoittumista” ja aloilleen asettumista jo pitkään. Vasta viime vuosina se on oikeasti toteutunut ja olen sen myötä oppinut arvostamaan enemmän ihan tavallista arkea täällä kotona.

Kuopus on kuitenkin nyt hurahtanut juniin ja lentokoneisiin ja esikoinen on jo pitkään toivonut pääsevänsä lentokoneella johonkin, missä on lämmintä ja palmuja, voi uida ja syödä jäätelöä, joten sellaista lomaa odotellessa.

Tyttö ottamassa kuvaa pikkuveljestään

Kokemuksia lapsen kanssa matkustamisesta

Joudun oikein pinnistämään, kun muistelen minkälaista lapsen kanssa ulkomailla matkustaminen on ollut ennen pandemiaa. Olemme pari viimeistä vuotta matkustettu paljon Suomessa ja pohjoismaissa ja samoja asioita voi soveltaa myös lähellä matkustaessa. Lapsesta on saanut aivan ihanaa matkaseuraa ja heidän kanssa ollaan saatu yhteisiä muistoja ja kokemuksia, joita muistella vielä pitkään.

Minkälaista lapsen kanssa matkustaminen sitten on, riippuu lapsen luonteesta ja vanhemman asenteesta, ei ole oikeaa tai väärää tapaa matkustaa, kaikki kun on yksilöitä. Lyhyesti sanottuna, lapsen kanssa matkustaminen on yhtä normaalia kuin matkustaminen ilman lasta.

Mielestäni lapsen kanssa matkustaminen on yllättävän helppoa, kun lapsi on sopeutuva ja luonnostaan utelias seikkailija. Lasten kanssa reissaaminen tuo mukanaan innostavaa seikkailuhenkeä ja uutta kulmaa matkoihin. Lapsi on luonnostaan auttanut hidastamaan tahtia ja olen vain nauttinut, kun asioista on saanut nauttia rauhassa eikä mennä kiireellä paikasta toiseen.

Kun esikoinen oli vauva ja taaperoiässä, pystyimme melko vapaasti matkustamaan aikuiseen makuun, varsinkin kun lapsi kulki helposti mukana kantorepussa tai matkarattaissa.

Nykyään leikki-ikäisen kanssa saamme yhä enemmän miettiä matkoja myös lapsen näkökulmasta, sillä hän ei ihan joka paikassa enää viihdy ja tylsistyy helpommin. Myös kävellen tehtäviä siirtymisiä tai patikointeja olemme joutuneet lyhentämään, koska vanhempaa lasta ei enää kanneta tai lykätä rattaissa, joten valitsemme lyhyempiä reittejä hänen jaksamisensa mukaan. Vanhempina suunnittelemme reissun niin, että se on mielekästä myös lapsille.

Ehkä suurin ero siihen, kun matkustaa ilman lapsia tai lasten kanssa on aktiviteettien tekeminen. Meillä on monta kertaa jäänyt joku aktiviteetti matkoilla välistä, koska se ei ole soveltunut pienelle lapselle.

Esimerkiksi Malediiveilla jätimme snorklausretken tämän vuoksi välistä, myös kotimaassa moottorikelkkailu, koskenlasku, laskettelu, maastopyöräily ovat muutamia aktiviteetteja, joita olemme joutuneet jättämään välistä kun lapsi on ollut liian pieni mukaan, niiden sijaan päädymme vain tekemään jotain muuta. Aina on kuitenkin mahdollisuutena, että vanhemmat tekevät asioita vuorotellen.

Vasta n. 4-v lähtien alkaa mahdollisuudet kasvamaan ja saadaan lapsi yhä useammin retkille mukaan, onneksi vaihtoehtoisia lapsille sopivia retkiä on tarjolla.

Matkustaminen kahden lapsen kanssa

Kuopuksen synnyttyä (pandemia-aikana), en enää lähtenytkään spontaanisti lasten kanssa reissuun, en edes lähelle. Yhden lapsen kanssa liikkuminen oli vielä helppoa mutta kahden kanssa kynnys lähteä mihinkään oli niin suuri, etten halunnut enää yksin kahden kanssa lähteä, vaikka esikoinen omatoiminen jo olikin.

