Vuoden 2025 & reissujen yhteenveto

Neljän kuukauden blogitauon jälkeen palaan tietenkin vuosi koosteeseen, koska vuosi 2025 on nyt paketissa. Kokosin tähän vuoden kohokohtia, missä matkustin vuoden aikana ja miltä vuosi näin kokonaisuutena näytti. Pitkän blogitauon vuoksi en ole suurimmasta osasta reissuista tänne blogin puolelle vielä kirjoittanut, joten tästä saa myös osviittaa minkälaisista reissuista on vielä postauksia tulossa.

Postaus sisältää mainoksia jotka merkitty *merkillä

Alkuvuosi ja kevät

Tammikuussa kävin perinteeksi muodostuneilla matkamessuilla, muutoin alkuvuosi meni rauhallisesti kotona. Maaliskuussa sairastuin mykoplasmaan ja oireilin lähes kolme kuukautta ennen kuin selvisi mikä minulla on, onneksi tauti lähti heti kun sai oikeat lääkkeet.

Kävin keväällä *Prisman PR-matkalla Porvoossa, ilahduin kutsusta sillä olen itsekin ollut aikoinaan Prismassa vuosia töissä. Tutustuimme Luode 12 retkeilymerkkiin lähemmin, retkeilyreppu on ollut ahkerassa käytössä ja retkeilyvaatteet ovat tuntuneet mukavilta.

Vuoden ensimmäinen reissu oli Irlantiin, mihin suuntasimme puolison kanssa pääsiäisenä kahdestaan. Ajoimme Irlannin halki kohti maan länsirannikkoa ja lopuksi kävimme vielä Dublinissa.

Loppukeväästä suuntasin Reissukuume Even kanssa yllätysmatkalle. Se oli jännittävä kokemus aivan alusta loppuun, kun en lainkaan tiennyt minne olemme matkalla. Taksissa matkalla juna-asemalle soi Bessin kappale ”Anna mä meen tekee leimoja mun passiin”, silloin en vielä tiennyt kuinka monta passinleimaa rikkaampana tulisin palaamaan kotiin.

Kovasti kiinnosti tietää ja samaan aikaan en halunnut tietää ollenkaan. Matkakohde selvisi vasta Istanbulin kentällä, tunti ennen seuraavan lennon lähtöä.

Yllätysmatka suuntautui Uzbekistaniin ja Tadzhikistaniin. Onneksi lähdimme sinne, sillä en olisi itse ihan heti tajunnut varata sinne päin maailman kolkkaa reissua.

Matkan jälkeen otin pitkään haaveilemani matkailuaiheisen tatuoinnin, itseasiassa kaksi tai oikeastaan kolmannenkin. Olin ikionnellinen kilpikonnista joihin törmäsimme.

Kesä kotimaata ja vihdoin Portugaliin

Kesäkuussa matkustin melkein joka viikonloppu johonkin. Kävimme viimein Kalajoella, vietimme viikon Rukan mökillä, lomailimme kesälomalla ihan puhtaasti ”vain” Helsingissä ja kävin *PR-matkalla Kotka-Haminassa ja pienellä reissuporukalla olimme kartanotestaajina Lopella.

Hangossa kävin tänä kesänä vain nukkumassa yhden yön, joten emme vielä tänä kesänä ehtineet nauttia Hangon seudusta ajan kanssa. Halusin tämän kesän ottaa myös levon kannalta ja ottaa vauhdikkaan kesäkuun jälkeen rennosti kotona. Juhannuksena innostuimme aloittamaan kotona pintaremontin.

Loppukesästä lähdimme kahdeksi viikoksi reissuun, Andorraan, piipahdimme Espanjassa ja vietimme aikaa Portugalin Lissabonissa ja Algarven rannikolla. Olin haaveillut Portugalista jo vuosia ja aina reissu oli siirtynyt. Tälle vuodelle ei ollut kuin vain yksi toive ja se oli että pääsisin Portugaliin.

Tykästyimme Andorraan yllättävän paljon ja siitä tulikin ehkä jopa koko vuoden kohokohta itselle. Itselle merkitsi eniten se, kun pääsimme koko perhe vuoren huipulle ihastelemaan muita läheisiä vuoren huippuja. Pian matkan jälkeen tapahtui Lissabonissa kauhea onnettomuus, joka järkytti paljon.

Tässä myös kesästä oma yhteenveto: Kesä 2025: kotimaata, kotoilua ja reissuja.

Syksy saapuu

Elokuussa alkoi arki taas ja kyllä vain pidän paljon arjen rutiineista. Loma on mukavaa oman aikansa, mutta kyllä sitä kaipaa niitä arjen rutiineja.

Kävimme pienellä matkabloggaaja porukalla myös istumassa iltaa Maailma kotina Marin luona Lempäälässä. Se oli ihana viikonloppu, josta jäi hyvä mieli.

Lähiretkeilimme perheen kanssa paljon ja oli jälleen kerran virkistävää käydä sekä tutuissa ja vanhoissa paikoissa että myös uusissa paikoissa lähellä kotia.

