Riisitunturin tykkylumimetsä on kuin talven ihmemaasta

Riisitunturi sijaitsee Posiolla, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Rukalta. Olemme käyneet Riisitunturin kansallispuistossa useita kertoja sulan maan aikaan, mutta viime talvena kävimme ensimmäistä kertaa ihastelemassa Riisitunturia kauniissa talvimaisemassa. Sen kuuluisat tykkylumipuut ovat kuin jostain talven ihmemaasta.

Olimme Rukalla viikolla 8 ja itse Rukalla ei silloin ollut kovinkaan paljoa lunta puissa, mutta olin silti toiveikas. Tie Riisitunturille oli hyvin aurattu ja Riisitunturi on sen verran suosittu kansallispuisto, että perille pääsee hyvin talvellakin ja tiellä on paljon ohituspaikkoja.

Talvella voi käydä pelkästään Riisitunturin huipulla tai kiertää Riisin Rääpäsyn, joka on reilu 4 km pitkä ympyräreitti. Talvisin voi Riisitunturille hiihtää Tolvan kylästä, missä on parkkipaikka, mutta myös Riisitunturin parkkipaikalta voi lähteä hiihtämään samaiselle reitille, hiihtoreitti ei tosin johda huipulle asti.

Riisitunturi talvella

Jo Riisitunturille ajaessa lumen määrä puissa suureni, tykkylumipuita on varmimmin sydäntalvella. Olimme Riisitunturin parkkipaikalla klo 10 maissa ja silloin oli autoja parkkipaikalla vain 3, huomattavasti enemmän tuli puolenpäivän aikaan. Eli mikäli haluaa kulkea omassa rauhassa, kannattaa tulla jo heti aamusta.

Reitti Riisintunturin huipulle on talvellakin leveä, eikä tarvitse lumikenkiä ellei aio hypätä polulta sivummalle omille reiteille tykkylumipuiden keskelle. Pääreitin varrella näkee tykkylumipuita jo kiitettävästi.

Riisitunturin huipulle on 1,7 km matkaa, joten jos haluaa kävellä reitin edestakaisin, tulee reitin kokonaispituudeksi n. 3,4 km eli hieman vähemmän kuin mitä Riisin Rääpäsyn pituus on (4,3 km). Aikaa meillä meni huipulle ja takaisin kuvaustaukoineen n. 1 ½ tuntia.

Puiden alla näkyy pieniä majoja jotka ovat muodostuneet lumenpainosta. Myös reitin tunnettu tapionpöytä näkyy hyvin reitin varrella ja sen päällä on hurjan korkea lumimassa.

Tykkylumipuut lisääntyivät mitä ylemmäs kävelimme. Reitti Riisintunturin huipulle on loivaa pitkää mäkeä, helppo reitti ja myös lapsille helposti käveltävä reitti. Tykkylumipuut oli hauskoja ja joihinkin oli joku tehnyt kasvot ja ilmeet.

Varaudu kylmään tuuleen Riisitunturin huipulla

Alhaalla parkkipaikalla oli kylmä ilma ja asteita -13 , mutta puiden keskellä oli leudompaa kun tuuli ei päässyt. Kun puuraja loppui ja tuntureiden päälaki alkoi näkyä, alkoi tuulla kylmemmin. Ylhäällä huipulla ovat puut harvassa.

Ylhäällä tunturin päällä kun pidimme kauan odotetun tauon, lapsille tiedossa lämmintä kaakaota ja suklaapatukoita, alkoi taapero itkeä eikä rauhoittunut ollenkaan. Alkoi hirveä häsääminen kaakaoiden ja hanskojen kanssa ja puimme hänelle vielä lisää vaatteita päälle tuomaan lisälämpöä.

Ei auttanut ja meille tulikin pikainen pysähdys kun jo lähdettiin reipasta vauhtia takaisin alas tuulelta suojaan. Lapsi itki ja huusi sylissä autolle saakka sekä vielä autolta mökille. Tien varteenkin pysähdyimme lämmittämään lasta lisää. Vaikka lapsella oli paljon päällä, oli hän kantorinkassa kylmettynyt kylmästä tuulesta ja keinot lapsen lämmittämiseksi oli vähissä. Hänellä oli kyllä paljon vaatetta päällä, mutta pääsi silti kylmettymään kun tuuli oli niin pureva eikä hän itse liikkunut.

Seuraavalla kerralla pitää kiinnittää huomiota entistä lämpimämpiin ja tuulenpitäviin talvivaatteisiin lapsille. Kävelimme samaa reittiä pois, mutta täältä pääsee myös kiertämään ympyräreitin ja reitti näytti olevan kulkukelpoinen myös talvella. Riisitunturilta aukeaa kauniit maisemat Yli-Kitkajärvelle ja hyvällä näkyvyydellä näkyy myös Ruka.

Reitti on upea tykkylumipuineen talvella ja muutenkin pidämme Riisitunturista, koska se on harvoja tunnettuja tuntureita tällä leveysasteella missä on puuton tunturinlaki. Siksi se on erityisen ihana ja helppo retkipaikka myös sulan maan aikaan, vaikka suosittu on myös silloin.