Hengästyttävän pitkiä portaita pitkin Ukko-Luoston huipulle

Keski-Lapin Sodankylässä sijaitseva Luosto kuuluu osaksi Pyhä-Luoston kansallispuistoa. Luosto on 514 metriä korkea tunturi ja sen huippua kutsutaan Ukko-Luostoksi. Pyhä-Luoston kansallispuisto on yksi omista lemppareistani Lapissa, sillä se on sopivan kokoinen, monipuolinen ja siellä on mielettömän kauniita maisemia. Me huiputimme Ukko-Luoston pari kesää sitten ja tällainen reitti Ukko-Luoston huipulle oli.

Lähdimme käymään Pyhällä päiväretkellä Rukalta käsin, olimme edeltävänä kesänä olleet Pyhällä asuntoautolla ja tykästyneet paikkaan. Tällä kertaa suuntasimme suoraan kohti Luostoa, joka sijaitsee Pyhältä n. 15 km päässä. Pyhän ja Luoston välisen pätkän voi myös patikoida Pyhä-Luoston kansallispuiston puolella.

Ukko-Luoston huipulle voi patikoida laskettelurinteiden oikealta puolelta, mutta me päädyimme tekemään pistosreitin kuuluisille Ukko-Luoston portaille, joita on 575 kappaletta. Reitin voi siis tehdä myös rengasreittinä, jolloin kokonaismatkaksi tulee n. 6,5 km ja reitti kulkee toiseen suuntaan rappusia pitkin ja toiseen laskettelurinteiden oikealta puolelta.

Jätimme auton (suurin piirtein tähän – kartta), mutta virallinen reitin lähtöpiste on Luoston portilta. Lähtöpaikaltamme alkoi leveä ja helppokulkuinen kävelyreitti portaiden juurelle. Reitillä on kaunista metsää ja Ukko-Luoston portaiden juurelle on matkaa n. 1 km. Matkanvarrella näkyy poroja ja vaikka olimme täällä heinäkuun lopulla, oli havaittavissa ihan ruskan värejä maastossa, kummallista.

Ukko-Luoston portaat

Reitti Ukko-Luoston huipulle luokitellaan keskivaativaksi sen jyrkkyyden ja pitkien portaiden vuoksi, 575 porrasta on siis edessä. Alhaalta ei näy huippua eikä ylhäältä näy alas, joten kiivettävää on.

Jokaisen kuntotaso on yksilöllinen, toiset kipaisevat portaat reippaasti mutta itse hyydyin näissä aika tehokkaasti. Arviolta n. 500 metriä on pelkkää porrasta ylöspäin. Reitin varrella on useita levähdyspenkkejä, joita itse hyödynsin.

Jäin usein myös ihastelemaan maisemia, jotka selän taakse avautuivat. Muistan sen tunteen ja rauhan pohjoisen kaipuusta. Olin juuri tämän pohjoisen reissun jälkeen palaamassa hoitovapaalta takaisin työelämään ja tunsin haikeutta ja epävarmuutta siitä, missä haluan tulevaisuudessa asua.

Olimme hankkineet pohjoisen tukikohdan Rukalta täyttämään tätä pohjoisen nälkää, mutta silti tuntui ettei sekään riittänyt, en olisi halunnut täältä palata takaisin kotiin, vaan jäädä tänne tuntureiden keskelle. Onneksi pääsemme tänne säännöllisesti takaisin.

Takaisin rappusiin, olin aivan kuollut, miten nämä rappuset voikaan tuntua näin raskailta. Eipä kroppa olekaan tottunut kiipeämään näin paljon ylöspäin, joten tottakai se tuntuu pohkeissa. Paremmassa kunnossa olevalle puolisolle ei rappuset tuntuneet haastavalta, vaikka hänellä oli vielä taapero selässä. Syke tietenkin nousee ja hiki nousee pintaan.

Ukko-Luoston huipulla

Rappusten jälkeen lähempänä huippua alkaa vielä kiviportaat ja sorastettu loppupätkä. Huipulta voi halutessa jatkaa eri suuntiin. Pyhälle on matkaa 27,7 km, Lampivaaralle 3 km ja Luostolle 4,2 km. Ylhäällä tunturin päällä on reitti leveää ja helppokulkuista.

Ukko-Luoston huipulla on ilmatieteenlaitoksen säätutka ja näköalatasanne tunturin toiselle puolelle. Sieltä aukeaa länteen päin avarat ja pitkät maisemat kansallispuiston ylle, yli aapasoiden ja ikimetsien. Pyhä-Luostoa kuvataan usein Lappia pienoiskoossa ja ymmärrän itsekin miksi sitä siksi kutsutaan.

Pyhä-Luosto on omasta mielestä edelleen varsin tuntematon pohjoisen kohde, mutta todellinen helmi. Maisemat täältä ovat rauhoittavat ja levolliset. Pyhä-Luosto tuntuu aidolta paikalta.

Ukko-Luostolla oli heinäkuun lopulla rauhallista, ei ihmisruuhkaa, toki ihmisiä tuli rappusilla vastaan mutta muuten sai melko rauhallisesti kulkea.

Lähdimme maisemien ihailun jälkeen samaa reittiä takaisin päin, alas kulkiessa näyttäytyi maisemat eteenpäin parhaiten.

Reitin kokonaispituudeksi tuli n. 4-5 km, mikäli jättää auton Luoston portille tulee reitille pituutta 5 km. Meillä meni lasten kanssa reitillä n. 2 tuntia meno-paluu. Alas tullessa tärisi jalat kovaa.

Lapland Hotels Luosto

Patikoinnin jälkeen ajoimme Lapland Hotels Luoston pihaan, missä saimme sähköauton lataukseen. Kävimme kurkkaamassa Luoston kylpylän ikkunan takaa ja olisi niin tehnyt mieli mennä sinne kylpemään ja lapset tietysti vinkuivat sinne myös, mutta eihän meillä ollut uimavaatteita mukana – ensi kerralla sitten.

Menimme syömään Lapland Hotels Luoston ravintolaan. Olemme aiemmin yöpyneet Lapland Hotelsissa ja ihastuneet sen aamiaiseen, mutta a la cartea ei olla koskaan testattu. Ruoka ja palvelu oli erittäin hyvää ja vieläkin muistelen lämmöllä Luoston hotellin henkilökunnan ystävällistä ja lämmintä palvelua!

Lapset huomioitiin todella hyvin ja ruoka ja juomat maistui. Kävimme vielä hotellin takana sijaitsevassa leikkipuistossa, ennen kuin matka takaisin kohti Rukaa alkoi.

Ukko-Luoston portaille haluaisin vielä toistamiseen palata, sen rankasta noususta huolimatta. Olisi ihanaa kiivetä tänne ylös myöhäisenä kesäiltana ihastelemaan yötöntä yötä. Maisemat huipulta ovat upeat! Lue täältä muut Pyhä-Luosto postaukset.