Thyn kansallispuisto ja tunnelmallinen pieni Nr. Voruporin kalastajakylä
Viime postauksessa kerroin mitä Tanskan Thy:ssä koettiin ja lupasin seuraavaksi kertoa lisää sen kansallispuistosta ja Norre Voruporista, missä pidimme Thy:ssä ollessa tukikohtaa. Vaikka pidin Hvide Sandesta ihan mielettömän paljon, oli Jyllannin Thy myös todella kaunista seutua. Thyn luonto oli jotenkin aivan ihmeellisen erikoisen kaunista.
Nr. Vorupor
Nr. Vorupor on pieni kalastajakylä keskellä Thyn kansallispuistoa. Pidimme täällä tukikohtaa leirintäalueella, joka sijaitsee lähellä keskustaa ja rantaa. Nr. Voruporin keskustassa on iso kauppa (Meny).
Täällä Nr. Voruporissa asuu vain vajaa 600 asukasta ja parin kilometrin päässä sijaitseva Sonder Vorupor on vielä pienempi kylä. Nr. Voruporissa yhdistyy pienen kylän tunnelma, meri ja luonto. Paikka on rauhallinen ja sen huomaa jo siitä, kun kaikki tervehtivät täällä ystävällisesti toisiaan.
Nr. Voruporin maamerkki on sen vaaleansiniset kalastajaveneet rannalla. Pienet kalastajaveneet liikahtavat hiekkarannalta edelleen päivittäin merelle ja satamasta saa ostettua tuoretta kalaa.

Kylässä on Thyn kansallispuiston luontokeskus, akvaario ja näköalatasanne missä on erikoisen muotoinen patsas. Klittmollerin lisäksi voi surffausta harrastaa myös Nr. Noruporissa.
Mikä parasta Nr. Voruporin satamasta saa ihan mielettömän hyvää jäätelöä! Mene Icebakersin jäätelökioskille, voisin jo pelkästään sen jäätelön vuoksi matkustaa tänne takaisin!
Kun Hvide Sandessa vietimme juhannuksen aattoa, vietimme Nr. Voruporin sitten varsinaista juhannusta. Nr. Voruporin pitkällä rannalla joimme Ruotsin Kivikistä ostettua alkoholitonta seljankukka kuohuviiniä ja kävelimme rantaa pitkin lämpimässä kesäillassa.
Rannalla makoili paljon kuolleita lintuja. Ymmärsin sen verran Tanskaa, että paikallinen uutissivusto kertoi siellä olevan jonkunlainen lintuinfluenssa joka oli tappanut rannikolla runsaasti lintuja. Pelkästään tällä rannalla oli useita kymmeniä, ellei lähemmäs sata kuollutta isoa merilintua. Aika järkyttävä ja inhottava näky nähdä niin paljon kuolleita lintuja, voi raukat.
Sitäkään emme ymmärtäneet, että miksi merivesi Nr. Voruporin edustalla oli paikoitellen oranssin väristä.




Thyn kansallispuisto
Thyn kansallispuistoon on hyvä tutustua Thyn luontokeskuksessa. Se ei ole kovin iso, joten siellä saa hyvän yleiskuvan alueen luonnosta joka on hyvin erikoinen. Luontokeskuksesta kannattaa ainakin hakea itselleen Thyn kansallispuiston kartat.
Thyn kansallispuisto on Tanskan ensimmäinen (perustettu 2008) ja se on kooltaan 24 000 hehtaaria, koostuen koko Thyn rannikosta Aggerista Hanstholmiin (55 km pitkä, 5-12 km leveä).
Thyn kansallispuiston luonto on sekoitus hiekkadyynejä, nummia, soita, järviä, tyrniä, mäntyjä ja sellaisia kasveja, joiden nimiä en edes tiedä sekä saksanhirviä ja kurkia. Kansallispuistossa on rekisteröity 235 eri lintulajia.

Thyn kansallispuisto jaetaan eteläiseen ja pohjoiseen osaan ja Nr. Vorupor sijaitsee niiden välissä. Kansallispuiston alueella on useita eri tasoisia patikkareittejä, järviä ja pyöräilyreittejä.
Pisin yhdysreitti kansallispuiston halki on 67 km ja kansallispuiston halki voi myös pyöräillä ja esimerkiksi Nr. Voruporista voi pyöräillä vaikka Klittmolleriin tai Hanstholmiin asti. Itseä jopa melkein harmitti, ettei meillä ollut polkupyöriä mukana.
Siispä vinkki: vuokraa täällä polkupyörä, ellet ota omaa pyörää matkalle mukaan.
Kansallispuiston alueella on runsaasti parkkipaikkoja, joten on runsaasti valinnanvaraa mistä lähteä patikoimaan, kivaa on myös se että kansallispuistossa on paljon ympyräreittejä. Reittejä kansallispuistossa on yhteensä 46, joista suurin osa on leppoisia muutamien kilometrin pituisia (vaihtelevuutta toki on).

