Lomnický štít – Tatravuoriston huiputus

Slovakiassa ei saa patikoida yli 2500 metriin ilman vuoristo-opasta. Tatravuoristossa on kuitenkin tätä korkeampi huippu, minne pääsee ilman vuoristo-opasta ja se on Lomnický štít huippu. Huipulle ei tosin tarvitse kiivetä, vaan sinne pääsee kaapelihissillä.

Lomnický štít huiputus jakaa mielipiteitä, osan mielestä se ei ole kalliin hintansa arvoinen (n. 80 eur per hlö) ja… no olen oikeastaan vain kuullut mielipiteitä, että olipa kiva käydä mutta huiputuksen hinta-laatusuhde ei kohtaa. Oli se omastakin mielestä kallis, mutta ajattelin kuinka usein pääsen tällaisiin paikkoihin?

Vastaus on että en juuri koskaan, joten halusin tästä elämyksestä maksaa. Olimme muutenkin menossa samaan suuntaan, sillä patikkareittimme lähti reitin puolesta välistä. Aloitetaan siis alusta:

Matka kohti Lomnický štít huippua alkaa Tatranská Lomnican kylästä (hiihtokeskuksen parkkipaikka 10e pv). Täältä voi joko patikoida tai mennä hisseillä Skalnaté plesolle. Patikoidessa säästää hissilipussa, kun hissilipun tarvitsee ostaa ainoastaan Skalnaté pleso – Lomnický štít väliselle hissireitille. Mikäli aikoo patikoida vielä eteenpäin, voi voimat säästää sille reitille.

Skalnaté plesolta lähtee eräs suosittu patikointireitti, jonka mekin kuljimme, joten oikeastaan teimme virheen varatessamme meno-paluureitin Lomnicasta, sillä emme koskaan käyttäneet viimeistä paluulippua. No nuukailut sikseen, kunhan pyörittelen eri variaatioita, kuinka hissilippuja kannattaa varata.

Tatranská Lomnicasta Lomnický štít huipulle

Lipussa lukee, että Tatranská Lomnicassa tulee olla viimeistään tunti ennen Lomnický štít hissilipun alkamisajankohtaa. Tämä siksi, että Tatranská Lomnican parkkipaikalta on lyhyt kävelymatka hissille ja hissiä täytyy vaihtaa kerran tässä välissä, joten siirtymisiin on hyvä varata aikaa.

Alatasanteelta lähtee sekä tuolihissi, että koppihissi. Koppihissi on nopeampi kuin tuolihissi ja välitasanteella vaihdetaan taas gondolihissiin. Matka-aika alatasanteelta Skalnaté plesoon kestää vajaa puoli tuntia / 20 min.

Meiltä kahdelta maksoi hissilippu alhaalta kylästä Lomnický štít huipulle yhteensä vajaa 170 euroa. Kun saavuimme keskitasanteelle, hissin lähtöpaikalle, veti puoliso jarrut pohjaan. Hänellä on korkeanpaikan kammo ja vaikka hän tiesi, että matkaamme hissillä reilun 2600 m korkeuteen, ei hän osannut odottaa miltä viimeinen hissimatka näyttäisi.

”Onkohan näitä hissejä joskus tippunut?”

”En minä tiedä, kai niitä joskus on”

”Ei, mä en tuonne lähde”

Puoliso tuijotti huipulta pystysuoraan alas laskeutuvaa pienen pientä kaapelihissikoppia, joka kulki korkealla laakson päällä. Pieni koppi ja korkealle suuntautuva nousu ei ollut korkeanpaikankammoiselle oikea paikka.

Niinpä jätimme toisen huiputus lipun käyttämättä ja lähdin yksin pienellä hissillä ylös. Tunnelma oli tiivis ja täytyy sanoa, että itsekin yllätyin hissin pienuudesta. Hissi kuitenkin kulki todella tasaisesti ja tuntui, että jopa Suomen hiihtokeskusten gondolihissit heiluvat enemmän kuin tämä. Myöhemmin ilmeni, että tämä oli Sveitsiläisvalmisteinen hissi eikä Itä-Eurooppalaista laatua.

