Päiväretki Lanzaroten saarelle ja Timanfayan kansallispuistoon

Teimme Fuerteventurasta päiväretken viereiselle Lanzaroten saarelle, joka sijaitsee vain puolen tunnin lauttamatkan päässä. Itseä kiehtoo kovasti nimenomaan karut maisemat ja Lanzarote on todella karun näköinen saari tummine laavakenttineen. Tässä postauksessa kerron meidän Lanzarote kokemuksia päiväretkestä ja kohteista joissa saarella päivän aikana kävimme.

Vuokra-autoa ei saanut viedä viereisille saarille, joten varasimme valmiin retken Lanzarotelle Aurinkomatkojen kautta. Bussi haki meidät hotellin läheltä aamulla klo 10 ja suuntasimme Corralejon satamaan, mistä lautta Lanzarotelle lähti. Retkeltä palasimme takaisin alkuillasta klo 17.30.

Saapuessamme Lanzarotelle oli maasto täällä erilaista. Oli mustaa laavaa, punaisia, harmaita, mustia tuhkan ja hiekan peittämiä vuoria. Suuntasimme ensimmäiseksi Timanfayan kansallispuistoon.

Timanfayan kansallispuisto kuuluu Unescon kohteisiin ja se on Espanjan tärkein kansallispuisto. Se on perustettu vuonna 1974 ja kansallispuisto on suuruudeltaan yli 5000 hehtaaria.

Kansallispuistoon (Montañas del Fuegoon) on sisäänpääsymaksu, johon sisältyy parkkimaksu, alla olevat esitykset sekä bussiajelu kansallispuiston laavareitillä. Nämä toki sisältyivät valmiiksi meidän päiväretken hintaan.

Bussimme ajoi kansallispuiston ainoan ravintolan parkkipaikalle, joka oli ihan täpötäynnä busseja ja henkilöautoja, melkein jo ahdisti se autojen runsaus. Oppaamme varoitti, ettei missään nimessä saa lähteä omille teilleen vaan on pysyttävä ryhmän mukana eikä saa poiketa laavakentille.

Timanfayan kansallispuistossa on liikkumista rajoitettu luonnonsuojelun, mutta myös edelleen kuumien ja vaarallisten laavakenttien vuoksi.

Luonnon ihmeitä Timanfayan kansallispuistossa

Ravintolan edustalla oli kolme eri ”näytöspistettä”, missä esiteltiin kansallispuiston ihmeitä. Ensimmäisessä pisteessä meitä kehotettiin ojentamaan kädet ja henkilökunta kaivoi maasta soraa jotka he ripottelivat jokaisen kämmeneen. Pienet sorakivet olivat kirjaimellisesti tulikuumia ja niitä sai heitellä kädestä toiseen kun niin polttivat.

Seuraavassa pisteessä oli syvä kuoppa, minne heitettiin heinää. Heinä syttyi itsestään palamaan, sillä kuopan sisällä oli edelleen 400 astetta ”lämmintä”.

Kolmannessa pisteessä oli ns. geysir, eli kuuma lähde. Tosin täällä oltiin laitettu maahan useita syviä putkia, joihin kaadettiin vettä. Tämän jälkeen odotettiin muutama sekunti, jonka jälkeen vesihöyry purkautui usean metrin korkeudelle.

Kaikki kolme näytöstä olivat vaikuttavia ja kertoivat paljon siitä, kuinka kuuma maa täällä edelleen on vaikka edellinen tulivuorenpurkaus on tapahtunut vuonna 1824. Ensimmäinen purkaus tapahtui vuosien 1730-1736 aikana ja se tosiaan kesti kuusi vuotta.

Ravintolassa emme käyneet, mutta sieltä avautuu panoraamanäkymä kansallispuistoon. Ravintolassa tehdään ruokaa maalämpöä hyödyntäen ja lihat olivatkin paistumassa suuren ritilän päällä, jonka alta hohkaa kuumaa ilmaa.

Bussilla Lanzaroten laavakenttien läpi

Ravintolan parkkipaikalta hyppäsimme takaisin bussiin ja lähdimme n. 40 minuuttia kestävälle ajelulle keskelle laavakenttiä. Tie on kapea ja yksisuuntainen ja tälle ajelulle pääsee järjestetyllä bussikyydillä. Omalla autolla sinne ei saa ajaa, eikä bussista saa poistua ajelun aikana.

Tie kiemurtelee ja kaiuttimista kerrotaan alueen historiasta ja erityispiirteistä. Välillä tulee jopa kauhuelokuvan kuuloisia musiikkiefektejä joita lapset pelkäsivät. Musiikilla yritettiin tuoda karua ja pelottavaa tunnelmaa laavakenttien keskelle.

Reitti on todella vaikuttava, tämäkin. Bussin ikkunan toisella puolella näkyy kiviä, mustaa, kovettunutta laavaa. Välillä bussi nousi korkealle vuorien päälle, toisinaan edessä oli sametinpehmeän näköistä hiekkaa/tuhkaa, joka näytti ihan photoshopatulta valokuvalta. Aivan ihmeellisen, epätodellisen kaunista.

Reitin varrella näkyi useita tulivuoren kraattereita ja onneksi olimme käyneet edeltävänä päivänä Fuerteventuran tulivuoren kraatterilla, joten osasin kuvitella miltä kraatteri näytti lähietäisyydeltä.