Ihmettelin jopa itse, kuinka olin saanut näin valtavan ramppikuumeen yksin lasten kanssa reissuun lähtemisestä, vaikkei vika missään nimessä ollut lapsissa. Ajatus siitä, että matkustin aikoinaan kahdestaan esikoisen kanssa tuntui vieraalta. Harmi sinänsä, ettei kuopuksen kanssa ole tullut tehtyä reissuja kahdestaan, vaikka hän mutkaton lapsi onkin.

En siis ole matkustanut enää lainkaan kolmistaan kahden lapsen kanssa vaan paljon mieluummin reissaan koko perheen kesken sitten kun puolisokin on matkoilla mukana. Se on vain niin paljon helpompaa, kun on toinen aikuinen siinä jakamassa vastuita ja katsomassa perään.

Kun matkustetaan koko perheen voimin, on reissaaminen taas helppoa. Arvostan nykyään helppoja ratkaisuja ja matkailijana olen pitkään ollut tyytyväinen pelkästään maisemanvaihdokseen. Matkoilla ei enää ole niin tärkeää, että näkisi matkakohteessa mahdollisimman paljon ja on vain ihanaa ottaa reissussa rennosti väljemmillä aikatauluilla. Minusta on tullut myös huomattavasti turvallisuushakuisempi, niin iän, vanhemmuuden ja pandemian myötä.

Miten lapsen kanssa matkustaminen sujuu paremmin?

On asioita, jotka ovat lapsen myötä muuttuneet ja joita joutuu ottaa huomioon, jotta matkat lapsen / lasten kanssa sujuvat paremmin:

Hidasta tahtia

Ollaan tehty nyt pitkään niin, että yhdelle päivälle päätetään vain yksi pääaktiviteetti ja lopun ajan etenemme tai otamme rauhallisesti, (eli emme enää ole menossa paikasta toiseen aamusta iltaan, poikkeuksena autolla tehtävät siirtymät). Olen koittanut päästää irti niistä vanhoista ajatuksista, että pitää reissun päällä olla ihan koko ajan menossa johonkin.

Huolehdi päiväunista

Pidän erittäin tärkeänä niin lapsen jaksamisen, kuin matkan sujuvuuden kannalta, että lapsi saa nukkua päiväunet silloin kun niiden aika on. Menot suunnitellaan päiväunien ympärille ja huolehditaan, ettei silloin ole mitään ohjelmaa, mikä saisi päiväunet katkonaisiksi.

Automatkoilla teemme usein siirtymät päiväunien aikaan, niin lapsi saa autossa nukuttua tarvitsemansa unet ja kun olemme perillä, jaksavat lapsetkin (esikoinen ei nuku enää päiväunia).

Stressaannun helposti, mikäli lapsi ei ole nukkunut päiväunia tai ne menevät sekaisin. Se helpottaa aikataulujen suunnittelua, kun on sama rytmi josta pitää myös reissussa kiinni. Esimerkiksi Italiassa pelkästään yhden tunnin aikaerolla sain itseni sekaisin siitä, milloin lapsen olisi järkevintä nukkua päiväunet, paikallista vai suomen aikaa.

Paljon naposteltavaa

Me lahjotaan lapset usein naposteltavilla, niin sujuu siirtymät paljon mukavammin. Suklaarusinoita, hedelmäpatukoita, smarties karkkeja, tikkareita, muumirusinoita yms. Myös säännöllinen ateriarytmi helpottaa ja pitää nälkäkiukun loitolla.

Autolla matkustaminen tuo vapautta

Pidä taukoja riittävän usein

Kun olemme tehneet autolla pitkiä yhtäjaksoisia siirtymisiä, olemme tauottaneet matkan niin, että lapset jaksavat olla autossa. Kahden tai viimeistään kolmen tunnin jälkeen on pidettävä tauko (kolme tuntia, mikäli lapsi nukkuu autossa siinä välissä).

