Huonoa tuuria ja muita kommelluksia Omanin matkalla
Palasin juuri 9 päivän tyttöjen reissulta, kun matkustin kaverin kanssa Omanin Muscatiin ja Salalahiin. Meillä oli reissuun lähtiessä suurpiirteiset selkeät suunnitelmat missä haluamme käydä, mutta muuten sen tarkempia suunnitelmia ei meillä ollut. Mikään näistä alustavista suunnitelmista ei lopulta kuitenkaan toteutunut ja nyt kerron, kuinka kaikki meni Muscatissa kerta toisensa jälkeen pieleen.
Olimme varanneet lennot Omaniin Qatar Airwaysin kautta ja menomatkalla pidimme pitkän stopoverin Dohassa. Reissukaverillani on mm. pähkinäallergia, joten hän tiedusteli lentoyhtiöltä ennen matkaa onko lennolla pähkinätöntä ateriaa.
Siitä alkoi sellainen selkkaus ja lääkärintodistusrumba, mikä piti meidät jännityksessä ihan lähtöporteille saakka. Myös junan myöhästymiset aiheuttivat ylimääräistä stressiä ja sain vaihtaa junavuoroa kahdesti, jotta varmasti ehdin ajoissa kentälle. Kun olimme koneessa, totesimme että ehkä nyt saamme viimein hengähtää ja laittaa lomamoodin päälle.
Alustavat matkasuunnitelmat Omanissa
Yövyimme Muscatissa 4 yötä, jolloin meille jäi sinne 3 kokonaista päivää. Tämän jälkeen lensimme sisäisellä lennolla Salalahiin, missä yövyimme 3 yötä. Itse Muscatiin meillä ei ollut juurikaan suunnitelmia, vaan päätimme pitää sitä retkien tukikohtana.
Olimme ennen matkaa harkinneet autonvuokrausta Muscatissa ja muilta reissaajilta tiedustelin instan puolella siitä kokemuksia ja kaikki vakuutti että kyllä siellä uskaltaa ajaa. Olemme reissukaverin kanssa kumpikin arkoja kuskeja, eikä kumpikaan ollut koskaan ajanut pohjoismaiden ulkopuolella, siksi asia jännitti.
Päätimme, että arvioisimme liikenteen itse vasta paikan päällä, jonka jälkeen päättäisimme autonvuokrauksesta. Meille sattui lentokentältä hotellille koko reissun hurjin taksikuski, joka puikkelehti ilman turvavälejä autojen seassa 140-160 km/h. Kyydissä meitä jopa pelotti ja hotellille päästyämme olimme helpottuneita siitä, että olimme selvinneet kyydistä hengissä.
Perillä hotellissa mietimme uskallammeko lähteä liikenteen sekaan, jos ajotyyli on tuollaista. Emme tienneet, kummassa tapauksessa pelkäisimme enemmän, muiden kyydissä vai itse ajaen. Päätimme, että on ehkä parempi että nojaudumme valmiisiin retkiin, kun niitäkin on tarjolla. Salalahin päähän meillä oli kuitenkin jo auto valmiiksi vuokrattuna.
Alustavat suunnitelmat oli, että maanantaina lähtisimme heti aamupäivällä merelle ja iltapäivän pyhittäisimme Muscatin nähtävyyksiin. Tiistaina lähtisimme kokopäiväretkelle Nizvaan ja vuoristoon, keskiviikkona lähtisimme taas retkelle Wadeille. Näin kokisimme Omanin monipuolisesti.
Maanantaina tulvia luvassa
Sunnuntai-iltana hotelliin kirjauduttamme hotellin työntekijä ilmoitti, että hän korottaa huoneluokkaamme tulevien sateiden vuoksi, sillä tänne on luvattu seuraavalle päivälle rankkasateita. Omanissa sataa n. 3 päivää vuodessa ja täällä oli nyt satanut 2 päivää.
Jo pelkästään tunnin sade aiheuttaa täällä tulvia ja paikalliset olivat sen vuoksi saaneet maanantaille virallisen vapaapäivän, koska mahdollisten tulvien vuoksi moni voisi jäädä jumiin.
Maanantaille oli luvattu ukkosta ja sateita, joten totesimme että päivä ei olisi otollinen meriretkelle. Reissukaveri sattui myös saamaan aamiaiselta allergisen reaktion, jonka laantumista jäimme odottamaan. Meriretken saimme siis tältä päivältä unohtaa. Suuntasimme sitten seuraavaan suunnitelmaan, eli kokemaan Muscat. Saimme kokea tulvivat kadut ja tyhjän ja lainehtivan souqin.
