Calderon Hondo – Fuerteventuran suosituin tulivuoren kraatteri
Kanariansaaret ovat vulkaanista aluetta ja itseasiassa Fuerteventura ja Lanzarote ovat ennen jääkautta olleet yksi ja sama saari. Nykyisin molemmilla saarilla on useita tulivuoria ja Fuerteventurassa niitä on eniten saaren pohjoisosassa. Calderon Hondon on saaren suosituin tulivuori ja me lähdimme käymään sen kraatterilla.
Corralejosta on ajomatkaa Calderon Hondon parkkipaikalle n. 20 minuutin verran. Useat lähtevät patikoiden Calderon Hondolle Lajaresin kylästä, mistä on n. 3-6 km pituinen patikkamatka tulivuoren kraatterille (toinen kyltti näytti 3,2 km ja toinen 6 km).
Calderon Hondoon voi siis saapua kahdesta eri suunnasta (Corralejosta tai Lajaresista). Tie Corralejosta kulkee hiekkatietä pitkin, jonka varrella näkyy patikkapolkuja, pyöräilijöitä ja patikoijia. Karut ja tulivuoriperäiset maisemat ovat tienvarrella jo vaikuttavat.
Lasten kanssa on helpotus, kun pääsemme autolla aika lähelle tulivuoren kraatteria eikä meidän tarvitse heidän kanssaan patikoida heille vielä turhan pitkää matkaa. Tosiasiassa tiedän tytön jaksavan jo 6 km patikan, mutta toinen asia on huvittaako häntä kävellä niin pitkästi. Automme on ensimmäinen Calderon Hondon parkkipaikalla ja hieman epäröimme, olemmeko oikeassa paikassa. Myöhemmin autoja ilmestyy riviin useampia.
Calderon Hondo reitti
Reitti alkaa heti parkkipaikalta kivipolkua pitkin. Meillä on meidän vakio reissukengät Keenit jalassa, mutta silti patikointi maastossa on yllättävän haastavaa isojen ja epätasaisten kivien vuoksi. Nopeasti niihin tottuu ja patikointireitti parkkipaikalta kraatterille ei ole kovin pitkä, n. puolisen kilometriä ja varttitunti.
Tulivuoren juurelta alkaa suhteellisen lyhyt nousu. Calderon Hondo on korkeimmillaan 278 metriä korkea ja kraatteri on 70 metriä syvä. Calderon Hondon tulivuori on n. 50 000 vuotta vanha.
Heti tulivuoren päälle päästessä on näköalatasanne, mistä voi ihailla kraatterin syvyyttä. Kraatterin toisella puolella näkyi ihmisiä pienen pieninä hahmoina. Kraatterin voi kävellä ympäri ja tällöin reitin kokonaispituudeksi tulee n. 2,5 km.
Calderon Hondon kraatterin ympäri
Kraatterin voi kiertää joko yläkautta kävellen tai laskeutumalla kivikkojen keskeltä muutaman metrin alemmas ja kulkemalla alareittiä. Me päädyimme kulkemaan alareittiä ja tyttö meinasi keskeyttää retken siihen, sillä alas laskeutuminen jännitti liikaa. Eräs Italialainen perhe auttoi tyttöä ja nosti hänet vaikeimmista kohdista alas reitille. Aikuinen pääsee haastavasta mäestä hyvin alas.
Polku on noin 0,5-1 metrin levyinen ja onneksi poika oli kantorepussa, sillä en olisi uskaltanut päästää häntä kävelemään kraatterin reunalle.
Reitillä on paikoitellen matalia kohtia, missä saa varoa päätä. Siinä mielessä se ylempi reitti on mahdollisesti parempi ja sieltä näkee maisemia myös paremmin. Reitin puolessa välissä alempi reitti kuitenkin yhtyy ylempään reittiin.
Olin iloinen, kun näin reissun ainoan maaoravan, joita näkyy saarella ja etenkin täällä tulivuorilla paljon. Maaorava on hirmuisen suloinen, mutta niitä ei saa syöttää.
Maisemat Calderon Hondolta
Kun tulimme kraatterin toiselle puolelle, aukesi maisemat 360. Tulivuoren kraatterin päältä näkee pitkälle ja maisemat avautuvat niin Fuerteventuran eteläiseen osaan, muiden pienempien tulivuori kraattereiden ylle, Lanzaroten ja Lobosin saarille.
Maisemat ovat joka suuntaan erilaiset, yhdessä suunnassa näkyy El Cotillon kylä merenrannalla, kraatterin toisella puolella olevalle kukkulalle, kamelitilalle ja Corralejon suuntaan ja läheisille saarille.
Reitti oli helppokulkuista kraatterin päällä, vaikka loppupuolella se muuttui taas haastavammaksi ja oli vähän laskuja ja kiipeämistä.
Suosittelen reitille hyviä ja nilkkoja tukevia patikointikenkiä, tai vähintään lenkkareita. Tytöllä oli pelkät sandaalit ja pelkäsin koko ajan, että hän loukkaa jalkansa kiviin. Ihan reitin loppumetreillä hän lopulta kaatui ja satutti polvensa. ”Teippasimme” vuotavan polven taaperon vaipalla, hätä keinot keksii.