Varaa paljon aikaa siirtymisiin

Milloin pitää yllättäen vaippa vaihtaa, millon pysähtyä vessaan, millon iskee nälkä jne. yllättäviä taukoja voi tulla, mitkä venyttävät matkantekoa. Aiheutin esikoiselle viime kesänä pitkäaikaisen trauman kun otimme juoksuaskeleita ehtiäksemme junan kyytiin. Tämän jälkeen lapsi ei halunnut pitkään aikaan matkustaa mihinkään, koska pelkäsi että myöhästyisimme junasta / lennolta / laivalta. Siksi on hyvä, että on reilusti aikaa, ettei vanhemman stressi ja kiire tartu lapseen.

Valitse aikataulut tarkkaan

Vältämme nykyään aamuvarhaisia tai yömyöhäisiä lähtöjä, sillä matkustaminen on vain pienten kanssa helpompaa kun matkassa ei ole turhaa väsymystä. Senkään vuoksi emme halua tunkea päiviä täyteen ohjelmaa, sillä pelkästään se voi illalla purkautua yliväsymyksenä. Matkat sujuvat paljon mutkattomammin, kun ei ole päivisin liikaa ohjelmaa.

Tottakai reissun päällä tulee myös niitä päiviä, kun nukkumaanmeno venähtää tai huomataan, että hups, taisi ehkä sittenkin olla liikaa ohjelmaa yhdelle päivälle lasten kannalta. Mutta kun tämä on tiedostettu ja menemisiä taas karsittu, niin reissuväsymys ei ole niin voimakkaana iskenyt.

Hakeudu säännöllisesti leikkipuistoihin

Leikkipuistot ovat lasten päivien pelastus ja usein ne ovatkin matkojen suuria kohokohtia. Kun tauolla, yöpymispaikassa tai määränpäässä on leikkipuisto mihin mennä, sujuu matka lapsen kannalta vielä mukavammin. Yksi leikkipuisto voi pelastaa paljolta. On plussaa, mikäli majapaikassa on leikkihuone tai pihapiirissä edes joku pieni leikkipaikka.

Tabletti on (myös) pelastus

Oikeasti kaikki siirtymät sujuu leikki-ikäisen kanssa pitkälti tabletin avulla ja tottakai tiedostamme, että tabletin katselua on aivan liikaa, mutta valitsemme sen mikä tekee matkan tekemisestä mahdollisimman helpon ja mutkattoman. Taaperolla ei ole (vielä, onneksi) tablettia käytössä ja hän viihdyttää itseään edelleen leluilla. Tabletin käytön lomassa koitamme kuitenkin keksiä myös ihan tavallistakin ajantappo juttua (autossa), kuten piirtämistä, arvoituksia, sanaleikkejä, etsimistä ja laskemista yms.

Matkat lasten kanssa sujuu hyvin pitämällä perusasiat kunnossa, kuten huolehtimalla riittävästä unen saannista, pitämällä nälän loitolla, lapsen ehdoilla menemisellä ja huolehtimalla, että lapselle riittää mielekästä tekemistä. Lapset ovat sopeutuvaisia ja innokkaita näkemään uusia paikkoja, joten heidän kanssa on ollut mielekästä matkustaa, vaikka aikuisten kesken tehtävät matkat ovat luonnollisesti vaivattomampia ja erilaisia. Aikuisillekin voi iskeä reissuväsymystä, joten inhimillisyyttä ja ymmärrystä myös pienelle ihmiselle, jolle niin moni asia on ensikertaa uutta <3

17 kommenttia

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Olipa kiva kirjoitus!

    Tuo lopun boldattu osa pätee monelta osin myös aikuisten kanssa reissaamisessa, eli nuo perusasiat on hyvä olla kunnossa… 🙂 Mutta taatusti on kyllä niin, että aikataulun pitää olla selvästi väljempi kuin ilman lasta matkustaessa.

