Vegan saari on Unescon kohde ja tunnettu 2000 rappusestaan

Keski-Norjassa ja Helgelandin eteläosassa sijaitseva Vegan saari kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Vegan saarella on kuuluisat rappuset, joille eksyin aivan vahingossa. Vietimme Vegan saarella kaksi päivää, missä kaikkialla kävimme ja mitkä meidän Vegan kokemukset on, ne selviää tässä postauksessa.

Sitä sanotaan, että Vegan saari ei aukea täysin siellä ensi kertaa vieraileville ja voin allekirjoittaa tämän täysin. Vegan saarelle oli suuret odotukset, etenkin Unescon tittelin vuoksi mutta mielestämme Vegan saari näytti lopulta aika tavalliselta saarelta, eikä ensivaikutelmaltaan tehnyt suurta vaikutusta.

Vegan saarelta löytyy silti kauniita ja käymisen arvoisia paikkoja ja tässä postauksessa kerron lisää paikoista, jotka me parin päivän aikana ehdimme kokea. Tulimme lautalla Vegan saarelle Hornin satamasta ja jatkoimme Vegalta Tjottan satamaan.

Vegan saari on Unescon maailmanperintökohde

Lyhyesti Vegan saaren historiasta: Vegan saari on vuonna 2004 liitetty Unescon maailmanperintöluetteloon. Vegan saaristo koostuu tuhansista saarista, joista Vega on niistä suurin.

Saarella talvehtii 228 eri merilintulajia ja saari on tunnettu etenkin sen haahkoistaan ja niiden untuvasta. Haahkojen kasvatus ja untuvan käsittely on muodostunut saaren kulttuuriperinteeksi, sillä sitä ovat hoitaneet suurimmaksi osaksi saaren naiset. Saarella tehtiin haahkoille rakennelmat, joihin tuli tuhansittain haahkoja pesimään ja untuvan käsittelyä on saarella tehty jo tuhansia vuosia.

Saaren arvot ovat pitkässä historiassa, kalastuksessa ja kulttuuriperinnössä, jolloin on hyödynnetty luonnonvaroja jotka on ajan saatossa muodostaneet alueelle omat perinteet. Saaresta sanotaan, että täällä tulee kiinnittää huomiota saaren yksityiskohtiin.

Vegan saarella on sukupolvien ajan raadettu ja iloittu ja pidetty omista perinteistä kiinni, vaikka vuosisatojen saatossa on väestöä rohkaistu muuttamaan pois saarelta ja suurempiin kaupunkeihin.

Vegatrappa ja 2000 rappusta

Olin lukenut, että saaren länsirannikolla olisi jokin helposti saavutettavissa oleva näköalapaikka Solan vuoristosaarelle, mutta en sen tarkemmin tiennyt missä se on. Sinne olisi vain 500 metrin kävelymatka parkkipaikalta.

Poika oli nukahtanut autoon, joten muu perhe jäi autoon päivystämään siksi aikaa kun aioin vaan pikaisesti käydä katsomassa tämän näköalapaikan.

Oli kuuma kesäpäivä, joten lähdin lyhyellä kesämekolla koiran ja 2 dl vesivaran kanssa, enhän viipyisi kauaa. Kävelin virran mukana, kun käänsin katseeni kohti vuoristoa. Vuoren seinällä oli rappuset, joilla kulki paljon ihmisiä. Tuon täytyi olla juuri se nähtävyys.

Olin kääntynyt reitille ja kävellyt jo muutaman sadan metrin, kun totesin että on aivan pakko kääntyä takaisin juottamaan koiraa. Koiralla oli jo valmiiksi jano, kuuma päivä ja vielä pikku patikka edessä.

Kyselin vastaantulevilta, että mikä paikka tämä oikein edes on, mihin tämä johtaa? Vegatrappa, vegatrappa! Okei, en ole koskaan kuullutkaan. Norjalaiset tulivat vastaan urheiluvaatteissa ja hieman hymähtivät pienelle vesipullolleni ja ”patikointivaatteille”, koiraa jokainen tervehti iloisesti.