Kokonaisuudessaan meillä meni reitillä kuvaustaukoineen aikaa n. 1 ½ tuntia. Tykkäsin kraatterin päälle patikoimisesta tosi paljon, sillä se oli ensimmäinen kerta kun olin tulivuoren kraatterin päällä. Maisemat kraatterin päältä ovat myös hienot ja etenkin kun maisemat aukeavat eri näköisinä kraatterin ympäri kävellessä.
Matkalla takaisin parkkipaikalle pysähdyttiin katsomaan paria kivitalon raunioita, joiden katto on tehty oksista ja lehdistä ja seinät pienistä kivistä.
Tämän päivän päiväretkikohde oli lähellä Corralejoa ja muutaman tunnin pituinen, loppupäivän olimme altaalla ja illalla menimme rannalle istuskelemaan. Edellisenä päivänä kävimme Cofeten rannalla ja seuraavana päivänä olisi tiedossa taas uusi päiväretkikohde.
Oletko joskus käynyt tulivuoren kraatterilla, jos olet niin missä?
14 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Mielenkiintoista, että Fuerteventura ja Lanzarote ovat olleet samaa saarta, tuli itselleni ihan uutena tietona. Hienolta näyttävät maisemat. Olemme käyneet tulivuorilla muun muassa Etiopien Erta Alella ja Havajilla. Kiehtovia paikkoja.
Elina
Uskon! Havaijilla on varmasti todella kauniita maisemia, joskus jos sinne päin tulee lähdettyä haluaisin itekin käydä tulivuoria ihastelemassa 🙂
Eveliina / Reissukuume
Islannissa ja Teneriffalla on tullut oltua läheisimmin tulivuorten kanssa tekemisissä 🙂 Tosi upeita kuvia ja varmasti mieletön kokemus!
Elina
Se oli erilainen kokemus nyt kun ensimmäistä kertaa kävi. Islannissa pitäis kyllä kans käydä ! 🙂
Mari / Maailma kotina
Islannissa olin kraaterilla päivä tulivuoren sammumisen jälkeen. Oli vaikuttavaa nähdä laaja kraaterialue. Kuvat ei kerro kaikkea
Elina
Päivä tulivuoren sammumisen jälkeen?! Hullu! 😀
Pirkko / Meriharakka
Etnalla olemme käyneet. Ajankohta oli vielä pääsiäinen, jolloin sen rinteillä oli metrikaupalla lunta – huipulle vievät ajoneuvot kulkivat sitten käytävissä, jonka miehen korkuiset seinämät olivat lunta. Ylhäällä maa oli paljas ja kun sitä kosketti, niin se oli lämmin! Ihan kelpo kokemus!
Elina
Oho! Ja ihan sinne ylös pääsi ihan autolla? Nuo korkeat lumiseinämät kuulostaa myös hurjilta. Aika erikoinen kokemus totta tosiaan! 🙂
Anne | Elämää Nomadina
Hienolta näyttää, tulivuoret on todella kiehtovia! Ja siis miten erilaisia ne voivatkaan maisemallisesti olla; itse kävin juuri pari päivää sitten Keniassa Mount Longonot tulivuoren kraaterilla patikoimassa, siellä maisema on Kanarian saarten tulivuoriin verrattuna todella vehreä, ja kraaterin sisällä kasvaa metsä! Maisemallisesti tosi hieno on ollut myös patikka Santa Ana tulivuorella El Salvadorissa, sillä taas kraaterissa on järvi.
Elina
Wau! Kuulostaapa mahtavalta paikalta tuo missä kasvaa metsää sen keskellä! Ja todellakin, miten osaavatkin olla niin erilaisia keskenään. Itellä tosin ei oo mitään vertailukohdetta, mutta mitä oon nyt kuullut, niin hyvin erilaisia ovat keskenään!
Sarianne / Matkalla kaikkialle
Tulivuoret ovat kyllä kiehtovia, vaikka saa tietysti aina hieman jännittää josko ne juuri silloin heräävät. Islannissa, Guatemalassa, Indonesiassa ja Uudessa-Seelannissa on tullut tehtyä lähempää tuttavuutta nukkuvan tai hieman aktiivisen tulivuoren kanssa ja kaikki olleet niin erilaisia kokemuksia 🙂
Elina
Ite ehkä turvallisuushakuisena hakeutuisin vaan sammuneille kraattereille 😀 mutta ei kai ne ihan yhtäkkiä purkaannu, joten ehkä siltä kuitenkin uskaltaisi käydä myös aktiivisella tulivuorella. Kuulostaa mielenkiintoisilta kokemuksilta nuo 🙂
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Tulivuoret on kyllä aina komeita ja kraaterit aina hyvin eriliaisia. Mä olen viikon kuluttua Nicaraguassa ja aion käydä toimivalla tulivuorella Masayalla. Ainakin juttujen ja kuvien mukaan on varmasti jännä kokemus.
Cilla Maria Travel
Tulivuoressa jyllääviä voimia on vaikea kuvitella, on nuo kraaterit aina niin massiivisia! Olen käynyt kraatereilla ainakin Costa Ricassa, El Salvadorissa ja Italiassa. Madeiralla vaellettiin sammuneella tulivuorella.