Haaveilijan vuosi 2015

Tammikuussa tapasin Tallinnassa monia serkkuja, joita en ollut ikinä aiemmin tavannutkaan. Tutustuimme toisiimme päivä Tallinnassa risteilyllä. Meillä oli reissulla hauskaa ja jäi kiva mieli siitä, että tapasi niin monia sukulaisia. Vakava tarkoitus on yrittää saada serkukset uudestaan koolle, mutta tämä vuosi oli niin tajuttoman hektinen, että sen järjestely on jäänyt ihan muiden asioiden jalkoihin. Toivon, että vuoden 2016 aikana saataisiin uudet tapaamiset järjestettyä!

Maaliskuussa suuntasimme mieheni kanssa meidän yhdelle epäviralliselle häämatkalle Espanjan aurinkorannikolle joka nyt oikeastaan toimi vain meidän talvilomakohteenamme. Sää oli viikon aikana meidän puolellamme kerrankin. Siellä oli kiva piipahtaa pitkästä aikaa, mutta matkan tarkoitus ja ehdoton kohokohta olikin Sierra Nevadan laskettelukeskus, joka oli todella miellyttävä paikka! Olin jo useamman vuoden haaveillut pääseväni siellä käymään.

Kesäkuussa suuntasimme odotetulle häämatkallemme Mauritiukselle. Matka oli ihana ja unohtumaton, ehkäpä once in a life time. Mauritius oli ihana paikka, oikea paratiisi. En uskonut todeksi, että todella olin siellä. Siitäkin oli vain osannut haaveilla kaukaisissa unelmissa. Voisin teoriassa matkustaa sinne joskus uudestaan, mutta koska olimme siellä häämatkalla, mietin murenisiko se harmooninen muisto paikasta? Sitäkin mietin, että onko jokin ihana paikka enää yhtä ihana toisella kerralla, kun tietää jo mitä odottaa ja paikka on jo tuttu? Mutta toistaiseksi jatkan uusien paikkojen valloittamista ja suosittelen paikkaa toisille häämatkalaisille. Less is more, eli tyydyn nyt vain lyhyesti toteamaan että: Ihana paikka!

Heinäkuussa toteutui toinen pitkäaikainen haave. Kesäloman loppuosa ja pääsin vihdoin ja viimein Norjaan! Olimme budjettimatkalla roadtripilla, jolloin yövyimme yöt teltassa ja olimme tuoneet kaikki ruuat kotoa mukanamme, joita valmistimme koko matkan ajan trangialla. Emme kuluttaneet kruunuakaan Norjassa ravintolassa, hotellissa tai ruokakaupassa. Aivan kuten arvelinkin, niin pidin maasta todella paljon! Sydämeni ja sieluni jäi Norjaan, enkä olisi sitten millään tahtonut sieltä kotiin palata. Rakastin Norjan luontoa ja maisemia. Tuntui ihan älyttömän haikealta palata takaisin Suomeen. Yöt teltassa raikkaassa ilmassa maistui myös erittäin hyvin. Matka oli jotenkin niin erityinen. Matkakertomusta Norjasta ei vielä ole. Tiesittekö että Norjasta löytyy myös valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä? Minä en tiennyt, ennenkuin näin omin silmin.

Samaisella Norjan matkalla ajoimme Ruotsin läpi meno-paluu matkalla. Yövyimme yhden yön Tärnabyssä, juuri siellä mihin meidän oli tänä talvena tarkoitus lähteä laskettelemaan, mutta talviloma kuluikin jo Kuubassa. Ruotsissa oli mahtavia maisemia sekä meno että paluumatkalla. Paluumatkalla ajoimme Abiskon läpi, alue joka sulatti meidän sulaneet sydämet entisestään. Tästä samaisesta roadtripistä kuulette myöhemmin.

Lokakuussa koitti mieheni syntymäpäivämatka Kroatiaan, Dubrovnikiin. Meillä oli suuret odotukset. Olivathan kaikki kehuneet, Kroatia sitä Kroatia tätä, Dubrovnik, Dubrovnik, Dubrovnik…. Sanon nyt ihan rehellisesti, että en vakuuttunut. Tulipahan nähtyä. Siis Dubrovnik oli tosi nätti paikka, vanha kaupunki oli hieno ja näin mutta moni kakku päältä kaunis. Kaipasin kaupungin ”sielua” jota en turistimassojen keskeltä hahmottanut juuri lainkaan. Jälkeenpäin kuulin monesta eri suunnasta, että ei moni muukaan ole pitäneet Dubrovnikista. Huh! En ollutkaan kokemukseni kanssa yksin. Matkakertomuksessa sitten lisää juttua paikasta.

Samaisella Kroatian matkalla kerkesimme tehdä päiväretken Montenegroon. Montenegrossa kävimme Budvassa ja Kotorissa. Mieheni piti Montenegrosta, varsinkin Budvasta ja minä pidin Kotorista. Montenegro ja Kroatia olivat aika samantyylisiä, joten eroavaisuuksia en juuri huomannut päiväretken aikana. Lyhyestä piipahduksesta huolimatta, pidin kuitenkin Montenegrosta enemmän, siellä oli olevinaan rennompi ja välittömämpi tunnelma, kauniita vanhoja kaupunkeja. Matkakertomusta tästä tulossa myöhemmin.

