Piipahdus Trondheimiin, missä värikkäät puutalot ihastuttivat päivävisiitillä

Trondheimin värikkäät vanhat puutalot oli ollut mielessäni jo useamman vuoden ajan ja viime kesänä koitti se hetki, kun tähän Norjan kauniiseen kaupunkiin vihdoin pääsin. Lähdimme Norjaan Helgelandiin, mutta ajoimme ensin Trondheimiin missä piipahdimme lopulta vain melko pikaisesti. Tässä fiiliksiä, nähtävyyksiä ja ensivaikutelmia Trondheimista.

Trondheimin värikkäät vanhat puutalot olivat itselleni se vetonaula, joka minut tänne toi. Trondheim on Norjan kolmanneksi suurin kaupunki ja hyvin vanha kaupunki viikinkiajoilta, muuta näiden lisäksi en oikeastaan koko kaupungista tiennyt ja siksi yllätyin kaupungista positiivisesti.

Oli vain hieman haastavaa löytää keskustasta parkkipaikkaa (etenkin asuntoautolle), ajoimme kapean mukulakivikadun läpi ja hetken aikaa epäröimme, saako siellä ylipäätään ajaa (sai siellä). Auton jätimme mäen päälle, mistä laskeuduimme jyrkkää mäkeä suoraan vanhan sillan eteen.

Trondheimin puutalot

Oli lämmin kesäpäivä ja ihmisiä oli liikkeellä. Ensimmäinen pysähdys oli vanhalle punaiselle rautasillalle, josta nämä värikkäät talot näkyivät hyvin. Vihdoin olin täällä, Trondheimissa ihastelemassa näitä kauniita puutaloja.

Talot seisoivat Nidelva joella osittain puupölkkyjen päällä, kaupungin halkoo joki ja sen keskusta vaikutti mielenkiintoiselta, kauniilta ja tunnelmalliselta.

Tarpeeksi pitkän kuvaustauon jälkeen jatkoimme lyhyen matkan päähän Trondheimin Nidarosin tuomiokirkolle, joka oli näyttävä. Hetken aikaa mietimme, menemmekö sisälle vai emme?

Trondheimin tuomiokirkko ja linnoitus

Tuomiokirkkoon oli sisäänpääsymaksu ja meillä oli koira mukana. Kaikki ei voisi mennä, miltäköhän siellä näyttää? Kannattaakohan sinne mennä? Se ei ikinä selvinnyt, sillä päätimme säästää aikaa ja jatkaa matkaa, sillä poika oli saatava kohta päiväunille ja hän nukahtaisi vain autoon.

Piipahdimme tuomiokirkon vieressä olevalle sisäpihalle, missä oli parhaillaan jotkin keskiajan markkinat. Siellä oli lapsille kaikkea jännää tekemistä, puupölkyillä kävelyä, kullan taontaa ja sen semmoista. Vieressä on puolustusmuseo ja tuomiokirkon vieressä taidemuseo. Tuntui, että Trondheimissa on nimenomaan paljon erilaisia museoita.

Kävelimme autolle päin joen vierustaa pitkin, juuri nämä puutalot oli kiinni joessa, joten näköalapaikkoja ei ollut kovin montaa mutta muutamassa kohdassa pääsi aivan joen varteen kuvaamaan puutaloja lähemmin.

Huomioni kiinnittyi k.u.k museoon ja jäi pitkäksi aikaa vaivaamaan, että oliko museo sellainen jona sen kuvittelin vai jonkun muunlainen. Myöhemmin selvisi, että se on lyhenne Kjopmannsgata Ung Konst. Pysähdyimme jätskille ja kävelimme Trondheimin Scandic hotellin ohi.

Totesin, että onpa kivalla paikalla hotelli. Mikäli, kun tänne palaan, haluan yöpyä juuri tässä. Hotellista on näköalat joelle ja se sijaitsee aivan ydinkeskustassa. Mieleeni tuli, että Trondheim olisi todella kiva kohde viikonloppulomalle.

Trondheimin kävelykatu oli viihtyisä, ihmiset istuivat terassilla ja olisi tehnyt mieli jäädä sinne puutalojen sekaan haahuilemaan pidemmäksi aikaa. Talojen reunoilla kasvoi ruusupensaita, jotka toi mieleeni Gotlannin.

Piipahdimme vielä Trondheimin linnoituksessa (vessassa), sisällä emme käyneet. Linnoituksen muurilta aukeaa näkymät Trondheimin kaupungin ylle ja merelle.

Trondheimin ympäristössä on paljon tietunneleita ja myös tietunnelimaksuja. Ne luettiin suoraan kamerasta, eli erikseen ei tarvinnut pysähtyä mitään mihinkään maksamaan. Vieläkään emme ole tunnelimaksulaskua saaneet, siihen voi mennä pitkäkin aika ennen kuin se tulee Suomeen. Kaupungin ulkopuolella oli myös keskinopeuksia mittaavia kameroita.

Yöpyminen Trondheimin ulkopuolella leirintäalueella

Koska olimme matkalla pohjoiseen, halusimme siirtyä jo vähän sinne päin yöpymään. Ajoimme Trondheimista noin 1½ tuntia pohjoiseen ja yöksi jäimme Trondheimin vuonolle Koa Campingiin.

Koa Camping on pieni leirintäalue peruspalveluilla (keittiö, suihkut, vessat). Leikkipaikkaa emme nähneet eikä oikein muutakaan ”tekemistä” siellä ollut, mutta emme sellaista kaivanneetkaan. Saimme asuntoautolle paikan rannalta, mistä aukesi maisemat vuonolle.

Alkuillan lapset keräsivät rannalta kiviä ja simpukoita ja myöhemmin ilmeni, että simpukoiden sisällä oli vielä elukoita ja koko pussi alkoi haisemaan, joten ne lensi lopulta roskiin.

Saimme kokea laskuveden, illalla oli laskuvettä ja aamulla nousuvettä. Leiristä näkyi kaunis auringonlasku ja koko ilta meni siinä sitä maisemaa tuijotellessa ja fiilistellessä. Muistelimme puolison kanssa edeltäviä Norjan matkoja ja fiilistelimme sitä, kun olimme taas parin vuoden tauon jälkeen takaisin Norjassa.

Trondheimista saimme vain pintaraapaisun, mutta kaupungista jäi tosi positiivinen ensivaikutelma ja näin muutaman tunnin visiitillä siitä sai jotain irti, mutta joskus olisi kiva päästä käymään siellä ihan ajan kanssa.

Äitini suositteli meille Trondheimin edustalla sijaitsevaa Munkholmen saarta, mutta emme itse siellä ennättäneet käydä. Munkoholmenilla on sijainnut vanha linnoitus, luostari ja vankila ja nykyisin saari on suosittu virkistyspaikka.

Täältä voit lukea koko Keski-Norjan matkareittimme, ja täältä jatkoimme matkaa Trondheimista pohjoiseen.