Sermermiut – jäävuoria ja patikointia Unescon maailmanperintökohteessa

Grönlannin Ilulissatissa sijaitseva Sermermiut on osa Unescon maailmanperintökohdetta ja on inuiittien entinen asutusalue. Sermermiutille on Ilulissatin keskustasta matkaa vain 1,5 km ja sinne voi helposti tehdä omatoimiretken ja käydä samalla Isfjordscenterissä. Me ilmoittauduimme kävelyretkelle oppaan kanssa ja patikoimme lopulta takaisin keskustaan.

Olimme varanneet kävelyretken IWS Toursin kautta ja etsimme tapaamispaikkaa hyvän tovin löytämättä sitä. Lopulta meidän opas löysi meidät kadulta, meidän tapaamispaikka oli ollut ihan meidän hotellin edessä. Lähdimme kävelemään ja ohitimme pian maailman suurimman koirareen.

Opas kertoi paikallisista kalastajista, metsästäjistä ja rekikoirista. Täällä on suomalaiset veneet tosi suosittuja, myös paikallisten koulukuvioista kuultiin enemmän. Nuoret joutuvat monesti muuttamaan kokonaan toiselle paikkakunnalle, kun kolmannen asteen opetusta ei ole kuin vaan neljällä paikkakunnalla koko Grönlannissa. Ammattinsa moni joutuu käydä ”hakemassa” Tanskasta.

Sermermiutin alueelle saa Unescon tittelin vuoksi ainoastaan kalastajat tulla moottorikelkoilla ja kalastajilla on alueella edelleen oma satama. Täällä kalastetaan suurimmaksi osaksi ruijanpallasta.

Opas näytti meille videota miekkavalaista jotka olivat jääneet jumiin sulaan reikään eivätkä päässeet sieltä enää omin avuin pois. Tällaiset tilanteet stressaannuttavat miekkavalaat ja lopulta ne sairastuisivat. Tällä perusteltiin sitä, että ne lopulta tapetaan koska ne kuolisivat siinä tilanteessa muutenkin.

Saimme maistaa kuivattua kalaa joka oli niin rasvaista, että rasva lähtee käsistä ainoastaan kulumalla. Yritin pyyhkiä käsiä paperiin ja reissussa pidin hanskoja samassa taskussa kuin tätä paperia. Kun olin jo tullut reissusta kotiin, kysyi mies autossa, mikä täällä oikein haisee, täällä haisee ihan kalalta. Niin vaan se haju oli edelleen hanskoissani ja takissani.

Ilulissatin jäävuoret

Vihdoin näimme jäävuoria! Olimme jo reissun loppupuolella ja kaikki jäävuoriin liittyvät retket olivat peruuntuneet. Onneksi näimme niitä vielä täällä, ihan Ilulissatin keskustan tuntumassa.

Opas kertoi, että lähelle rantaa ei saa mennä, koska täällä on todellinen tsunamivaara. Mikäli suuri jäälohkare irtoaa, voi se aiheuttaa niin suuren aallon. Tämän Sermermiutin kylän asukkaat ovat sen vuoksi jopa joutuneet muuttamaan täältä pois, suuren tsunamivaaran vuoksi.

Jäävuorille kestää tulla jäätiköiltä jopa 2 vuotta nykyisille paikoille. Tässä kohtaa on sen verran matalampaa, että ne jäävät tähän jumiin ja nyt nähtävät jäävuoret saattavat vasta ensi vuonna liikahtaa eteenpäin sen jälkeen kun on tullut tarpeeksi painetta puskea niitä taas eteenpäin.

Täällä on viimeksi vuonna 1997 ollut kunnon jää merellä ja juuri meidän tuurilla se on juuri nyt Ilulissatin edustalla jäässä, emmekä pääse merelle. Tällä puolen meri on tosin osittain auki, mutta täältä satamasta pääsevät vain kalastajat matkaan, ei turistit.

Jäävuoret veti kyllä hiljaiseksi, sellaisia on nähnyt korkeintaan vain kuvissa ja tv:ssä. Oli outoa ja vaikuttavaa nähdä sellainen omin silmin.

Sermermiut patikointireitit

Sermermiutilla on kolme eri pituista patikointireittiä, olimme tiedustelleet niiden pituuksista ja haastavuuksista aiemmin tapaamiltamme turisteilta. En ollut itse siis perehtynyt niihin lainkaan, muuten kuin pituuksiltaan.

Kaikki reitit lähtevät Isfjordscenteriltä, punainen on lyhin 1,3 km, keltainen keskipitkä 2,7 km ja sininen pisin 6,9 km.