Tiistaina Nizvan retki peruuntuu
Aamulla saimme tiedon, että päivän retki Nizvaan on jouduttu perumaan ja siirtämään seuraavalle päivälle, sillä rankkasateiden jälkeen olisi liian vaarallista toteuttaa retki vuoristoon ja viranomaiset pyysivät välttämään ylimääräistä liikkumista. Retkenjärjestäjä lupasi hakea meidät seuraavana päivänä hotellilta.
Hotellissa eräs pariskunta näytti videota, missä vesi tulvi tien yli matkalla pois Nizvasta mistä he olivat pari päivää sitten palanneet. Nyt vettä olisi moninkertaisesti enemmän ja sekä he että respa vakuuttivat, että myöskään Wadeille ei tulisi nyt missään nimessä lähipäivinä lähteä, sen saisimme suosiolla unohtaa. Hyväksyin yllättävän hyvin sen, että ehkei Wadeille kannata nyt lähteä.
Meille tulikin tiistaista yllättävä vapaapäivä ja jäimme suunnittelemaan päivää uusiksi. Muscatin moskeija on auki turisteille ainoastaan aamupäivisin, joten suuntasimme sinne ja olimme iloisia tästä vaihtoehdosta, sillä alunperin meille ei olisi jäänyt rajoittavien aukioloaikojen vuoksi ainakaan moskeijan sisäpuolelle aikaa.
Iltapäivällä olimme jo varaamassa retkeä aavikolle, mutta ilmoittautuminen sulkeutui juuri ennen kuin saimme retken varattua. Seuraavana vaihtoehtona harkitsin snorklausretkeä, mutta reissukaveria ei se kiinnostanut ja pitkän harkinnan jälkeen päätin, että koska ollaan yhdessä tänne lähdetty niin keksitään yhteistä ohjelmaa, joten varasimme illaksi 2 tunnin auringonlasku veneajelun.
Olimme jo matkalla respaan mistä kyyti oli tulossa meitä hakemaan, kun vilkaisin vielä varausta. Purskahdin hysteeriseen nauruun, retki oli vahingossa varattu vasta huomiselle. Palasimme huoneeseen ja peruimme äkkiä varauksen sillä huomenna olisimme Nizvassa. Varasimme uuden veneretken ilman kuljetuksia samalle illalle.
Kun olimme varanneet uuden retken, lähestyi matkanjärjestäjä jonka retken olimme juuri peruneet. He olisivat edelleen voineet hakea meidät hotellilta tämän päivän retkelle. Uutta varausta emme saaneet enää peruttua, joten lähdimme metsästämään meille taksikyytiä satamaan. Pelkät taksikuljetukset meno-paluu kustansi meille lopulta 50 euroa, joka olisi toisessa retkessä sisältynyt hintaan.
Illalla paikalliset kuljettajat kuulivat seuraavan päivän Nizvan suunnitelmista ja totesivat kaikki, että seuraavana päivänä ei kannata missään nimessä vielä suunnata Nizvaan ja vuoristoon. Alueella oli sinä päivänä kuollut sateiden vuoksi 5 henkilöä ja viranomaiset raivasivat teiltä pois suuria kivilohkareita.
Please don’t go, cancel it if possible, it’s not safe. Luimme paikallisia uutisia, joista selvisi, että Nizvassa on suuri tulva. Totesimme että nyt ei ole oikeasti järkevää lähteä ja toivoimme, että seuraavan päivän retki peruuntuisi.
Keskiviikkona, ei Nizvaa, ei Wadeja, ei meriretkeä
Keskiviikko aamuna olimme kuljettajaamme yhteydessä ja hän lähetti myös whatsappissa tulvavideon Nizvasta saatesanoilla, it’s still unsafe, joten peruimme päivän retken Nizvaan, Wadeille emme olisi vielä tänäänkään päässeet. Kaikki retket olisivat toteutettavissa torstaista eteenpäin, mutta silloin olemme jo matkalla Salalahiin.
Jälleen kerran meni päivän suunnitelmat uusiksi. Odotukset ja pettymykset purkaantuivat, enkä tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, joten tein varmuuden vuoksi molempia. Tämä reissu ei ollut mennyt ollenkaan putkeen ja mikään alkuperäisistä suunnitelmista ei ollut toteutunut eikä toteutumassa. En ihan tällaista odottanut Omanin matkalta.