Lomnický štít huipulla

Sydämeni itkee verta, kun ajattelin mitä maisemia koin eikä huipulta ole tallella kuin vain yksi ainut kuva, jonka lähetin appivanhemmille. Huipulla kävi mielessä jopa ajatus, että pitäisikö ihan piruuttaan lähettää keskitasolla odottavalle puolisolle fiilistelykuvia, mutta en lähettänyt.

En postannut mitään Instagramiin koko reissun aikana, joten tämä on selvää: huipulta ei ole kuvia. Pienoinen harmitus, mikäli puoliso olisi lähtenyt mukaan, olisi hänen kuvistaan jäänyt talteen kuvia. En kuitenkaan lähtenyt häntä haastamaan, sillä tiedän että mikäli jollain on pelkotila päällä, niin ketään ei saa siinä tilanteessa pakottaa tekemään jotain, mikä tuntuu itsestä epämiellyttävältä.

Lomnický štít huipulla voi kuitenkin jopa yöpyä, siellä on wifi ja pieni kahvila ja sen terassilla voi nauttia kylmää tai kuumaa juotavaa, tai makeaa ja suolaista syötävää.

Huipulla on myös Botanical Garden, eli siellä esitellään kylteillä vuoristokasveja.

Olin lukenut etukäteen, että huipulla on kylmä ja että tulisi varata lämmintä vaatetta mukaan. Tottakai 2634 korkeudessa on kylmempää kuin alhaalla, joten oletin vuoristoilman olevan oikeasti viileää. Elokuun lopulla oli kuitenkin vielä edelleen sen verran lämmintä, että hyvin pärjäsin ilman kevytuntuvatakkia, pipoa ja hanskoja…

Vähän hävetti, kuinka lämpimät vaatteet olin suomalaisena pakannut matkalle mukaan. Asteita oli arviolta n. +12, joten ihan hyvin sitä kuitenkin pärjäsi t-paidalla.

Ylhäällä on tasanne, jolla saa otettua kivat huiputus kuvat. Sain toisesta yksin matkustavasta miehestä kuvauskaverin, joten otimme paljon kuvia puolin jos toisin. Myöhemmin palasin vielä uudestaan samalle paikalle, jolloin eräs Slovakialainen nainen otti uudet kuvat ja minä puolestaan heistä. Ihmettelin hänen outoa kuvaustapaa, mutta hän kertoi että tällä tavoin puhelimella sai parempia kuvia.

Eräästä syystä en ikinä ehtinyt palata lähemmin otettuihin kuviin… Puoliso sen sijaan katsoi kuvat illalla (ennen puhelimen hajoamista) ja totesi ”sait sitten sun somekuvat”.

Periltä aukeaa mahtavat vuoristomaisemat, jolloin maisemana on lähimmät vuorenhuiput. Se on ihan erilaista nähdä vuoret samalta korkeudelta kuin huiput, kuin että näkisi vuoret alhaalta käsin. Alhaalla näkyi useampia pieniä järviä, Tatran vuoristot ja pari vuoristokiipeilijää.

Vaikka en ollut kiivennyt huipulle, oli eräs toinen vierailija niin tehnyt (vuoristo-oppaan kanssa olivat tulleet hurjaa vauhtia alhaalta 1,5 tunnissa huipulle, en ymmärrä!), niin jollain tasolla oli itsellänikin kuitenkin hirveän voittajafiilis.

Kannattaako Lomnický štít huipulle mennä?

Tottakai mekin harkitsimme (hetken), kannattaako yhdestä huiputuksesta maksaa lähes sata euroa, mutta kerran se kirpaisee ja en meidän reissun aikana vastaavia maisemia muualla törmännyt, vaikka vuoristomaisemia oli koko ajan ympärillä.

Lomnický štít huiputus oli itselleni reissun kohokohta ja olen eri mieltä muiden kanssa siitä, että kannattiko huipulle mennä. Omasta mielestäni ehdottomasti kannatti! Toki hintalappu on iso, mutta elämyksenä se oli mieleenpainuva.

Huipulla oltiin 50 min, kunnes huudeltiin takaisin hissille ja 10 minuutissa hissi oli taas turvallisesti keskitasanteella. Täältä jatkoimme patikointia, kohti Zelenom Pleseä.