    • Elina

      Kiitos Mikko! Näinpä, reissaaminen väsyttää ja kun perusasiat on kunnossa, hoituu kaikki muut asiat reissussa paljon helpommin 🙂 Me ei olla enää pitkään aikaan yritetty tehdä ihan valtavasti päivän aikana, etten tiedä sujuisko nykyään päivät siitä huolimatta kuitenkin ihan hyvin. Aikaisemman kokemuksen mukaan pääsee itse helpommalla kun antaa lapsille tilaa olla. Lapsi alkoi jossain vaiheessa ”valittamaan”, että miksi ollaan koko ajan johonkin menossa, eikä jaksaisi taas mennä seuraavaan paikkaan. Jos taas matkustan yksin, niin sillon olen taas ihan eri tavalla koko päivän menossa 🙂

  • Christa

    Tosi hyviä vinkkejä lasten kanssa matkustamiseen. Olen ihan samaa mieltä niistä. Lasten kanssa matkustaminen on erilaista, mutta ihan yhtä antoisaa. Lasten kanssa näkee kohteista erilaisia puolia ja lapset myös herättävät huomaamaan pikkuasioita, joihin itse ei ehkä olisi kiinnittänyt huomiota.

    Meidän lapset ovat kaikki jo päälle 10 ja helppoja matkalaisia, kun ovat tottuneet matkustamiseen pienestä pitäen. Tykkään reissata heidän kanssaan eri kokoonpanoilla: kahdestaan, koko perheenä ja kolmen lapsen kanssa ainoana aikuisena. Jännästi eri kombot tekevät matkoista erilaisia. Kirjoitin joskus jutun siitä, miten matkustaminen on muuttunut lasten myötä: https://www.rantapallo.fi/traveldreamer17/2018/01/03/nain-matkustaminen-on-muuttunut-kun-meista-tuli-perhe/

    • Elina

      Kiva kuulla Christa! Just tuota viestiä halusin kans tuoda esille, että ne matkat on vähän erilaisia mutta silti aivan yhtä hyviä. Ja lasten kautta tutustuu kohteeseen eri tavalla kun normi nähtävyyksien lisäksi saa tutustua vielä näihin lasten paikkoihin.

      Paikalliset lähestyy herkemmin kun on pieniä lapsia mukana ja lapsiin suhtaudutaan tosi positiivisesti monessa paikassa. Se kulttuuriero Suomeen on valitettavasti valtava. Lapset huomaa kyllä pienetkin asiat, joiden ohi itse vaan kävelisi laput silmillä ja osaa esittää oivaltavia kysymyksiä 😀 pitää käydä lukemassa myös teidän kokemuksista! Pianhan nämäkin tästä kasvaa ja reissaaminen taas muuttaa muotoaan.

      Pitää nyt nauttia näistä vuosista, sillä ne menee aivan liian äkkiä. Silmänräpäys, niin ovat pian jo muuttaneet kotoa ja sitten ollaan taas ihmeissään kun reissataan taas vaan kahden kesken ja muistellaan aikoja kun lapset oli pieniä <3

    • Elina

      Kävin lukemassa sun jutun! 🙂 tuli paljon hyviä pointteja joita en itsekään hoksannut. Mut just kustannuksethan 2 lapsen kanssa nousee moninkertaisesti! Ollaan tehty viime aikoina niin paljon automatkoja, ettei sitä oo tullut ajatelleeksi. Ja voi luoja tuo pakkaaminen! Ennen innolla pakkasin reissuun, nykyään en voi sietää. Se on ku pitää 1 sijaan pakata 3 x tavarat ja miettiä extra tarkasti, onko ihan varmasti kaikki mukana. Anyway, tosi hyviä näkökulmia jotka meillekin tulee vielä enemmän ajankohtaiseksi kun lapset tästä vielä kasvaa ja omaa tahtoa tulee kuvioihin lisää!

  • Maria Ojajärvi

    Muistelin aikoja, jolloin poikani oli pienempi. Milloin unohtui kaikki vaipat kotiin ja piti ostaa lentokentän kioskilta yksittäinpakattuja vaippoja lennon ajaksi 😀 ja milloin piti kantaa röykkiöittäin leluja tai vuosia myöhemmin akkareita mukaan, että aika kuluisi nopeammin esimerkiksi bussimatkoilla. Naposteltavia mekin yhä kannamme mukana, koska ne kummasti helpottavat elämää jos mistään ei löydy allergisille sopivaa syötävää.