Koska tällekään päivälle ei ollut suunnitelmia ja eilisen päivän snorklausretki jäi kaihertamaan, päätin vielä varata sinne tälle päivälle retken jotta edes joku retki toteutuisi. Vietimme aamupäivän altaalla lämmöstä nauttien, ennenkuin otin taksin satamaan. Taksi pysähteli noukkimaan ja tarjoamaan kyytiä myös muille matkustajille ja vilkaisin hermostuneesti kelloani, nyt tulee oikeasti kiire.
Saavuin satamaan minuuttia ennen veneen lähtöä ja stressasin, onko vene jo ehtinyt lähteä. Liityin 3 amerikkalaisen seuraan ja jäin heidän kanssa odottamaan venettä ja pian ilmeni että se ei ole vielä edes tullut. Odotimme ja odotimme, muut veneet lähtivät merelle.
Meille vakuutettiin koko ajan, että 10 minutes, 10 minutes, vene on vielä matkalla satamaan. Tunnin odottelun jälkeen yksi amerikkalaisista pyysi netin jakamista henkilökunnalta ja silloin selvisi, että veneretkemme on peruttu 10 minuuttia ennen lähtöä kovan tuulen vuoksi. Muut veneet lähtivät kyllä merelle, mutta oma retkeni peruuntui.
Outo autokyyti
Veneretken peruuntuminen ei enää yllättänyt ja tuntui että olin totaalisesti kirottu tämän matkan suhteen. Amerikkalaiset heittivät minut tien varteen, mihin jäin odottamaan taksia. Odotin ja odotin ja kuljin katua edestakaisin odottaen taksia saapuvaksi. Tie oli hyvin hiljainen ja olo samanlainen kuin Mr. Bean lomailee elokuvan kohtauksessa, missä Bean odottaa hiljaisella maantiellä liftauskyytiä.
Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen iso maastoauto pysähtyi eteeni ja kysyi mihin olen matkalla. Vastasin, että Muscatiin. Hyppää kyytiin, heitän sinut sinne totesi kuski. Kysyin, mitä kyyti maksaa ja kuski totesi että ei mitään. Hyppäsin kyytiin sen enempää miettimättä ja vasta kyydissä mietin, oliko tämä kovin turvallinen ratkaisu. Päässäni pyöri koko ajan äidin sanat menneiltä vuosilta, älä koskaan hyppää (etenkään yksin) tuntemattomaan autoon.
Äiti on onneksi myös neuvonut, että mikäli matkustaa yksin, tulisi aina valehdella että olisi matkaseuraa mukana. Minullahan kyllä oli, mutta ei juuri nyt mukana. Kerroin kuskille, että olemme lähdössä reissukaverin kanssa syömään heti kun palaan hotellille. Kuski oli ystävällinen ja Omanilaiset olivat osoittaneet vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä, joten halusin uskoa tämänkin olevan paikallinen ystävällinen ele.
Kuski oli muutenkin suuntaamassa Souqin suuntaan, mutta matkalla ilmoittikin että pitää kääntyä takaisin koska hänen kaverinsa odottaa edellisessä paikassa. Säikähdin, että nytkö hän vie minut ihan muualle. Hän kuitenkin lisäsi, että I do it just for you ja lupasi tiputtaa minut ensin hotellille. Lopuksi hän pyysi meitä lähtemään illalla heidän kanssaan paikalliseen yksityiseen yökerhoon. Ei todellakaan lähdetty.
Saavuttuani hotellille, olin jopa hieman hämilläni, mikähän tyyppi tuo oli ja miksi kaikki meni taas retkien suhteen ihan pieleen? Päätin, että nyt saa retkien toteutumiset olla ja suuntasimme takaisin uima-altaalle päästämään höyryjä pihalle.
Viimeinen yllätys Muscatissa, allergiakohtaus, minulla!
Heräsimme aamuyöllä kun lähdimme kohti lentokenttää. Hörppäsin hotellilla edellisenä iltana ostamani mansikka-vesimeloni energiajuoman, joka oli boostattu sitruksella. Ei mennyt montaa minuuttia, kun vatsa meni aivan sekaisin.
Hyppäsimme taksiin ja matkalla kentälle tuntui ihan siltä, kuin istuisin samettisella sohvalla. Tunnustelin kädellä penkkiä, mitä materiaalia se on, ei ainakaan samettia. Kehoa nimittäin kihelmöi ja pisteli joka puolelta, alkoi heikottamaan ja aloin tuntemaan puutumista kasvojen toisella puolella ja sormien päissä.
