Jönköpingin tulitikkumuseosta Ruotsin makeimpaan kaupunkiin Grännaan

Tanskasta ajoimme aika tukka putkella kohti Suomea Ruotsin läpi. Ruotsikin on melko pitkä maa ja koska emme enää mahtuneet Tukholman laivaan, päätimme ajaa Uumajaan asti. Ruotsin puolella yövyimme paluumatkalla yhteensä 4 yötä, mutta varsinaisilla nähtävyyksillä emme jaksaneet enää paluumatkalla käydä. Yhden poikkeuksen teimme, kun keskivaiheilla pysähdyimme sekä Jönköpingin tulitikkumuseoon että Grännaan ihastelemaan Ruotsin makeinta kaupunkia.

Jönköpingin pohjoispuolella sijaitseva Vättern on Ruotsin toiseksi suurin järvi ja sen itäpuolta ajaessa tuli jopa Italian Gardajärvi mieleen. Jönköpingin kaupunkia ympäröi rinteet joilla on asutusta ja kaupungin yleisvaikutelma vaikutti hyvin lupaavalta.

Tällä kertaa emme valitettavasti jääneet tutustumaan Jönköpingin kaupunkiin sen lähemmin, vaan suuntasimme suoraan kaupungin tulitikkumuseoon. Jönköping kun nimittäin on tulitikkujen kotikaupunki.

Jönköpingin tulitikkumuseo

Tulitikkumuseon sisäänpääsymaksu aikuiselta on 80 kr ja lapset ovat ilmaisia. Museon alakerrassa kerrotaan kaiken synnystä, kuka tulitikut keksi ja perusti tehtaan (veljekset Lundström vuonna 1845) ja milloin mitäkin tapahtui.

Ensimmäinen tehdas perustettiin samaan rakennukseen kuin missä tulitikkumuseo nykyisin sijaitsee. 10 vuotta myöhemmin tulitikkutehtaan perustamisesta, tulivat tulitikut maailmanlaajuisesti tunnetuiksi ja niistä tehtiin niin edullisia, jotta kaikilla oli niihin varaa.

Museossa kerrotaan miten tulitikut valmistettiin, kuinka monta eri vaihetta siinä oli esimerkiksi tikkujen katkomisesta ja asettamisesta muotteihin ja oikein päin. Kaikki vaiheet tehtiin ensin käsin, kunnes tuli koneet ja asiaa protestoitiin ja työntekijät menivät lakkoon, useita työpaikkoja myös menetettiin koneiden myötä. Työntekijät halusivat lisää palkkaa ja lopulta palkka maksettiin rasioissa joihin johtoporras päätti tehdä pyöreitä reikiä, jotta niitä ei käytettäisi nuuskarasioina.

Ikävää oli se, että tulitikkutehtaassa käytettiin lapsia työntekijöinä. Esillä oli vanhoja tulitikkukoneita ja museossa kerrottiin eri ihmisistä tulitikkutehtaan taustalla. Toinen ikävä asia oli se, että tulitikkujen valmistuksesta saatiin fosfori myrkytyksiä ja oireita ja näistä kerrottiin niin kuvin että sanoin. Fosforimyrkytys alkaa hammassäryllä ja vaikeilla tulehduksilla, jonka jälkeen menevät hampaat ja sen jälkeen alkaa leukaluusta irtoamaan osia. Osa kuoli tautiin.

Tulitikkutehtaalla meni hyvin, mutta sen sijaan että palkkoja nostettiin, alettiin rakentamaan asuntoja joihin asukkaat, eli työntekijät valittiin huolella. Vanhoista työntekijöistä tulikin tulitikkutehtailijoista koneen hoitajia ja osa jälleen kerran menetti työpaikkansa, joten tulitikkutehdas herätti paljon tunteita noina vuosina.

Tulitikkumuseon yläkerrassa kerrotaan lisää tehtaan historiasta ja kehityksestä. Museon yläkerran aulassa on lapsille puuhahuone, väritettävää ja palapeli.

Etikettinäyttelyssä oli esillä erilaisia etikettejä vuosien varrelta, sekä eri maiden vientituote etikettejä ja myös poliittisia. Ennen vanhaa etiketit olivat ikään kuin postikortteja ja matkamuistoja joita tuotiin ympäri maailmaa.