Kansallispuiston vierailukeskus sijaitsee eri paikassa kuin itse kansallispuiston keskus, vierailukeskus sijaitsee täältä pohjoisen suuntaan päätien varrella.

Vierailu La Gerian viinitilalla

Vierailtuani keväällä Kyproksella retkellä paikallisella viinitilalla, oli odotukset tällekin viinitilalle suuret. Odotin viinitilan lyhyttä esittelyä viinitilasta sekä heidän viineistään, vaikka yleensä sellaiset meneekin itsellä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Retken hintaan sisältyi viinimaistiainen ja odotin ehkä monikossa viinimaistiaisia, missä saisimme maistaa viinitilan eri viinejä.

Menimme jonon päähän ja tiskiltä saimme valita kahden viinin väliltä, valitsin valkoviinin ja pieni tilkka viiniä tarjoiltiin ihan tuiki tavallisesta mehulasista. En halua kuulostaa miltään nirppanokalta, mutta olisin oikeasti kuvitellut että viini tarjoillaan viinitilalla edes viinilasista.

La Gerian viinitilalla järjestetään kyllä erillisiä viinimaistiaisia ja viinitilavierailuja, mutta tämä nyt oli vain pikakäynti, emmekä jäisi viinitilalle pitkäksi aikaa tutustumaan paikkaan syvemmin.

Viini oli samaa, mitä olimme hotellilla juoneet illallisella. Hotellilla viinipullo maksoi 4 euroa, viinitilalla 9-15 euroa. Viini oli kyllä hyvän makuista, joten siitä tykkäsin kyllä.

Hyvin erikoista Lanzaroten viininviljelyssä on se, että täällä kaivetaan maahan pyöreä kuoppa, jonka reunoille tehdään matala kivimuuri tuulisuojaksi. Viiniviljelmät kasvavat kuopissa, tuulelta suojassa. Tämä on hyvin Lanzarotelainen tapa kasvattaa viiniä ja saaren karut olot vaativat erilaisia ratkaisuja.

Aloe Vera museo

Ruokatauon jälkeen käymme Aloe Vera museossa, missä henkilökunta kertoo nimenmukaisesti tästä kasvista: miten se kuoritaan, miten sitä hoidetaan ja mihin sitä voi käyttää. Kasvi on hyvin monipuolinen ja museon yhteydessä olevasta kaupasta (Aloe Plus Lanzarote) saa ostaa erilaisia Aloa Vera tuotteita.

Päädyn ostamaan sieltä tuliaisen ja kotiin Aloe Vera tuoksuisen huonetuoksun. Täältä saisi ostaa myös oman Aloe Vera kasvin (n. 6 eur), sen saa tuoda lentokoneeseen. Aloe Vera myymälöitä / museoita löytyy myös Fuerteventurasta. Tämä paikka sijaitsee Yaizan kylässä, missä oli nättejä valkoisia taloja.

Vihreä Laguuni El Golfon kylässä

Viimeinen pysähdyspaikka ennen Fuerteventuraan paluuta on El Golfon kylässä. Bussi jättää meidät parkkipaikalle, josta on vain muutaman sadan metrin matka vihreälle laguunille.

Tämäkin on hyvin vaikuttavan näköistä ja sanoisin, että tässä maisemassa on Lanzarote pähkinänkuoressa. On mustaa laavaa, vihreää vettä laguunissa, vuorilla hiekkaa joka on vuoronperään punaista, harmaata, mustaa. Laguuni on kiinni hiekkarannassa, jonka hiekka on tummaa.

Päiväretki Lanzarotelle

Päiväretki Lanzarotelle oli kansainvälinen ja retken kieli englanti. Meillä oli minuuttiaikataulu ja Italialainen oppaamme piti ryhmän taitavasti koossa. Johtuiko hänen Italialaistaustastaan, mutta tuntui että koko ajan oli kiire. Puhe oli niin nopeaa ja kiireistä, että en ehtinyt sisäistää puoliakaan kun en pysynyt perässä. Mutta oli meillä myös kova tahti mennä paikasta toiseen, hyvänä puolena oli se, ettei ollut mitään turhaa odottelua. Paljon ehdimme päiväretken aikana kuitenkin nähdä.

Retki Lanzarotelle oli todella antoisa ja mielenkiintoinen ja saatiin hyvä yleiskuva saaresta, vaikkemme koko saarta kiertäneet. Kannatti käydä Fuerteventurasta Lanzarotella, kun saaret ovat ihan vierekkäin (näköetäisyydellä) ja kuitenkin keskenään hieman erilaisia maastoltaan (Lanzarote tummempi). Ei tarvitse heti ottaa uutta vauhtia samalle suunnalle Helsinki-Vantaalta, vaikka kuka tietää, vaikka joskus tulisi lähdettyä erikseen Lanzarotelle lomalle.

Moni sanoo, että Lanzaroten maastosta tulee mieleen kuu tai Mars ja totta tosiaan, maasto on niin erikoisen tummaa ja laavaperäistä, että aivan helposti sitä voisi kuvitella hetken olevan ihan toisella planeetalla.

Oletko käynyt Lanzarotella? Mitä muita nähtävyyksiä siellä on näiden lisäksi?