Kokemukset Thyn kansallispuistosta
Thyhyn voisi lähteä ihan varta vasten patikoimaan, mutta kansallispuiston halki voi myös ajaa autolla, jolloin saa hyvän yleiskuvan alueen luonnosta. Meillä jäi runsaammat patikoinnit seuraavaan kertaan, mutta lyhyen kävelyn sentään kansallispuistossa teimme.
Ajoimme Nr. Voruporista pohjoiseen muutaman kilometrin päähän, jätimme auton tien viereen vasemmalle parkkipaikalle. Sieltä kävelimme vajaa pari km leveää pyöräilyreittiä takaisin kohti Nr. Voruporia.
Reitti oli todella hyvässä kunnossa ja siellä oli hyvä kävellä lastenrattaillakin. Reitti alkoi havumetsästä, jonka jälkeen se aukesi dyynimaisemaan.
Havumetsässä oli mielettömän ihana ja hyvä metsäntuoksu ja metsä vaikutti varsin monipuoliselta havumetsältä. En tiedä mihin olisin silmäni laittanut, kun tuntui että joka puolella oli niin paljon erilaisia lajeja. Reitin varrella olisi pistosreitin päässä ollut myös laavu yöpymistä varten.
Tummat sadepilvet tuli taivaalla uhkaavasti lähemmäs, tyttö oli pelästynyt pahasti aiemmin reissun päällä kaatosadetta, jonka jälkeen alkoi panikoida alkavaa sadetta. Olimme jo melkein takaisin Nr. Voruporin kylässä kun saimme kääntyä takaisin autolle, emme onneksi kastuneet.
Mieli olisi tehnyt patikoida ja pyöräillä täällä enemmänkin, oli niin mielettömän kaunista ja kävelyreitillä koki kansallispuiston luonnon ihan eri tavalla kuin auton ikkunasta.
Thy oli mielestäni karun kaunista seutua ja myös yksi Jyllannin ja koko Tanskan matkan mieleenpainuvimmista paikoista joissa kävimme.


























9 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Näyttää tosiaan ainutlaatuiselta paikalta! Ja nuo vaalensiniset kalastajaveneet rannalla ovat kyllä varsin kuvauksellisia. Mutta onpa ikävää nuo kuolleet linnut, enpä muista sellaista näkyä nähneeni Suomessa enkä muuallakaan. Toivottavasti epidemia menisi nopeasti ohi.
Elina
Joo niinpä. nyt kun näitä kuvia katselin niin ei ne maisemat näyttänyt yhtä hienolta nyt näissä kuvissa kuin miltä se livenä näyttää kun näkee sen koko maiseman siinä ympärillä. Se maasto on vaan jotenkin erikoinen tai poikkeava, mihin en muista ainakaan suomessa koskaan törmänneeni. Toivottavasti se oli vaan viime kesän lintuflunssa ja olisi jo ohi! Eipä siitä sen enempää kuullut, ehkä se jäi sitten jotenkin paikalliseksi uutiseksi. Puistattava fiilis, kun tajus että siellä makoili kuolleita lintuja seassa ja sitten kun niitä alkoi näkymään enemmän ja enemmän.
Eveliina / Reissukuume
Voi ei, miten symppiksen oloinen paikka! Näissä pienissä kalastajakylissä vaan on sitä jotain! Muutenkin tässä postauksessa oli tosi kivoja ja ennen kaikkea tunnelmallisia kuvia!
Ps. Tyhmä kysyy, että mistä/miten tollanen kuvakaruselli tehdään?
Elina
Mä en oo aikaisemmin nähnyt / hoksannut tuota kuvakarusellia, nyt löysin sen lohkoista ”kuvaesitys” 🙂
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Vitsit, Tanskaa olisi kiva päästä kiertämään autoillen. Tanskan tunnelmassa on jotain, joka kiehtoo kovasti, vaikka oma mielikuva perustuukin vain blogipostauksiin ja yhteen omaan Kööpenhaminan reissuun. 🙂
Ja pitääpä muuten itsekin tsekata tuon kuvakarusellin käyttö! 👍
Pirkko / Meriharakka
Kalastajakylät ovat symppiksiä paikkoja kierrellä ja kuvata! Tuli kovasti Bornholm mieleen, mutta ai niin, sehän on sekin Tanskaa 🙂
Virpi/ Virpin Maailma matkablogi
Voi että, nyt iskee vielä suurempi matkakuume päästä tuonne. Tanska on niin tuntematonta aluetta itselle. Kun nyt edes Köpiksessä jossain kohtaa pääsis piipahtamaan. 😀
Stacy Sofia Siivonen
Tanskassa järjestettiin erittäin kova krävelikisa ja Manon Lloyd joutui keskeyttämään. Se oli juuri tuollaisilla hiekoilla. Maasto oli aivan liian kova hänelle ja suunnilleen kaikille muille paitsi tanskalaisille. Blaavands Huk?
https://www.youtube.com/watch?v=q_q-mu0KRNw&t=1s On sinne jotain 184 km fillarilla, tanskalaisittain iso matka, mutta miten se rannikko muuttuu erilaiseksi, ei mitenkään.
Olen sitä mieltä, että lokkeja pitää kuvata kaukomailla, elleivät ne ole ns. selvää pässinlihaa. Niistä paljastuu ihmeellisiä yllätyksiä.
Ehkä kannattaa katsoa Manonin kisa ennen kuin suunnittelee suurempia pyöräretkiä.
Anna | Tämä matka -blogi
Tuo kuvakaruselli on mainio keksintö. Mun kokemukseni mukaab ihmiset ei vaan oikein osaa klikkailla sitä.
Hienot on maisemat, mutta ymmärrän kyllä, että kuolleet linnut rannallaa syö vähän fiilistä.