Tuli vastaan pitkospuut, suuria kiviä ja luolia, erilaisia eläinpatsaita, taukopaikka. Olenkohan jo kävellyt sen 500 metriä, jonka jälkeen näköalapaikan piti tulla vastaan?

Reitti lähti nousemaan kohti rappusia ja reitti tosiaan nousi, vieressä nimittäin kulki myös Via Ferrata reitti. Minulla ei ollut mitään hajua, mihin olin menossa ja kuinka pitkästi olisi vielä edessä. Pelkkiä rappusia ylöspäin.

Jäin välitasanteelle suurin piirtein vuoren puoleen väliin, vesi oli jo loppu, koiraakin jännitti jyrkät rappuset ja itsekin totesin, että kärsin jonkun asteisesta korkeanpaikankammosta rappusia kiivetessä. Korkeat paikat ei itsessään pelota, mutta rappuset joissa on suuret raot tuntuvat pelottavilta.

Päätin, että ehkä tämä oli omalta osaltani tässä, muut odottavat autossa, en voi lähteä monen tunnin patikkareitille, joten käännyin takaisin.

Vegatrappan puolesta välistä aukesi jo kauniit maisemat Vegan saaristoon ja Solan saarelle. Vasta takaisin autolle palattuani luin, kuinka tunnettu ja suosittu nähtävyys tämä Vegatrappa olikaan. Huipulle johtaa lähes 2000 porrasta ja sieltä aukeaa maisemat vielä ylväämmin Vegan saaren ja läheisten saarien ylle. Mies nimittäin lähti huiputtamaan kyseisen huipun vielä samana iltana.

Oma reittini oli n. 1,7 km / 40 min meno-paluu, miehellä oli meno-paluu n. 3 km / 1 ½ tuntia. Eli itse kävin suurin piirtein puolessa välissä.

Vegan vierailukeskus ja maailmanperintö näyttely

Autolle takaisin tullessa poika nukkui vielä tyytyväisenä päikkäreitään, eli ei minulla olisikaan ollut mikään kiire takaisin. Lähdimme kuitenkin jatkamaan matkaa, jotta poika voi jatkaa uniaan ja suuntasimme saaren vierailukeskukseen ja maailmanperintö näyttelyyn.

Vierailukeskus oli juuri menossa kiinni, joten ehdimme vain pikaisesti käydä siellä sisällä mutta kiersimme paikan myös ulkopuolelta. Vierailukeskuksen pihalla kulki polku, jossa sai nähdä näitä haahkoille tehtyjä pesärakennelmia.

Pihapiirissä on myös vuohia ja itse alue on myös nättiä punaisine vanhoine puutaloineen. Vierailukeskuksessa esitellään mm. alueen historiaa, luontoa, lintuja, kalastusta ja Unescon titteliään.

Missä yöpyä Vegan saarella?

Lähdimme suuntaamaan kohti leiriä jonka päätimme olevan Vega Campingilla. Sinne saavuttuamme totesimme respan olevan kiinni, emmekä nettisivujen kautta saaneet varattua paikkaa. Leirintäalue vaikutti olevan myös melko täynnä, joten päätimme lähteä muualle.

Suuntasimme takaisin lähelle Vegatrappoja, missä oli matkaparkin tapainen leiri. Siellä ei ollut huoltorakennuksia tai vessoja, vaan pelkkä aidattu ruohokenttä. Lähin vessa sijaitsi muutaman sadan metrin päässä edessäpäin. Jäimme sinne ja rahastaja kävi illalla ottamassa meiltä 200 kr maksun yhdestä yöstä.