    • Elina

      Oi niitä aikoja, silloin ei oo ollu mitään tabletteja pelastamassa tilanteita vaan klassikko Aku Ankat on ollu mukana, aivan parasta! 😀 Pitää kokeilla sitten kun lapset tästä kasvaa, toimisko Aku Ankat edelleen! 🙂 Itselläkin oli lapsena varmaan 20 pehmolelua mukana automatkalla, en ymmärrä miten mun vanhemmat on antanut ottaa niin monta mukaan, niin vaan mahduttiin kaikki kuitenkin mukaan. Nuo allergia / erikoisruokavalio jutut on kyllä hyvä ottaa suomesta mukaan! Ihmettelen kyllä, että miksei ulkomailla ole tarjolla sellaisia laajemminkin kun perus samat allergiat ja keliakiat ym on ympäri maailmaa.

  • Pirkko / Meriharakka

    Tänä kesänä muutamia pitempiä lentoja lentäessäni kohdalle osui useampaan otteeseen kesken yölennon syystä tai toisesta äänekkäästi hermostuva lapsi. Eivät saaneet vanhemmat oikein sympatiaa herättäessään ainakin pari riviä matkustajia kummaltakin puolelta. Hetken mietin, että onko noin pienten kanssa nyt ihan pakko lähteä niin kauas, mutta saattoihan niihin lentoihin olla ihan pakottaviakin syitä.
    Törmäsin muuten myös äskettäin juttuun, taisi olla Conde Nast Traveller -julkaisussa, jossa pohdittiin, että pitäisikö lasten saada matkustaa business-luokassa vai ei, sillä jotenkinhan matkustajat maksamalla businessluokasta juuri hakevat rauhallisempaa lentokokemusta, joka mahdollistaa nukkumisenkin.
    Mutta vaikea kai sitä on kieltääkään. Toisella pitkällä lennolla tänä kesänä matkustimme ”koneen etuosassa” ja kieltämättä siellä oli rauhallisempaa. Seurueemme nuoriso, toki ihan aikuisia kaikki, matkustivat turistissa – ja valittelivat silläkin lennolla kiljuvia lapsia.
    No, emmeköhän me kaikki kuitenkin selvinneet hengissä näillä lennoilla, vaikka hetkittäin meteli harmittikin.

    • Elina

      Ymmärrän niin tuon tilanteen, oon ite ollu ennen lapsia ihan samanlainen! Mun ystävä kysykin multa kun lensin ensimmäisiä kertoja, että miltä tuntui olla lentokoneessa itse niiden lasten kanssa, joita olin aiemmin niin paheksunut. Muistan joskus (ennen lapsia) kun tultiin koneeseen ja tälle ystävälle totesin, että voi ei kun näin että vieressä matkusti lapsiperhe. Tuossakin on ihan varmasti väsymys taustalla eikä kaikki aikuisetkaan saa öisin lentokoneessa nukuttua. Mun mielestä pienet lapset ei kuulu business luokkaan, jos sinne ostaa kalliin lipun niin sillon olisi myös hyvä saada sitä rauhaa. Pienten lasten kanssa ei voi sellaista taata. Ehkä joku kouluikäinen jo menisi huomattavasti helpommin. En vieläkään kyllä siedä, jos joku lapsi potkii selkänojaa.

  • Mari / Kodinvaihtaja

    Oma kokemukseni on se, että reissuilla sisarukset ei riitele vaikka kotona on aina joku riita päällä. Viimeiset viisi vuotta on taas matkusteltu halpoina matkustusaikoina, kun on pitänyt ostaa kaukolennot kuudelle.. Yleensä säästänyt tällä vähintään 600€… Viisi vuotta sitten nuorin oli 11v eli ei enää aikaiset aamulennot haitannut

    • Elina

      Joo se koko arki jotenkin sujuu paremmin reissun päällä, kun saa keskittyä vaan lomaan ja unohtaa arkiaskareet kotiin. Kyllähän tuo helpottaa tosi paljon kun lapset tuosta kasvaa ja varsinkin kun päiväunetkin jää pois. 5-vuotiaan kanssa voisin jo hyvin matkustaa huonoihin aikoihin, mut pienemmän kanssa en.

