Viikonlopun melontaretkellä Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Aloitimme tänä kesänä melontaharrastuksen, joka käytännössä on näin alussa tarkoittanut enimmäkseen lyhyempiä melontareissuja. Yhden pidemmän melontaretken ehdimme kuitenkin tänä kesänä tehdä ja se suuntautui Etelä-Konneveden kansallispuistoon, missä saimme yhdistää melonnan ja patikoinnin. Mistä lähdimme, kuinka pitkästi meloimme, missä yövyimme, missä kävimme ja mitä oli mukana? Näistä kokemuksista kerron tässä postauksessa.

Ennen lähtöä jännitti yllättävän paljon, sillä tämä oli ensimmäinen pidempi melontareissu kajakillamme sekä ensimmäiset yöt riippumatossa nukkuen, kaksi uutta asiaa yhdellä kertaa. En osannut yhtään arvioida minkä pituinen matka meloen olisi sopivasti, kuinka pitkiä välimatkoja jaksaisimme aloittelijoina meloa ja miten saisimme riippumatossa nukuttua.

Melonta lähtöpaikka Etelä-Konnevedellä

Etelä-Konnevedellä voi lähteä melomaan ainakin kolmelta eri veneenlaskupaikalta, mm. Häyrylänrannalta, Hanhitaipaleelta ja Törmälältä, me lähdettiin Hanhitaipaleelta. Hanhitaipaleen satamassa on myös kajakkeja vuokrattavana ja täältä voit katsoa mitkä yritykset vuokraavat kajakkeja Konneveden alueella.

Olin tutkinut karttaa intensiivisesti koko edellisen illan, helppohan se on karttaa ylhäältä päin katsoa, mutta kun istut kajakkiin ja näet edessä vain saaria, joutuu nopeasti kaivamaan kartan esille. Konneveden saaristo on nimittäin hyvin sokkeloista ja vaikka kartasta reitti näyttää yksinkertaiselta, tulee kartasta usein tarkistaa missä mennään.

Olisi ollut hyvä olla paperinen kartta mukana, meillä oli vain netistä etsitty kartta puhelimessa (tallennettuna kuvakaappauksena, mikäli puhelimessa ei olisi kenttää) ja tukena maastokarttasovellus. Suosittelen kuitenkin paperista karttaa, jolloin olo on paljon turvallisempi (puhelin voi tippua / kastua / akku loppua tai puhelin olla katvealueella). Onneksi niin ei käynyt.

Kodanovisen melontareitti 19 km

Kodanovisen melontareitti lähtee Hanhitaipaleelta ja on suositeltu yön yli reitiksi. Kahden päivän aikana melontamatkaa olisi noin 10 km per päivä, me jaoimme reitin kolmeen päivään.

Etelä-Konneveden tafonit ovat niin reitin alkupäässä, etten huomannut kiinnittää niihin sen enempää huomiota. Huomasin kyllä kauniit ja suuret kalliot, mutta enempää en nähtävyydestä rekisteröinyt kun keskityin melomiseen ja rentoutumiseen; nyt tämä seikkailu alkaisi.

Olemme mahtuneet tavaroidemme kanssa meidän kahden hengen ilmatäytteiseen kajakkiin ja samaan aikaan tunnen vapauttavaa iloa tästä seikkailusta ja samaan aikaan jännitin edelleen.

Pian saavumme kapeaan kohtaan, mistä pystyi juuri ja juuri kajakilla menemään. Kapeassa kohdassa oli majavan pesiä molemmin puolin, hieno kohta. Mietimme, ovatkohan vanhoja pesiä vai edelleen majavien käytössä. Kesäilta Etelä-Konnevedellä on rauhallinen ja kaunis ja maisemaa koristaa kalliot, männyt ja jäkälät.

Käpynän ukko & Ristikallio

Etenemme mukavan leppoista tahtia ja pian olemme jo käpynän ukkoa etsimässä. Käpynän ukko on tunnettu kalliomuodostelma Etelä-Konnevedellä ja käpynän ukon löytäminen kalliosta kerrotaan tuovan onnea. Käpynän ukon näkee parhaiten parinkymmenen metrin päästä ja lopulta näen kalliossa jopa kolmet eri kasvot!

Käpynän ukko on hauska nähtävyys ja hieno esimerkki siitä, kuinka joitakin luontokohteita voi nähdä vain vesistöstä päin. Pian ohitimme hiljaa meloen joutsenet ja jatkoimme melomista kohti Kaiturin laavua. Käpynän ukon jälkeen voi jatkaa käpynänkierrokselle, joka on 4,5 km rengasreitti ja joka johtaa takaisin Hanhitaipaleen satamaan.

