Johnston Canyon, lyhyt patikka Banffin kansallispuistossa
Johnston Canyon sijaitsee Lake Louisen ja Banffin puolessa välissä, joten sinne on luontevaa mennä kummasta suunnasta tahansa. Kävimme Johnston Canyonilla Canmoresta käsin ja jatkoimme sieltä vielä eteenpäin Yohoon. Johnston Canyon koostuu upper ja lower vesiputouksista ja paikka kuuluu Banffin kansallispuistoon.
Lähdimme ajamaan aurinkoisena päivänä, suuntasimme päätieltä sivummalle ja ajoimme metsäteitä pitkin, villieläinten kotimetsissä. Yhtäkään villieläintä emme harmiksemme matkalla kuitenkaan nähneet.
Emme olleet kertoneet lapsille ennen matkaa, että Kanadassa on karhuja (toki onhan Suomessakin karhuja), sillä tieto olisi vain saanut heidät pelkäämään. Moraine Lakella toinen lapsista näki varoituskyltin karhuista ja silloin hänelle valkeni, että täällä esiintyy karhuja. Tiesimme siinä vaiheessa, että emme enää onnistuisi saada lasta mukaamme metsään (ja juuri sen vuoksi, olimme jättäneet kertomatta karhuista).
Olimme jo aikeissa ostaa karhusprayta, kun myyjä kuitenkin kertoi, ettei karhut tule suosituimmille reiteille kun siellä on liikaa ihmisiä. Ostimme tytölle kuitenkin karhukellon (vaikkei ne oikeasti mitään auta) ja se toi lapselle sen verran paljon turvantuntua, että saimme hänet kerran mukaan metsään.
Johnston Canyonin parkkipaikka oli suuri ja se oli täynnä varmaan satoja autoja. Naurahdimme, että täällä tulisimme tuskin törmäämään karhuihin. Reitin alussa oli kuitenkin varoituskyltti, mikäli jatkaa reitiltä vielä eteenpäin (ns. pois ruuhkaisimmilta reiteiltä), on siellä nähty viime päivinä karhuja ja että siellä tulisi noudattaa erityistä varovaisuutta.
Johnston Canyon Lower ja Upper reitit
Johnston Canyonilla voi kiertää lyhyen pistosreitin ”Lower” tai pidemmän ”Upper” reitin. Upper reitti kulkee Lower reitin kanssa samaa matkaa, kunnes jatkaa vielä ylemmäs.
Lower reitti on yhteensä 1,2 km / 30 min suuntaansa ja Upper reitti 2,5 km / 1 h suuntaansa. En lähtenyt lasten kanssa ylemmälle reitille, mutta puoliso kävi Upper reitin kipasemassa. Ylemmältä reitiltä näki kanjonin rotkot ylempää ja reitin varrella oli useampi vesiputous.
Mielestäni alempi reitti oli myös hieno, joten en jäänyt kaipaamaan lisämaisemia. Reitti on suht helppokulkuinen ja pääsimme lasten rattailla suurimmaksi osaksi kulkemaan reitin. Välillä oli muutama kivikasa ja juuria maassa, mutta muuten se oli varsin esteetön reitti.
Reitti kulkee jatkuvasti kanjonin reunaa, metsän ja kallioiden keskellä. Reitti tulee hienommaksi, mitä pidemmälle kulkee. Tämä on meidän koko Kalliovuorten reissun ainut patikka ja tämäkin varsin lyhyt. Muut nähtävyydet ovat olleet niin lähellä tietä, ettei ole ollut tarvetta patikoida pidemmälle.
Lower reitin lopussa odottaa pieni luola, jonka edessä on jono. Luolan sisälle voi mennä vain yksi porukka kerrallansa. Luolan läpi kävellään kallion toiselle puolelle arviolta kymmenen metriä, jonka jälkeen perillä on vesiputous.
Kun kaikki jäävät kuvaamaan vesiputousta, saa jonossa hetken aikaa odotella…
Puoliso jatkaa yläreitille ja minä palaan lasten kanssa autolle, on jo pieni nälkä, joten syömme eväspatukat autossa. Täällä kannattaa kyllä käydä, matalan kynnyksen patikka Kalliovuorilla ja helppo myös lapsille.
Tässä puolison ottamia kuvia Upper Falls reitiltä:
Tämmöinen paikka, lyhyt siirtymä, suosittu, kaunis, luonnon keskellä, käymisen arvoinen kanjoni Banffin kansallispuistossa.
16 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Jäi itselleni muuten noista karhukelloista mieleen, että shuttlebussimme kuljettaja sanoi päinvastoin, että ne nimenomaan houkuttelevat karhuja. Mutta ilman muuta tämä kyllä näyttää oikein kivalta paikalta tämäkin, kuten niin moni muukin tuolla alueella.
Elina
Aijaa! Jännä kuulla, kumpikohan sitten pitää enemmän paikkaansa… 🙂
Reissu-Jani
Kivan näköistä aluetta ja sopinee myös hyvin perheen pienimmille ja vanhemmalle väelle – hyväkuntoiset polut. Uskoisin että karhut luontaisesti pysyvät poissa ja väistävät ihmisiä. Tosin jos niitä ruokitaan niin tilanne olisi sitten toisenlainen.