    • Elina

      Niin, varmaan on pitkälti siitä asenteesta kiinni että on päättänyt, että ei oo mitään ongelmaa matkustaa lapsen kanssa ja että luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Tottakai reissunkin päällä voi olla haastavia ja stressaavia hetkiä lapsen kanssa, mutta ajattelen että niitä on kotona muutenkin! 😀 Mutta vielä tuosta asenteesta hyvä esimerkki nyt kun en enää kahden lapsen kanssa oo halunnut mihinkään yksin lähteä. Se sujuisi varmasti ihan hyvin, mutta oon nyt vaan mennyt siihen moodiin, että se on liian vaikeaa ja en pärjäis yksin, vaikken oo edes kertaakaan kokeillut 🙂

  • Nadine G / Via Per Aspera Ad Astra

    Kiitos, Elina, kattavasta ja perusteellisesta artikkelista.

    Uskon kuten sinäkin, että lapsen ottaminen mukaan matkoille rikastuttaa lapsen elämää ja antaa potkua mielikuvituksen ja maailmankuvan kehittymiseen. Itse muistan matkani noin 3-vuotiaasta asti. Olen aina rakastanut reissaamista ja todennäköisesti tartutin matkakuumetta myös lapseeni.

    Kirjoituksesi kosketti minua niin paljon, että rupesin kirjoittamaan oman samanlaisen postauksen. Meinaan myös julkaistakin, vaikka sinne tulee paljon samoja asioita, mitä sinä olet jo kerran sanonut. Uskon, että lukijoille tulee eduksi erilaisten perheiden ja matkustustyylien vertailu. Nyt näitä postauksia olisi jo kolmelta taholta ja toivoisin, että tulisi lisää, ja entistä useampi aikuinen uskaltaisi lähteä matkoille lasten kanssa.

    • Elina

      Voi ihana kuulla !! <3 Innolla odotan sun postausta ja on kyllä mielenkiintoista kuulla erilaisia näkökulmia asioihin, sillä kaikki kuitenkin reissaa omalla tavallaan! Todellakin tulee lisäjuttu tarpeeseen! Matkustaminen lapsen kanssa rikastuttaa niin paljon lapsen maailmaa! Omasta lapsuudesta muistan myös enimmäkseen vain kaikki reissut joita tehtiin, eli ne todellakin jää mieleen! Ja sitten kun ne kasvaa aikuiseksi, niin jatkavat jo rohkeasti omalla polullaa tätä maailman kokemista <3

  • Terhi

    Kun omat lapseni olivat pieniä perheellämme oli tapana tehdä pitkiä automatkoja Euroopassa, olivathan ne lapsille vähän puuduttavia, mutta tosi kätevää, että saa ruuat, lelut ja potan mukaan, voi nukkua kun nukuttaa ja leikkiä kun siltä tuntuu.
    Nykyään matkailen toisinaan lastenlasten kanssa ja enimmäkseen lentäen. He ovat tottuneet matkustamaan vauvasta asti. Antamasi hyvät tärpit ovat käytössä, tabletit, askartelutarvikkeet ja eväät. Niillä pärjää pitkälle.

    • Elina

      Veikkaanpa että automatkat on monella lapsiperheellä tosi yleisiä. Itsekin lapsuudessa reissattiin tosi paljon autolla keski-euroopassa ja nyt huomaan toistavani omille lapsille samoja autoloma muistoja, joita itsekin koin. Mutta autolla matkustaminen lasten kanssa on ehkä edullisin tapa, mutta antaa myös vapautta ja on helppoa edetä paikasta toiseen omien aikataulujen mukaan. Uskon, että tosi monella muullakin on vastaavia muistoja lapsuudesta ”kun olin lapsi, ajettiin autolla tosi paljon ruotsisssa” jne 🙂 Tuo on niin totta, kun lapset vaan pienestä pitäen tottuu reissaamiseen, niin siitä vaan tulee osa niiden tavallista arkea. Ihanaa kun matkustat lastenlasten kanssa!

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.