Seuraava nähtävyys vedestä päin oli ristikallio, joka oli isohko kivi jossa oli haaleanruskea risti. Vasta kun olimme ohittaneet sen, mietimme mahtoiko tuo olla se karttaan merkattu nähtävyys. Ristikallion kohdalla olimme meloneet tunnin ja 4 km. Saaret olivat ihanan luonnontilassa.

Kaiturin laavulle, päivämatka 9 km

Olimme lähteneet satamasta joskus puoli 9 aikaan illalla ja kaiturin laavulle saavuimme vajaa 2 tuntia myöhemmin. Kaiturin laavulle on Hanhitaipaleelta 9 km.

Kaiturin laituri on osittain veden alla, mutta pääsi hyvin rantautumaaan. Siellä oli tilaa teltoille, puita oli hyvin, oli laavu ja käymälä. Nätti paikka.

Jäimme riippumatoilla Kaiturille yöksi, siellä oli myös pari muuta telttakuntaa. Olimme jo väsyneitä pitkästä ajomatkasta, melomisesta ja leirin pystyttämisestä, joten kömmin makuupussiin heti kun mahdollista.

Nukuin todella hyvin ensimmäisen yön riippumatossa ja aamuyöllä havahduin siihen, että oikeasti nukun ulkona, tällä kertaa ei ollut teltan seiniä suojana. Lintujen äänet ja aamuyön usvainen kosteus oli siitä kivasti muistuttamassa, ihanalla tavalla. Vesi Kaiturin laavun edustalla oli lämmintä kuin linnunmaito, en muista koskaan kokeneeni niin lämmintä vettä Suomessa, aivan ihanaa.

Seuraavaan pysähdyspaikkaan Enonrantaan oli tästä vain 4 km ja sinnekin kesti tasan tunti meloa kun hissukseen meloimme ja ihastelimme Etelä-Konneveden kauniita mökkipaikkoja. Mies naureskeli, että saihan tähän kajakkiin vauhtia kun aloin vimmatusti melomaan sivuun, ettemme jäisi lähestyvän risteilyaluksen alle.

Kaiturin laavulta Enonrannan laavulle 4 km

Enonrannassa oli paljon päiväretkeilijöitä, sillä sen läpi kulkee Etelä-Konneveden patikointireitistö. Enonrannan laavulla oli katettu avokota, telttapaikkoja mm. puulavojen päällä, puuvaja, käymälä ja iso laituri mihin mahtuu isompikin vene tulemaan.

Etsittiin sopivaa paikkaa riippumatolle, joka lopulta tuli kivien päälle. Kun oltiin saatu kaikki tarpeelliset remmit ja tarpit kiinni, päätin ottaa rennosti riippumatossa. Siinä hetken maatessani alkoi kuulua epämääräistä outoa repeämisen ääntä ja todettiin, että riippumatto on repeämässä poikittain halki. Missä nyt nukkuisin yön?

Pieni tuumaustauko kun seuraavan yön sänkyni oli poissa pelistä ja pohdintaa, missä kohtaa ihan uusi riippumatto oli ehtinyt saada osumaa, sillä näihin kiviin se ei ainakaan ollut osunut. En voisi ainakaan tässä kivien päällä nukkua, jos riippumatto repeää lopullisesti.

Mies sai idean ja lähdettiin purkamaan leiriä ja etsimme uuden paikan niemen kärjestä, missä maasto oli tasaisempaa, leiripaikka oli jopa parempi. Laitettiin riippumatto niin lähelle maata, ettei siitä voinut enää pudota ja repeytynyt kohta makasi pelastusliivin päällä. Vaikka riippumaton rikkoontuminen harmitti, pääasia oli että saisin edes jossain yöllä nukuttua.

Loukkovuoren kierros 2,8 km Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Aikataulullisesti meillä olisi ollut koko päivä aikaa meloa muuallakin Etelä-Konnevedellä, mutta ensinnäkin se ei käynyt silloin edes mielessä ja toiseksi oli vain hyvä, että saimme ottaa rennosti tekemättä yhtään mitään. Nukahdin ihan spontaanisti riippumattoon päikkäreille ja en muista koska olisin herännyt niin levänneenä.

Kun koko päivän oli saanut olla joutilaana ja vain olla ja ihmetellä, lähdimme illalla lyhyelle patikkakierrokselle Loukkovuoren kierrokselle.

Alkumatka Enonrannan laavulta oli tylsähköä ja vaikeakulkuista, kivistä ja juurakkoista, mutta nousun jälkeen reitti parani. Saimme kävellä kallioiden päällä, oli jäkälää, kelopuita, niin paljon mustikoita, että piti koko ajan pysähtyä niitä syömään. Nätti reitti.