Mikäli yöpyy teltalla, ei tähän kannata jäädä vaan voi jatkaa tästä vielä eteenpäin (siitä lisää jäljempänä). Sijaintina tämä on kuitenkin todella kiva kauniiden maisemien vuoksi. Rannalla tuuli kuitenkin kylmästi, joten illalla sai tuulen vuoksi pukea paksun kerroksen lämpimiä vaatteita päälle.

Tässä kohtaa kerron jo, että seuraavana päivänä kävimme saaren eteläosassa, missä olisi ollut myös hyviä puskaparkkeja rannalla. Paikka on lähellä Eidemiä, missä on mahdollisuus snorklata / sukeltaa ja sieltä lähtee myös patikointireittejä, täällä on kauniita rantoja.

Vegan näköalapaikka ja pidempiä patikointireittejä

Kun olimme leiriin päässeet, kävimme illalla pyöräilemässä ja silloin löysimme paikan, jota olin aiemmin päivällä etsinyt. Paikkana se ei lopulta ollut kovin kummoinen, mutta sieltä löytyi hyvä näköala kohti Solan saarta. Samaa saarta joka näkyi leiristämme hyvin, sekä myös Vegatrappojen päältä.

Tänne ei pääse asuntoautolla, sillä tie on rajattu 2,2 m. korkeusesteellä. Parkkipaikan perältä löytyy vessat, mistä saa myös juoksevaa vettä. Kun tätä tietä jatkaa eteenpäin, tulee nämä näköalat Solan saarelle. Moni oli täällä teltalla omassa rauhassaan leirissä, eli täältä löytyy telttailijoille hyvät puskaparkit.

Näköalapaikalta voi jatkaa useita eri patikkareittejä eteenpäin, mm. Eidemiin vaativa reitti 10,8 km / 5 tuntia, Vegdalskaret/Moen keskivaativa reitti 8,3 km / 3,5 tuntia, Vegdalen 1 tunti.

Sijainti: Vegatrappa parkkipaikasta eteenpäin.

Patikointia Floakstan reitille

Vegan saarella on useita patikointireittejä, löytyy niin pitkiä kuin myös lyhyitäkin reittejä, joista jo ensimmäiset kaksi lyhyttä reittiä löytyy ihan Igeroy sataman lähettyviltä. Kannattaa heti alkuun hakea vierailukeskukselta kartat ja Vegan saaren esitteet.

Floakstan parkkipaikka on melko pieni ja haastava pysäköidä asuntoautolla. Mikäli yöpyy Vega Campingissa, on sieltä lyhyt siirtymä Floakstan lähtöpaikalle eikä autoa välttämättä tarvitse siirtää lähemmäs.

Floakstan reitti on n. 2,7 km pitkä ja arvioitu patikointiaika on 2 tuntia. Meillä meni taukoineen 2 tuntia ja matkaa tuli n. 3 km. Reitti ei ole fyysisesti raskas, siinä on nousua mutta haastavaksi sen tekee kivikkoinen ja vaikeakulkuinen (hidas) maasto. Tuona päivänä oli +24 astetta lämpöä, eli lämpö toi myös omat haasteensa.

Huipulta voi jatkaa vielä 2,5 km eteenpäin Vikatindille 661 mh, me jäimme Floakstan ”huipulle” jolla oli ränsistynyt ja hieman pelottavankin oloinen rakennus. Maassa oli lasinsiruja ja muita romuja, joten ei ehkä lapsiystävällisin paikka pitää taukoa. En itseasiassa edes tiedä, olimmeko lopulta edes perillä mutta siihen romutalojen viereen päätimme jäädä ihastelemaan maisemia.

Vegan 5 x parasta

• Aivan herkulliset Vega pullat, joita sai esimerkiksi Spar kaupasta
• Vegatrappa ja sieltä aukeava kaunis auringonlasku
• Näkymät asumattomalle Solan saarelle
• Saaren idyllisen kauniit saaristomaisemat ja rannat
• Monipuoliset patikointireitistöt