Elina
Joo tuolla itseasiassa oli paljon kylttejä, ihan keskellä korpea tien poskessakin: villieläimiä ei saa ruokkia. Eli se oli tosi nou nou, ettei kukaan jätä ruokaa luontoon eikä ainakaan lähde ruokkimaan niitä vartavasten ihmisten ruoilla kun sitten ne houkuttelee eläimiä lähemmäs ihmisiä houkuttimena. Tuolla oli kyllä hyväkuntoiset polut, et sopii kaiken ikäisille! 🙂
Eveliina / Reissukuume
Hauska minilenkki ja upeat maisemat! Kiva että saitte kellon voimin kaikki metsään 🙂
Elina
Kello pelasti, tai siis oli ainut valttikortti jolla lapsen sai mukaan metsään 😀
Anne | Elämää Nomadina
Kiva että tuolla pääsee noin helposti keskelle kauniita maisemia, ja että tuollaiselle vesiputousreitillekin pääsee niin esteettömästi. Monessa maassa vastaavat kohteet ovat melko pitkien ja hankalien polkujen takana, mikä itselle kyllä sopii mainiosti, mutta monille lasten kanssa reissaaville tai liikuntarajoitteisille ei. Jännä tuo lapsen karhupelko, mistähän lienee kumpuaakaan – toki karhuvaroitukset on syytä ottaa vakavasti, mutta ihan varmasti haluavat pysytellä poissa turistien suosimilta reiteiltä, elleivät ole päässeet syöttämisen makuun. Mutta siis tosi hieno juttu että karhukellon avulla koko porukka pääsi poluille!
Elina
Niin on, mäkin oon jotenkin ”tottunut” että tosi kauniit paikat on aina jonkun vähänkin pidemmän patikan päässä tai jossain tosi syrjässä, hankalassa paikassa mihin ajetaan jotain huonokuntoista tietä pitkin. Tuolla ne kaikki oli aivan asfalttitien vieressä! En itsekään tiedä, mistä toinen sai niin hysteerisen pelon karhuista, kun ei olla niihin aiemmin edes missään törmätty eikä aiemmin saatu mitään huonoja kokemuksia. Päinvastoin, kävimme puolison kanssa karhunkatselussa vuosi sitten ja kerroin sitten lapsille, ettei karhuja tarvitse pelätä kun ne pelkäävät enemmän ihmisiä (ainakin suomessa) 😀 nyt löysin kirpputorilta karhukirjan, toinen lapsista katseli kuvia tosi innoissaan 😀
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Onpa huippua, että pääsee pienellä vaivalla näkemään noin hienoja maisemia. Odotin kyllä koko ajan tarinaan karhu-käännettä — ja jännitin vähän pikkuisen puolesta. Olisihan se ollut hienoa nähdä kontio jossain kauempana, vaikka veden toisella puolella niin, ettei olisi tarvinnut pelätä. Mä haluaisin kyllä joskus nähdä karhun luonnossa.
Elina
Voi ei, joo harmillisesti ei sitten nähtykään karhua vaikka itekin koko loman ajan sitä odotin. Ehkä hyvä lapsen vuoksi, ettei karhuihin törmätty. Karhunkatselussa oon nähnyt suomessa karhuja, sillon sitä kyllä omin silmin oppi, kuinka arkoja karhut on ja todellakin väistävät ihmistä kun kuulevat, haistavat tai näkevät ihmisen kaukaa.
Terhi
Kiva tuo luola ja putous luolan takana.
Vaikkei se karhukello mitään auttaisikaan tositilanteessa niin auttaa se saamaan lapselle turvallisen olon.
Tyttäreni pelkäsi pienenä kettuja kun hänen piti mennä mökillä ulkovessaan. Isoveli vuoli hänelle puisen tikarin ja vot, sitten oli turvallista mennä vessaan tikari kädessä.
Elina
Ihana! Noin se vaan pienillä muutoksilla voi jokin pelko ratketa! 🙂
Cilla Maria Travel
Ette ilmeisesti sitten lopulta törmänneet karhuihin? 🙂 Mulle tuli mitta täyteen karhuista sen viime syksyn Romanian episodin jälkeen, enkä halua nähdä karhuja enää koskaan luonnossa 😀
Elina
Ei, ei luonnossa törmätty karhuihin. Yks potentiaalinen karhu nähtiin, mutta ikinä ei selvinnyt oliko se suolle kuollut karhu vai kivi 😀 Muistan teidän karhu kokemukset, sen jälkeen ei kyllä huvittaisi enää karhuihin törmätä!! Onneksi suomessa ei oo noin aggressiivisia karhuja… En tiedä olisiko tuolla voinut käydä samalla tavalla vai osuiko teille vain tosi hulluja karhuja.
Pirkko / Meriharakka
Enpä ollut ajatellut, että lapsi voisi tuolla lailla pelätä karhuja kun aikuisena tosiaan olettaisin niiden mahdollisuuksien mukaan pysyvän vähän kauempana. Toisaalta lapsilla ON joskus hassuja ajatuksia – joskus purjehduslomalla mukana ollut ehkä silloin 12-vuotias tyttö ei halunnut mennä uimaan kun oli puhetta, että tässä on tosi syvää, taisi olla satoja metrejä. 10 metrin syvyydessä tyttö kuitenkin ui ihan sujuvasti 🙂
Elina
Haha ihana! 😀 joo ja sitten kun se mielikuvitus voi olla vähän vilkas, että mennään jo asioitten edelle mielikuvissa, niin sittenhän se katastrofi on jo tapahtunut vaikkei koko karhua ole vielä näkynytkään 🙂