Olin muutenkin kesän levon jälkeen hyvin onnellinen ja olo oli koko kesän tosi kepeä. Tuntui, että nyt on kaikki palaset kohdallaan ja hyvä olla omassa elämässä. Varasin kesällä vielä pari reissua tulevalle talvelle.

Minua myös pyydettiin matkabloggaaja porukalla (Reissukuume, CillaMaria & NeTammelat) mukaan syksyllä Azerbaidzaniin, Georgiaan ja Armeniaan. Eihän minua tarvitse suostutella sillä tietenkin lähden mukaan reissuun kun pyydetään. Maat olivat kiinnostaneet pitkään, mutta ei ollut vielä tullut sopivaa saumaa lähteä, nyt tuli tilaisuus johon tartuin.

Kaukasian reissuun lähteminen oli poikkeuksellisen raskasta. Olen ollut lapsista erossa jo monen monta kertaa ennenkin ja joka kerta hyvästellessä on tullut kyyneleet silmiin. Tällä kertaa lähteminen tuntui tuhat kertaa pahemmalta, tämä oli pisin reissu minkä olin tähän asti ollut lapsista erossa, 9 päivää.

Lähtiessäni varhain seuraavana aamuna kuulin eteiseen asti lapsen itkun. Tunne tarttui ja lopulta purskahdin itsekin vähä väliä itkuun koko junamatkan aikana Vaasasta Helsinkiin.

Mieliala oli raskas pitkin päivää, mutta muuttui onneksi iloksi kun pääsi kunnolla reissun päälle. Tiesin, että meillä on tiivis aikataulu mutta silti yllätyin kuinka vähän sai reissussa nukuttua. Lopulta minulla oli 7 päivän univaje ja se näkyi ja tuntui. Lähdin ja palasin kotiin aivan raunioina.

Näin jälkeenpäin tuntuu, että koko matka meni univajeen vuoksi jotenkin ihan sumussa, mutta kauniita maisemia ja mielenkiintoisia kohteita ehdimme kokea! (niistä lisää myöhemmin)

Loppuvuoden nollaus

Matkan jälkeen ei elämässäni tapahtunut koko loppuvuonna enää mitään ja samaan aikaan tapahtui todella paljon. Valon pilkahdukset olivat lukuisat synttärit ja juhlat ihanien ihmisten kanssa, mutta muutoin linnoittauduin kotiin ja pyrin palautumaan henkisesti niin paljon kun mahdollista.

Kävimme puolison kanssa Helsingissä viettämässä yhteistä 15-vuotispäivää ja viikonloppu oli ihana, virkistävä ja onnistunut kaikin puolin. Joulukuu menikin vahvasti kotoillen ja saimme viettää ensimmäisen joulun uudessa kodissa.

Sain tänä vuonna myös lopullisesti tyhjennettyä ja järjesteltyä nykyisen kodin ja sain jälleen kerran suuren suurta tyydytystä siitä, kun pääsin niin paljosta tavarasta eroon, niin kirpputorille, hyväntekeväisyyteen ja kaatopaikalle. Se on ollut niin palkitsevaa ja mielihyvää tuovaa puuhaa.

Vuoden 2025 yhteenveto

Tälle vuodelle oli kolme tavoitetta: levätä/palautua, käydä Portugalissa ja matkustaa ainoastaan uusiin maihin. Saavutin kaikki tavoitteet tälle vuodelle.

Tänä vuonna en matkustanut kertaakaan vanhaan maahan, ellei Espanjaa lasketa. Andorrassa ei ole lentokenttää, joten sinne on pakko saapua joko Espanjasta tai Ranskasta.

Uusia maita kertyi 8: Irlanti, Uzbekistan, Tadkizikstan, Andorra, Portugali, Georgia, Azerbadzan ja Armenia. Alku ja loppuvuosi oli reissuttomia, mutta taas keväästä syksyyn oli reissuja tiuhaan toistensa perään.

Sain viettää lukuisia ihania hetkiä niin perheen, reissukavereiden ja muiden ystävien kanssa. Olen niistä kaikista hetkistä hirmuisen kiitollinen ja ennen kaikkea, olen ollut tänä vuonna onnellinen niin monesta asiasta.

Sain kesällä ja loppuvuodesta kunnolla painettua jarrun pohjaan, tuli levättyä ja pysähdyttyä. Ensi vuodelle ei ole odotuksia, eikä tavoitteita, vuosi saa luvan mennä omalla painollaan.

Elämässä kuitenkin myllertää hyvällä tavalla, joten koko ensi vuosi on itseasiassa tällä hetkellä suuri kysymysmerkki. Uskon vahvasti, että ensi vuodesta tulee hyvä.

Kiitos kun olet ollut mukana matkassa ja ihanaa uutta vuotta <3

Muistathan seurata myös Instagramin puolella?

Ps. En varmasti kirjoittanut yhtäkään Stan maata oikein, mutta jotain sinne päin..