Mitä ihmettä tämä oli? Olotila oli pelottava, eikä paniikkikohtaus olisi varmaan ollut kovin kaukana ellei reissukaverini olisi onnistunut rauhoittamaan minua. Pelotti hypätä lentokoneeseen tässä tilassa, mitä jos tämä olisi jotain vakavaa? Lähetin varmuuden vuoksi tiedoksi puolisolle kentältä tekstiviestin olotilastani, mikäli jotain yllättävää sattuisi.
Reissukaveri tunnisti oireet allergiaoireiksi ja tarjosi minulle allergialääkettä. Mikä onni, että olin juuri nyt reissussa kaverin kanssa, jolla on kokemusta allergioista ja mukana allergialääkkeitä. Olen koko ikäni täyttänyt joka paikkaan ruksin ”ei allergioita”, enkä tietääkseni ole ollut koskaan millekään allerginen. Onneksi oireet laantuivat ennen koneeseen nousua.
Kommelluksia Salalahissa
Onneksi loppulomamme onnistui Salalahissa huomattavasti paremmin, meillä oli auto alla, tykkäsin ajaa siellä ja pääsimme näkemään nähtävyyksiä. Kommelluksilta emme kuitenkaan Salalahissakaan välttyneet:
- Väistin asfaltilla istunutta työmiestä ja poikkesin autolla juuri valetulla betonilla. Auton renkaat olivat betonissa ja saimme ravintolan sijaan (ja nyrkinheilutusten lisäksi) suunnata huoltoasemalle, missä putsasimme renkaita pullovedellä.
- Kolme kaistaisessa liikenneympyrässä ryhmittäydyn väärin ja olimme hilkulla saada maastoauto auton kylkeen. Huomasimme asian vasta, kun maastoauton jarrut vinkuivat äkkijarrutuksesta ja valot räpsyivät. Pelästyimme tilannetta todella paljon, enkä voinut olla ajattelematta, että jos auto olisi kylkeemme osunut, olisi sitä saattanut tulla vaikka ruumispussissa kotiin.
- Päädyimme tarkastuspisteelle, missä mies tuli kiväärin kanssa tiedustelemaan passejamme. Tiedustelu liittyi Jemeniin, jonka raja oli paikalta vain tunnin matkan päässä.
- Lähdimme metsästämään ravintolaa nälkäisinä ja kierrettyämme koko alueen ravintolat läpi (reissukaverin allergiat rajoittivat ruokailua tässä pähkinämaassa), palasimme yli tunnin kävelyn ja kovan heikotuksen jälkeen lähtöpisteeseen.
- Paluumatkalla kohti lentokenttää, pysäytti poliisiauto meidät. Säikähdimme tätäkin, mutta lopulta saimme jatkaa matkaa.
Paluumatka kotiin kesti 20 tuntia. Omanin loma ei ihan ollut sellainen, jonka sen kuvittelin matkalle lähtiessä olevan. Hyviä hetkiä mahtui reissuun kuitenkin onneksi myös ja niistä kokemuksista kerron seuraavissa postauksissa.
Oli onni onnettomuudessa, että emme vuokranneet Muscatissa autoa, sillä tällöin olisi sääolosuhteiden tilanteet jääneet meiltä pimentoon, sillä taksikuskeilta saimme arvokasta tilannepäivitystä.
Olen perusluonteeltani optimisti, joka aina ajattelee asioiden kääntyvän aina parhain päin ja näen asioiden (myös huonojen) hyvät puolet. Tällä kertaa tuli jokin raja vastaan, sillä oli hyvin vaikeaa ajatella tästä mitenkään positiivisesti, kun pettymykset seurasivat kerta toisensa jälkeen. Olo oli hyvin epäuskoinen, vaikka vielä maanantaina olimme toiveikkaita, että eipä yksi sateinen päivä haittaa.
Ihana kiitos reissukaverille, joka onnistui pitämään positiivisen asenteen läpi kaikkien vastoinkäymisten! Reissulta jäi niin iso ja oleellisia retkikohteita kokematta, kun juuri niiden vuoksi matkustettiin tänne asti. Pettymys oli suuri, mutta toisaalta ymmärsimme hyvin retkien peruuntumisten syyt ja halusimme taata itsellemmekin turvallinen loma eikä ottaa turhia riskejä.
Nähtävyyksien sijaan saimme erilaisia ja taatusti vielä enemmän ikimuistoisempia muistoja tältä Omanin matkalta.
Onko sulla joskus joku matka mennyt aivan pieleen huonon sään vuoksi? Kerro sun kokemuksista!
