Bodvattnet runt – koe muuttuva maisema Unescon maailmanperintöalueella

Yksi kestosuosikeistani Pohjanmaalla on suunnata päiväretkelle Merenkurkun saaristoon. Joskus käymme Saltkaret näköalatornilla, toisinaan Sommarön ympyräreitillä, viime kesänä kävimme Långgrundissa. Tänä syksynä kiersimme pitkästä aikaa Bodvattnet runt ympyräreitin Björköbyssä.

Merenkurkun saaristo kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon, sillä paikan ominaisuuspiirre on maankohoaminen n. 1 cm vuodessa saaden maiseman jatkuvasti muuttumaan, samalla muodostaen lukuisia De Geer moreeneja.

De Geer moreenit on pitkiä aaltomaisia harjanteita, joita muodostuu mereen maan kohotessa. Alueella on myös paljon kivilohkareita joita jääkauden jää on sulaessaan siirtänyt pitkiä matkoja.

Bodvattnet runt reitillä näkee entisen sataman, jossa on edelleen nähtävillä mm. vanhoja venevajoja. Maankohoamisen vuoksi satamat ovat kasvaneet umpeen ja entiset venesatamat siirretty muualle.

Svedjehamn

Bodvattnet runt ympyräreitti lähtee Svedjehamnista, missä on iso, maksullinen parkkipaikka. Samaiselta parkkipaikalta pääsee suoraan Saltkaret näköalatornille, joka on myös Bodvattnet runt reitin varrella.

Bodvattnet runt ympyräreitti on yhteensä 4 km pitkä ja mikäli haluaa käydä ainoastaan Saltkaret näköalatornilla ihastelemassa De Geer moreenimaisemia, on sinne parkkipaikalta 0,8 km kävelymatka (per suunta), reitti on esteetön mutta Bodvattnet runt ei ole kokonaisuudessaan esteetön.

Svedjehamnissa on kesäisin auki Salteriet ravintola, syksyisin se on rajoitetusti auki.

Bodvattnet runt

Reitti kulkee hetken aikaa samaa matkaa kohti Saltkaret näköalatornia, kunnes reitti kääntyy vasemmalle. Reitin varrella, ihan parkkipaikan vieressä on infotauluja maiseman erityisluonteesta.

Bodvattnet runt reitti kierretään myötäpäivään, ensin sekametsän läpi kunnes saavutaan niitylle jolla laiduntaa ylämaankarjaa.

Muuuuuuuu, kuuluu kauempaa ja kolme lähintä yksilöä tuijottaa liikkumatta meitä ja koiraamme. Ilahdun suuresti ylämaankarjalehmistä, sillä ne ovat mielestäni kauniita.

Pian saavutaan Bodbackiin joka on Unescon maailmanperintöalueen ydintä aluetta. Täällä on sata vuotta sitten sijainnut satama, joka on kuitenkin maankohoamisen vuoksi jouduttu siirtämään muualle.

Sataman rannoilla on ollut yli 130 venevajaa, joista jäljellä on enää muutamia. Harmaat, vanhat venevajat sopivat vielä maisemaan taustalla olevan lahden vuoksi mutta vesi on niin matalaa, ettei tänne pääse enää veneellä. Täällä olisi jo kuivaa maata, ellei vedenkorkeutta ylläpidettäisi keinotekoisesti.

Pidämme täällä lyhyen tauon istumalla penkillä maisemaa ihastellen.

Hyttysiä on vielä syyskuussakin, joten oli lähdettävä liikkeelle ettei hyttyset söisi sääriä enempää. Reitti kulkee vaihtelevassa maastossa, on kiviä, juurakkoa ja pitkospuita. Ympärillä kaunista, karua koivumetsää.

Jäimme matkanvarrelle syömään runsaasti mustikoita, joita löysimme metsäpolun varrelta. Asteita oli +24 (syyskuussa), joten nautimme hitaasti päivän retkestä. Reitti yhtyi ympyräreitin puolessa välissä Långgrundin reitille vievälle polulle ja lopuksi kävimme tietenkin ihastelemassa maisemia Saltkaret näköalatornista.

Me aikuiset kehuimme nuorinta lastamme, joka hyväntuulisesti kiersi koko 4 km reitin valittamatta kertaakaan. Emme muistaneet, että hän olisi aiemmin omin päin patikoinut näin pitkää matkaa. Sisko vastasi kehuihin toteamalla, että ”kai se jaksaa kun se on levännyt kohta 5-vuotta”. Ihanaa että pikkuiset kasvaa ja kasvun mukana tulee uusia mahdollisuuksia tehdä erilaisia juttuja perheenä.

Tämä päiväretki oli ihanaa laatuaikaa oman perheen kanssa.

Käy muuten katsomassa tämän postauksen kansikuvaa vuodelta 2019, miltä tämä maisema näytti silloin. Huomaatko eron? Se maisema todella muuttuu!

Retken päätteeksi pysähdyimme Raippaluodossa Kvarken Pub & Pizzassa syömässä jälleen hyvät Kvarken pizzat.