Lokakuun lopulla lähdin Kuubaan, Havannaan. Lensin yksin Vaasa-Helsinki-Kööpenhamina-Toronto-Havanna-Toronto-Frankfurt-Helsinki-Vaasa eli aika paljon sain istua lentokoneessa. Kuubassa vietin viikon vanhempieni seurassa. Yksi syy siihen, miksi lähdin niin lyhyellä varoitusajalla Kuubaan oli se, että moni on sanonut että ”Kuubaan on matkustettava nyt!”. Nyt kerkesin vielä nähdä vanhaa Kuubaa, joka on todennäköisesti muuttumassa hyvinkin nopeasti sen jälkeen kun rajat avautuivat Amerikkalaisille. Tämän johdosta paikallisilla on Kuubassa kova huoli, he eivät tahdo Amerikkalaisia ”pilaamaan” heidän maataan. Olemme matkan jälkeen pitäneet yhteyttä erääseen paikalliseen, johon tutustuimme matkalla. Häneltä kuulemme ajantasaiset kuulumiset Havannasta. Amerikkalaisia turisteja ja risteilyaluksia on jo nyt paljon. Silloin kun me kävimme siellä, siellä oli hyvin vähän turisteja. Paikalliset tulivat kadulla juttelemaan ja tahtoivat kuulla minkälaisesta paikasta me tulemme (ts. minkälainen maailma heidän rajojen ulkopuolella onkaan).

Sanotaan että matkailu avartaa ja tämä Kuuban matka avarsi kyllä toden teolla. Sitä suhtautuu omaan kotimaahansa ihan eri tavalla ja sitä on hyvin kiitollinen ja osaa arvostaa sitä, että meillä on oikeasti edelleenkin kaikki todella hyvin täällä Suomessa! Sitä kun on kasvanut hyvinvointivaltiossa, niin ei osaa aina käsittääkään minkälaista kurjempaa elämää muissa maissa voikaan olla ennen kuin sen on nähnyt omin silmin tai kuullut omin korvin, muttei sitä voi siltikään kokonaan käsittää, koska ei ole kokenut samaa, mutta pelkkä näkeminen ja kuuleminen herättää paljon ajatuksia.

Moni asia on täällä Suomessa meille itsestäänselvyyksiä, esimerkiksi pelkästään se, että meillä on autoissa turvavyöt jotka pelastavat ihmisten henkiä. Mutta joka tapauksessa, matkani Kuubaan oli tosi kiva, onnistunut ja mieleenpainuva! 🙂 Havannan lisäksi vietimme päivän rannalla ja päivän maaseudulla. Tästä matkasta on myöhemmin tulossa kattava matkakertomus.

Matkalla kotiin Kuubasta, poikkesin paluumatkalla myös Kanadassa, Torontossa. Näin mahdollisuuteni stop overille ja tartuin siihen heti. Pitkän vaihtovälin takia sain halvemmat lentoliput ja siten kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kävin nuuhkimassa Toronton tunnelmaa ja ensivaikutelmani kaupungista oli todella kiva! Olin aina kuvitellut, että Kanada ja Yhdysvallat olisivat saman tyylisiä koska ovat naapureita. Mutta se oli kyllä jännä kuinka heti aisti maiden eroavaisuuden ja pidin Kanadasta sen perusteella hyvinkin paljon. Vaikka olin lyhyen aikaa, niin kerkesin käydä nähtävyyksissä, CN-towerissa, kävelyllä ja kohokohtana oli visiitti Hockey Hall of Fameen, jossa vierähtikin melkein kolme tuntia. Tänne tahdon paremmalla ajalla mieheni kanssa uudestaan (hhof+nhl).

Joulukuussa suuntasin tämän vuoden viimeiselle matkalle. Olin jo kerinnyt vähän harmitella sitä, etten tänäkään vuonna pääse Eurooppaan joulumarkkinoille, kunnes kekkasin että miksen pääse, voinhan lähteä johonkin lähelle ja vain viikonlopuksi. Lähdin aikaisin lauantai aamuna Tanskaan, Kööpenhaminaan josta tulin kotiin seuraavana iltana. Matkan pituus oli itselleni juuri sopiva. Olin reissussa yksin ja yövyin yöni hostellissa. Lähdin matkaan tyhjän repun kanssa, aikomuksenani ostaa joululahjoja, mutten löytänyt lopulta mitään, sillä Köpis oli yllättävän kallis paikka tai siltä ainakin tuntui. Kävelin ihan hurjan paljon ja mielestäni Köpis oli tosi positiivisen kiva paikka (näin olin kuullut aikaisemminkin), kivoja puistoja ja kaunis kaupunki. Päämääräni oli kuitenkin jouluinen tivoli sekä joulumarkkinat, jotka kiersin varmaan kolmeen kertaan jokaisen läpi. Siellä fiilistelin joulua ihan tyytyväisenä riisipuuron ja gluhweinin kanssa. Sääkin oli koko viikonlopun aurinkoinen. Ei mikään varsinainen loma, vaan piristävä viikonloppumatka. Yllättävän paljon sitä kerkesikin niin lyhyessä ajassa, enkä kokenut lyhyttä aikaa stressaavaksi. Lisäksi oli mukavaa reissata yksin.

Kerron teille uudenvuoden lupaukseni…. Tänä vuonna aion matkustaa paljon vähemmän!! Ja tämän lupaan. Aika hektinen vuosi viime vuonna takana mutta olen tahtonut mennä, koska mahdollisuuksia on ollut ja niihin olen viime vuonna tarttunut. Koska elämä on arvaamatonta, eikä mikään ole itsestäänselvää ja kun kerta pääsee matkustamaan, niin miksei nyt menisi. Ikinä ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Matkustaminen on hyvää sijoittamista itseensä.