Lopuksi museossa kerrotaan sen nykyhistoriasta, minkälainen tulitikkutehdas on tänä päivänä. Museo oli varsin mielenkiintoinen, myös 5-vuotiaan mielestä. Itsekin yllätyin kuinka yhdestä tulitikusta voi saada näinkin kattavan ja mielenkiintoisen museon, siksi halusin käydä vartavasten juuri täällä.

Gränna – Ruotsin makein kaupunki

Jönköpingistä jatkoimme Grännaan joka sijaitsee n. puolen tunnin ajomatkan päässä Jönköpingin pohjoispuolella. Gränna on Ruotsin makein kaupunki polkagris karkkien vuoksi ja Gränna onkin polkagris karkin kotikaupunki, mekin tulimme tänne nimenomaan näiden polkagris karkkien vuoksi.

Grännan pääkadun varrella on lukuisia polkagris puoteja. Tuin 3 eri liikettä, kun vähän innostuin ostamaan joka liikkeestä ison kasan polkagris karkkeja. Nyt myös samalla oivalsin, minkä vuoksi paino nousi hurjasti nimenomaan kesän jälkeen!

Monessa liikkeessä sai seurata polkakarkkien valmistusta lasiseinien läpi. Sokeria, etikkaa ja vettä kiehautetaan ensin 150 asteeseen jonka jälkeen taikinan annetaan jäähtyä. Taikina jaetaan tämän jälkeen kahteen osaan, toinen värjätään ja toinen osa saa valkoisen värin ilmasta. Kun taikinat ovat kovettuneet, yhdistetään ne vääntämällä toisiinsa ja tämän jälkeen ne katkaistaan palasiksi ja lopulta vielä pienempiin osiin.

Täällä ei valmisteta pelkästään perinteisiä puna-valkoisia polkakarkkeja, vaan makuja on vaikka kuinka paljon erilaisia, useita kymmeniä. Karkkikaupat oli varsin ihania, sellaisia perinteisiä, jopa vanhanaikaisia.

Ennen matkan jatkumista kävimme syömässä Mac Andree nimisessä ravintolassa jonka takana on kiva sisäpiha. Jälkiruoaksi haimme vastapäiseltä kadulta paikallista ja jopa palkittua jäätelöä, valitsimme mauiksi polkaa, mangoa ja karamellia. Jäätelöt olivat tosiaan hyviä, kannattaa käydä maistamassa.

Auton jätimme Grännan museon parkkipaikalle, museossa voi tutustua lisää kadonneesta paikallisesta, tarina on itselleni varsin vieras.

Kadun kirjakaupasta ostin lapselle mm. Musse & Helium kirjan ja kuulimme myyjältä, että kirjan kirjoittaja on kirjoittanut kyseiset kirjat nimenomaan lähellä Grännaa.

Viivyimme Grännan pääkadulla pari tuntia, ennenkuin jatkoimme taas matkaa. Ajoreitti oli hieno vielä Grännasta eteenpäin, tie meni maisematietä pitkin josta oli näköalat Vettern järvelle. Gränna oli kiva ja viihtyisä paikka pysähtyä kesäisenä päivänä.

Kolmen viikon reissu loppusuoralla

Alettiin olla kaikki reissusta jo melko väsähtäneitä, joten odotettiin kovasti jo kotiin pääsyä. Paluumatkalla oli Ruotsin itärannikolla vielä useita kivoja paikkoja: ennen Sundsvallia alkoi ”tunturimaisemat”, Sundsvall näytti kivalta kaupungilta, samoin Härnösand. Kävimme Sundsvallissa CandyWorldissa, ihan niinkuin Grännasta ei jo olisi saanut tarpeeksi makeaa mukaan… Härnösandissa on laskettelukeskus Härnösands Alpina.

Maisemat ovat tunturimaisemia, paikoitellen järvet ovat erämaisia ja Gävlen jälkeen tulee maisemista välillä jopa Inarijärvi mieleen. Grännan jälkeen yövyimme Ruotsin puolella vielä 3 eri paikassa ja lopulta päädyimme Höga Kustenille.

Loppu onkin historiaa kun ihastumme ensi kertaa Höga Kustenin maisemiin. Viimeisen yön koko roadtripillä nukuimme sisätiloissa, eikä kukaan meistä nukkunut hyvin. Yö oli katastrofaalinen, liian kuuma ja lapset tippuivat vuorotellen sängystä, yö oli koko reissun huonoin. Olisi vain pitänyt nukkua reissun viimeinenkin yö teltassa.