31 kommenttia
Eveliina / Reissukuume
Tää teidän reissun alku oli kyllä aikamoinen farssi 😀 Storyja katsellessa mietin, että tää vois olla mun reissu, kun mulla tuntuu usein kaikki menevän enemmän ja vähemmän pieleen. Onneksi loppua kohden kuitenkin parani! 🙂
Elina
No nii-iin! Oliskohan meillä ollut yhtä huono tuuri, uskon et olis 😀
juoksuvalmennus
Nuo taksikuskit on kyllä hurjia joissakin maissa, aika tapaus sattui teidän kohdalle, onneksi hengissä.
Elina
Joo ja reissun päällä kyllä todettiin, että kyllä suomessakin taksikuskit hurjastelee tai ajelee muuta liikennettä hurjemmin… mutta en kyllä kaipaa yhtään hurjempaa kyytiä 😀
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Huh, jopas oli epäonnea. Enpä olisi uskonut, että Omanissa joutuisi kärsimään tulvista. Itse tehdään usein pitkiä reissuja, niin koko matka ei säiden perusteella ole ikinä mennyt pieleen. Joitain retkiä sää on matkoilla kuitenkin pilannut.
Elina
Se onkin hyvä, että varaa reissulle riittävästi aikaa. Nyt oltiin reilu viikko ja kahdessa eri kohteessa, piti riittää hyvin alkuperäisiin suunnitelmiin, mutta eipä riittänyt. Tästä viisastuttiin ja varataan seuraaville reissuille ainakin 1 ylimääräinen ”sadepäivänvara”, jos tuleekin jotain yllättävää mikä sotkee suunnitelmat, etenkin jos aikoo esim jossain patikoida.
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Se on tylsää, kun matkasuunnitelmat menevät mönkään olosuhteiden ja epäonnisten sattumusten vuoksi. 😕 Matkaan panostaa kuitenkin sekä rahaa että aikaa, ja odotusarvona on kokea vähän toisenlaisia elämyksiä kuin harmeja tai vaaratilanteita. Onneksi teidän matkaan osui niitä hyviäkin juttuja. 🙂
Omalla kohdalla mikään reissu ei ole mennyt totaalisesti mönkään, vaikka kommelluksia ja kaikenlaisia harmeja on tietty osunut kohdalle. Olen yrittänyt ajatella silloin, että aina ei voi mennä pelkästään putkeen, vaikka kuinka on lomasta maksanut. Ja mitä enemmän matkustaa, sitä todennäköisempää, että matkoille osuu myös niitä vähemmän mukavia juttuja. 😬 Ikävien matkakokemusten kohdalla yritän myös muistella niitä kertoja, jolloin on ollut erityisen hyvää tuuria. Meillä on esim. ollut monesti tosi hyvä tuuri paikkojen kanssa lentokoneessa, ja ollaan useamman kerran saatu koko kolmen penkin rivi meille kahdelle, kun kone tuntuu olevan sitä yhtä tyhjää paikkaa vaille täysi. 😃 Tai sään suhteen: viime toukokuu ole Kreikassa poikkeuksellisen kylmä ja sateinen, ja monien Kreikan-matkat olivat silloin vähän pettymyksiä. Me onnistuttiin olemaan koko kaksi viikkoamme aina siellä, missä aurinko paistoi ja lämpötila oli täydellinen +25. 🌞
Elina
Näinpä juuri, monista sattumuksista aikojen saatossa on saanut olla myös tosi kiitollinen, kun asiat onkin mennyt paljon paremmin kuin mitä odotti. Tosin itestä tuntuu, että meillä on aina jotain epäonnea sään kanssa kohteessa ku kohteessa 😀 viime vuoden Fuerteventuran reissu oli siitä erittäin onnistunut, että siellä meni kaikki asiat putkeen ja sääkin oli koko viikon erittäin hyvä vaikka varauduin kanariansaarten vaihtelevaan säähän. Mutta, mitä enemmän matkustaa, sitä enemmän sitä sattuu ja tapahtuu! 😀 ja nämä sattumukset on usein se matkailun suola, on jotain mitä muistella. Just itteä harmitti, kun tuonne oli kuitenkin aika kalliit lennot ja joidenkin nähtävyyksien osalta sinne nimenomaan matkustettiin ja sitten ne jäikin ihan kokonaan välistä.
Seija Korhonen
Ihan noin hurjia vastoinkäymisiä ei ehkä ole ollut. Osa ollut ikimuistoisia kokemuksia kuitenkin. Viime keväänä Reykjavikissa tuuli oli yli 30 m/s, puuskassa enemmän. Oli vain muutama päivä aikaa, ei jääty hotelliin. Tuulta päin. Viime toukokuussa Italian Basilicatassa satoi koko reissun ajan ja oli kylmää. Lokakuussa Roomassa taas liian kuumaa 33 – 35 astetta, eipä jaksanut juuri kävellä.