Punainen reitti tekee pistoksen rantaan ja sen voi yhdistää varsinaiseen Sermermiutin omaan polkuun, joka johdattaa kallioille. Sininen reitti tekee pidemmän ympyräreitin ja keltainen on myös ympyräreitti ja siksi kiva, että sen voi aloittaa ja/tai päättää lähelle Ilulissatin keskustaan.

Kysyin oppaalta keltaisen reitin kulkuajasta, sillä olimme ilmoittautuneet vielä iltapäivälle kaupunkikävelykierrokselle. Opas ilmoitti patikointiajaksi noin tunnin ja ilmoitin Evelle, että meidän on lähdettävä viimeistään klo 12.30 jotta ehdimme varmasti klo 13.45 tapaamispaikkaan.

Sermermiut – keltainen reitti

Ai että kun odotan Even postausta tältä reitiltä, voin vakuuttaa että meidän postaukset eroavat tunnelmaltaan tosi paljon toisistaan. Siinä missä itse ajattelin reitin olevan yksi hauska seikkailu, olisi Eve mieluummin kääntynyt takaisin jos olisi tiennyt mihin on kanssani joutumassa. Kertokoot Eve oman versionsa tapahtumien kulusta 🙂

Lähdimme Isfjordscenteriltä jo valmiiksi hieman myöhässä, klo 12.45, eli meillä olisi tunti aikaa patikoida, aivan kuten opas meille oli kertonut. Lähdin kuitenkin heti alkuun johdattamaan meitä eri suuntaan, kun seurasin mönkijän jälkiä enkä varsinaista polkua. Onneksi Eve oli pitänyt silmät auki ja pääsimme nopeasti takaisin oikealle polulle.

Reitin merkinnät on merkattu keltaisilla palloilla kiviin, mutta yöllä oli satanut lunta, joten reitillä ei ollut oikein muita jälkiä mitä seurata. Parissa kohtaa hukkasimme reitin melkein kokonaan, maasto oli niin tasaista ja valkoista.

Reitin alkupäähän jää hautausmaa, jolla kannattaa käydä vaikkei koko reittiä kiertäisikään. En tiedä, olisiko reitti kulkenut tasaista reittiä vielä eteenpäin, sillä suksien jäljet johtivat eteenpäin. Näimme kuitenkin kukkulan päällä keltaisen reittimerkinnän ja lähdimme kapuamaan sitä ylös.

En todellakaan vieläkään tiedä, oliko kyseinen huippu vain ylimääräinen huiputus vai kulkiko reitti juuri siinä vai oikeasti jossain muualla. Maastokartan mukaan reitti kuitenkin kulki tämän mäen yli. Ylhäällä oltiin ja kalliot olivat osittain lumen ja jään peitossa. Pian saimme jo lähteä takaisin alamäkeen, vaikka täältä aukesi kauniit näkymät jäävuonolle.

Eve olisi tässä vaiheessa toivonut, että olisimme kääntyneet takaisin. Vakuutin kuitenkin, että nyt ollaan jo menossa alaspäin ja kohta alhaalla, joten sitten olisi (ehkä) lähinnä suoraa tietä takaisin keskustaan. Tapasimme pari vastaantulevaa, jotka kertoivat reittiä olevan jäljellä n. 1,5 km. Sehän menisi nopeasti.

Vielä oli pari nousua ja pari hutia reitiltä. Reitin toisessa päässä odotti yksi kalapatsas ja penkki, sekä rappuset alaspäin. Reitti loppui mutta vielä oli matkaa takaisin keskustaan. Soitin jo matkanvarrelta meidän retkenjärjestäjälle, että tulemme myöhästymään kävelykierrokselta. Tunnissa emme reitiltä selvinneet, vaan siihen kului aikaa reilu 1,5 tuntia.

Suositeltu patikka-aika tälle 2,7 km matkalle on 1,5-2 tuntia. Reitillä on nousuja ja laskuja, mutta myös tasaisia kohtia. Reitti kulkee suurimmaksi osaksi lähellä merta, joten maisemat täältä jäävuorille ovat kauniita. Sulanmaan aikaan reitti on helpommin kuljettavissa, kun lumi ja jää ei ole sotkemassa reittiä.

Olin olettanut reitin olevan helppo ja tasainen, mutta en ollut mistään tietenkään asiaa etukäteen tarkistanut. Reitti oli kokonaisuudessaan kiva ja kävelemisen arvoinen maisemareitti!