Pian maisemat aukesi ja edessä oli tosi hienot maisemat yli Etelä-konneveden. Aivan kuin Kolilla olisi ollut, hienon näköistä! Pian reitti lähti laskemaan ja ohitettiin lampi, vaikka siinä vaiheessa tuntui, että oltiin jo kävelty pitkästi ja vielä oli matkaa takaisin.

Reitti takaisin oli taas hieman vaikeakulkuisempaa ja viimeiset 700 metriä tuntui jostain syystä todella pitkiltä, myös viimeiset 300 metriä. Reitti ei siis ollut pitkä, mutta tuntui että oltiin kävelty paljon pidemmästi kuin viitat antoi ymmärtää. Reittiin meni tasan tunti kävellä. Ehkä sitä jotenkin asennoituu siihen, että ”tämä reitti on lyhyt” ja kuitenkin kävelet sen tunnin 3 km matkan.

Kun saavuimme takaisin leiriin, juttelimme puolison kanssa koko illan järvelle katsellen. Teki niin hyvää päästä kahdestaan kunnon viikonlopun retkelle, tästä olimme niin pitkään kovasti puhuneet ja haaveilleet, mutta harvemmin saaneet toteutettua. Hyvää vastapainoa lapsiperhearjelle, hiljaisuutta ja omaa rauhaa, jokainen tarvitsee palautumista arjesta ja luonnossa se hoituu helposti itsestään, kun antaa luvan vaan olla. Siksi oli hyvä, ettemme koko lauantaita oltu kajakilla tai patikoiden menossa, vaan saimme ihan ajan kanssa olla tekemättä yhtään mitään.

Enonrannalta takaisin Hanhitaipaleen satamaan 6 km

Aamulla heräsimme sateeseen ja matkaa takaisin satamaan oli 6 km, siihen meillä meni 1 h ja 10 min. Toiset jotka olivat tulleet saman reitin tavallisilla kajakeilla oli samaan reittiin mennyt 1 h 20 min, joten ilmatäytteisellä kahden istuttavalla kajakilla meni kutakuinkin saman verran matkaa kuin tavallisella kajakilla. Laskimme, että meloimme n. 4 – 5 km tuntivauhtia.

Reitti takaisin oli myös hieno ja ihastelimme jälleen, kuinka kauniilla paikalla mökkeilijät saavat täällä mökkeillä, niin kaunista.

Olimme melontaretkellä 2 yötä ja 19 km meloen, mikä oli tällaiselle aloittelijalle oikein sopivasti. Olisihan sitä jaksanut ja ollut aikaa meloa lisää tai vaikka patikoida Etelä-Konnevedellä vielä pidempiä reittejä, mutta valitsimme rennomman otteen.

Viikonloppu olikin todella onnistunut ja mieli levännyt kun tulimme takaisin autolle. Kaikki meni hyvin riippumaton rikkoontumisesta huolimatta ja mielellään sitä lähtisi uudestaan, kun alkujännityksen jälkeen alkoi luottamaan myös kajakkiin, ettei se meitä mihinkään upota.

Miten pakata fiksusti melontaretkelle?

Meillä oli ihan liikaa vettä mukana ja turhautti ylimääräiset vesipullot kajakissa. Ruokaveden saa otettua järvestä ja juomakelpoiseksi sen saa keittämällä (tai vedenpuhdistimella), joten vettä on koko ajan helposti saatavilla. Juomavettä on hyvä kuitenkin olla vähintään sen litra per päivä.

Kannattaa pakata kaikki vaatteet ja yöpymistarvikkeet kuivapusseihin. Kuivapussit saa helpommin tungettua johonkin koloon kuin esimerkiksi yhden ison rinkan eikä haittaa vaikka sataa ja pussit kastuu meloessa. Sateenpitävää vaatetta mukaan, mukaan myös säänmukaiset, tarvittaessa jopa lämpimät vaihtovaatteet ja autoon vielä kolmannet kuivat vaihtovaatteet.

Mukaan kannattaa tosiaan ottaa myös kunnon kartta ja kompassi, sillä olisin ollut tuolla ihan hukassa jos puhelimelle olisi jotain sattunut. Suosittelen melontaretkille riippumattoa, helpompi löytää leiripaikka ja niin rentouttavaa, saa olla lähellä luontoa ja tarvikkeet mahtuu pienempään tilaan kuin esimerkiksi telttavärkit, vaikka riippumaton ”lisäosista” (tarpit, alustat ym kertyy myös iso kasa tarvikkeita).

Etelä-Konnevesi oli vesistöstä ja Loukkovuoren huipulta niin kaunis, Kodanovisen melontareitti oli melontaretken arvoinen. Sanoisin, että 10 km kertasiirtymä on melko sopiva ennenkuin alkaa jo kaipaamaan pidempää taukoa. Mitä muut ovat reitin pituuksista mieltä, kuinka pitkästi jaksatte päivisin meloa?