Ehkä hurjimmat kokemukset ovat vuoden 2011 arabikeväältä Kairosta. Vallankumous alkoi hotellimme edestä Niilin rannalla. Olisi pitänyt lähteä ilta risteilylle ja seuraavana päivänä Alexandriaan. Ei lähdetty, vaan ulkonaliikkumiskiellon vuoksi juututtiin hotelliin. Kolmantena päivänä päästiin kuitenkin egyptiläisten museoon ja basaariin. Illalla lennettiin Luxoriin. Sielläkin alkoivat levottomuudet. Olimme keskellä niitä, kun tuli puhelimeen tieto evakuoinnista. Menimme Hurghadan, joka oli aivan järkyttävä kohde. Ikimuistoinen matka, mutta Hurghada olisi voinut jäädä väliin.
Seija K
Elina
No huhuh, on tuossakin ollut jo ihan mukavasti vastoinkäymisiä reissulla. Just kun sadesää tai muu sää sotkee suunnitelmat tai tulee jotain yllättävää, mitä ei olis matkalle lähtiessä osannut odottaa… :S
Merja / Merjan matkassa
Voi ei, miten kaikki voikin mennä pieleen! Minua alkoi kertomuksen edetessä harmittaa todella paljon teidän puolesta. <3 Onneksi loppuloma meni vähän paremmin. Mulle ei ihan vastaavaa ole kyllä tapahtunut enkä nyt äkkiseltään muista, että edes mikään retki olisi koskaan peruuntunut sään vuoksi. Alkuvuoden reissulla harmitti Balilla toinen hotelleista, jonka sijainti oli ihan p…stä. En tajua mitä oltiin ajateltu, kun se varattiin – ei näköjään mitään. Joistakin nähtävyyksistä olisi voitu tarkistaa ennen lähtöä onko ne ilmaisia vai pitääkö ostaa liput (kyseessä oli iso patsas, jonka luultiin olevan ilmainen, sinne olikin liput ja kaikkea muuta säätöä, ei oltais menty jos olis tarkistettu tuo etukäteen), tarkka osoite (oltiin autolla liikenteessä) jne. Mutta nämä oli pikkujuttuja teidän kokemuksiin verrattuna.
Elina
Kiitos Merja myötätunnosta, kun sitä miettii että moni osaa olla tällaisissa tapauksissa myös vahingoniloisia. Ainahan jotain säätöä reissulla tulee eteen, mutta nyt tosiaan tuntui että olin ihan kokonaan kirottu, kun huono tuuri vaan jatkui ja jatkui päivästä toiseen. Ite selvitän nykyään tosi vähän etukäteen, joten itsellekin voisi käydä samoin kuin teille! 🙂
Reissu-Jani
Aikamoista epäonnea teille tuli matkalla. Mutta tänä päivänä kaiketi nämä ilmaston ääriolosuhteet kaiketi yleistyvät ja tämmöistäkin voi sattua. Mutta onpa sitten mitä muistella vanhoilla päivillä. Sään suhteen matkoja ei nyt ole mennyt ihan pieleen, mutta silloin ei kyllä naurattunut. Tässä muutamia: 11 päivän vaellus Kalottireitillä Kautokeinosta Kilpisjärvelle satoi ensimmäiset seitsemän päivää kaatamalla vettä eli telttaa ja vaatteita ei saatu kuivaksi kuin vasta kotona. Alice Springissa satoi koko päivän vaikka paikka on Austrialian kuivin ja kuumin paikka – virkistävä poikkeus. No kaikkea voi sattua ja niihin pitää varautua sekä tehdä jotain plan B ja C suunitelmia.
Elina
Joo ja kai tuolla sataa sen muutaman päivän vuodessa, nyt osuttiin juuri niille päiville 😀 Se on kyllä totta, että on paljon muisteltavaa, tämä jää paremmin mieleen kuin joku nähtävyys josta vaan räpsii pikaisesti kuvan 😀 Voi ei tuota sun pitkää vaellusta! Eipä tuossa olis kyllä juurikaan naurattanut, huhuhu. Tuosta tulikin mieleen viime syksyn ruskavaellus Nuorttijoelle, kun lähes 50 km saatiin patikoida lumihangessa. Silloinkin oli nähtävästi hyvä tuuri sään suhteen 😀
Aila ja Juha
Olipa hurja pätkä elämääsi. Onneksi tuolla viimeisessä kappaleessa pystyt sanomaan, että olet perusluonteeltasi optimisti, joten toivon, että se auttaa käsittelemään näitä ikäviä muistoja. Ja todella löytämään jälleen uutta ja kivaa elämään. Hyviä matkoja sinulle tulevaisuudessa! Aila
Elina
Kiitos Aila. Kyllä tässä on pikku hiljaa alettu toipumaan tästä reissusta ja nyt vaan ajattelen, että olipas erilainen ja hassun hauska reissu, monia kokemuksia rikkaampi! 😀 Reissun päällä ei hirveästi naurattanut, vaikka välillä kyllä purskahdettiin epäuskoisina nauruun, kun kaikki tuntui niin käsittämättömältä kun mikään suunnitelmista ei onnistunut.
Sarianne / Matkalla kaikkialle
Ohhoh, nyt oli astetta enemmän huonoa tuuria matkassa! :/ Onneksi loppuloma lähti kuitenkin hieman parempaan suuntaan. Ei tule nyt mieleen, että ihan näin montaa juttua olisi kasautunut yhteen reissuun, vaikka aina kaikkea sattuukin. Kerran Meksikossa lentoyhtiö oli mennyt konkurssiin juuri pari viikkoa ennen, ja koska mitään ei ollut viestitty selvisi tämä vasta check-iniä seuraavan aamun sisäiselle lennolle tehdessä. Tuli sitten hieman kiire hypätä yöbussiin parin tunnin varoitusajalla, että ei mene kaikki suunnitelmat uusiksi.
Elina
Joo onneksi loppureissu meni hyvin ja jäi lopulta hyvät muistot! Oho, tuossa tilanteessa vaaditaan jo nopeaa päätöksentekokykyä kun saa selvittää, miten pääsee perille kohteeseen. Mutta säkin selvisit hienosti siitäkin tilanteesta! 🙂
Hanna
Olipas aidon inhimillinen matkatarina, kiitos siitä! vaikka uskomattoman huono tuuri teillä ollut…
Elina
Kiitos, joo tykkään kirjoittaa asioista sellaisina kun ne on, enkä osaa mitenkään erityisen hyvin kaunistella huonoja hetkiä 😀 Joo oli kyllä iihan uskomattoman huonoa tuuria, joskus vuosia sitten oli muistaakseni myös yksi murphyn laki reissu, joka ei koskaan lopulta edes toteutunut koska kaikki esteet vaan tuli reissun tielle enkä lopulta koko lennolle päässyt 😀
Anne | Elämää Nomadina
Käsittämätön määrä epäonnea on mahtunut noinkin lyhyelle aikavälille, onneksi ei kuitenkaan sattunut mitään vielä vakavampaa, kuulostaa että lähellä oli sekin. Hyvä kuulla, että myös hyviä hetkiä mahtui joukkoon, mutta onhan tuo ollut uskomaton reissu, ja varmasti ikimuistoinen. Joskus tulevaisuudessa vielä kaikki nämä selkkaukset ja kasaantuneet harmitukset varmaan lähinnä naurattaa. Mutta siis, on hienoa, että jaat myös pettymyksen hetkiä, monesti somessa ja blogeissakin keskitytään kuvaamaan vain niitä positiivisia ja kauniita puolia.
Elina
Joo kyllä näille tulee nyt myöhemmin vaan naurettua, vaikka kovin toivottomaksi sitä ittensä reissunsa tunsikin 😀 Muutama läheltä piti tilanne oli ja ne kyllä pelästytti, aina kun lähen ilman lapsia reissuun niin tulee mietittyä, että mitä jos siellä sattuu jotakin. Onneksi tulin ehjänä takaisin kotiin. Näinpä, usein jaetaan niitä hyviä ja onnistuneita hetkiä (ymmärrän, että ei ihmiset jaksa lukea jos vaan valitettaisiin koko ajan ja jaettaisiin paljon huonoja fiiliksiä), mutta niitäkin mahtuu elämään ja siks on hyvä niitäkin välillä tuoda esille 🙂
Cilla Maria Travel
Onneks sitten kuitenkin menitte sinne Salalahiin. Kattelin tossa, et Dubaissa oli myös ollu järkyt tulvat samaan aikaan ja kaiken lisäks satanu golf-pallon kokoisia rakeita. Kadut tulvi ja oli loskan peitossa. Jos meidän reissu olis ollu viikkoa myöhemmin, oltais kans oltu paikan päällä ja vuokra-auto varmaan tuusannuuskana.
Tähän mennessä ei oo säät vielä pahemmin vaikuttaneet matkoihin. Ainoastaan se Marrakeshin hiekkamyrsky pakotti laskeutumaan ensin Agadiriin, ja pari kertaa oon ollu Meksikossa, kun sinne iski trooppinen myrsky ja hurrikaanin rippeet. Ne meni kuitenkin muutamassa tunnissa ohi. Hurrikaanin aikaan jouduin kuitenkin muuttamaan Día de muertosin suunnitelmia, kun piti ensin mennä Moreliaan, missä oli sitten hirveät tulvat ja maanvyöryt. Mutta sain juhlittua kuitenkin lopulta Mexico Cityssä eikä se haitannu yhtään.
Elina
Täh? Dubaissa autot loskan peitossa ?? Näin kans reissun päällä storyn Dubaista ja yllätyin, että sielläkin oli ollu aika hurja sää ja kovat tulvat :O Te olitte kyllä hyvään aikaan reissussa! Eipä kyllä olis kiva olla reissussa hurrikaanin aikaan, onneksi se ei haitannut ja sait jotain muuta tilalle. Niin mäkin yleensä ajattelen, jos jokin ei toteutudu, niin sen tilalle tulee aina jotain muuta.
Cilla Maria Travel
Joo ei sitä kannata heittää kirvestä kaivoon, vaikka suunnitelmiin tuliskin muutoksia. Kuitenkin niin monen tekijän summa aina se onnistunut matka, että aina ei voi mennä palaset kerralla kohdilleen.
Pirkko / Meriharakka
Eipä olisi ensimmäiseksi tuolta suunnalta tullut mieleen rankkasateet ja tulvat, mutta näköjään nekin voivat osua kohdalle myös autiomaaksi mieltämässäni maassa.
Ei tuolla, mutta Arabiemiraatteja kiersimme auton ja kuljettajan kanssa – ei ollut kovin kallis vaihtoehto sekään eikä tarvinnut tiesuluista tai paikoituksesta huolehtia.
Elina
Kuljettaja olis kyllä ollu hyvä tuolla ja Nizvaan meillä oli varattuna yksityinen retki kuljettajan kanssa. Eräs taksikuskikin tarjoutui lähtemään meille kuskiksi ja kuljettamaan meitä lähialueen nähtävyyksillä. Oltaisiin tartuttu tilaisuuteen, jos oltaisiin silloin jo tiedetty että seuraavankin päivän suunnitelmat menee ihana pieleen 😀
Sari / matkalla lähelle tai kauas
Onpa teille osunut todella huono tuuri alkulomalla.
Joskus lomilla vaan käy noin. Muistan kun olimme Kuubassa ja melkein kaikkina rantalomapäivinä satoi vettä ja lämpötilakin tippui. Hiukan siinä oli mieli maassa.
Elina
Eikä! Ymmärrän. Kun lähtee kaukomaille aurinkolomalle ja sitten sattuukin tuollainen sää 🙁 voi hitsit! Aina ei mee kaikki reissut putkeen ja siks halusin itekin tuoda tämän tarinan esille, että ei ne lomat oo aina niitä onnen hetkiä 😀
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Voi mahotonta. Kyllä välillä tuntuu, että kaikki mikä vaan voi mennä pieleen, myös menee. Mutta tuo on jo tosi huonoa tuuria että yhdessä paikassa ei pysty tekemään mitään, mitä on suunnitellut, eikä sijaistekemisetkään onnistu 🙁 Ihan noin pieleen meillä ei ole mennyt, lähinnä tulee mieleen pitkäksi venynyt vuokra-automatka majapaikkaan eksymisineen pimeän jo koitettua… Ja perillä majoitusvaraus ei ollutkaan mennyt perille. Toinen koettelemus oli Venetsian vesisade kaikki ne kolme päivää, jotka siellä vietimme. Ja viimeisellä matkalla Kambodzassa aivan surkea venerakkileella ajelu hirveässä moottorin metelissä, mistä pulitimme 25 dollaria per nenä…
Elina
Sade tuntuu hyvin sotkevan suunnitelmia vähän siellä sun täällä. Tämä oli kyllä sellainen murpfhyn laki loma että 😀 Jos olisin ollut ennustaja ja tiennyt, ettei yhtikäs mikään kolmen päivän retkistä toteudu, niin sillon olisin ehdottomasti syventynyt itse Muscatiin. Jotenkin meillä meni nyt vaan hirveän paljon aikaa uusien suunnitelmien tekemiseen ja ei oltu asennoiduttu siihen, että Muscatissakin olis nähtävää, niin se ei sit lopulta hirveästi kiinnostanut. siis että ei sitten jaksettu enää siinä vaiheessa perehtyä mitä kaikkea siellä on.