Jeeppisafari Kyproksen Troodos vuoristoon

Tällä toisella Kyproksen matkalla halusin kokea Kyproksesta muutakin kuin pelkän rantaloman. Oli selvää, että halusin ehdottomasti sisämaahan ja vuoristoon. Koska Kyproksella on vasemmanpuolinen liikenne, en edes harkinnut vuokra-autoa. Siispä varasin retken Troodos vuoristoon oman matkanjärjestäjän, Tjäreborgin kautta.

Vuoria, vehreyttä ja patikointia, sellaiset odotukset minulla oli kun jeeppiauto tuli aamulla noutamaan hotellilta. Autossa oli tyttäreni lisäksi kaksi muuta kolmihenkistä perhettä. Lähdimme ajamaan moottoritietä kohti länttä.

Ensimmäinen pysähdys oli padolla, jonka toisella puolella oli kaunis järvi. Tänne kerääntyi useita kymmeniä jeeppiautoja ja yhdessä sitten ajeltiin peräkanaa koko päivän. Kauniissa maisemissa näkyi appelsiini ja oliivipuita. Tie oli pomppuista ja autossa oli mukana yksi herkästi pahoinvoiva matkustaja.

Ajoimme Lefkaran kylään, jota kutsutaan valkoiseksi kaupungiksi. Täällä meillä oli reilun puolen tunnin tauko, saimme maistaa paikallista punaviiniä ja käydä ihmettelemässä myytäviä ortodoksi/kristitty ikoneita sekä hopeaesineitä ja koruja. Olisin itse kaivannut kapeilla kujilla kuljeskelua, joten tästä pysähdyksestä en saanut mitään irti.

Matka jatkui mutkaista tietä pitkin, tuntui että olimme ajelleet jo useita tunteja. Jeepin kyydistä kiemurreltiin pienien kylien läpi mutkaisilla teillä, vuorten tai omaan silmääni kukkuloiden keskellä. Maisemista päätellen olimme kuitenkin korkealla. Nautin vain autossa istumisesta ja maisemien katselusta.

Seuraavaksi pidimme tauon pienessä tavernassa, sielläkin oli 30-45 min tauko. Tuntui, että kaikki vain seisoi, istui ja odotti. Ajomatkaa oli jo hyvän tovin takana ja me vain pysähtelimme ei kovin kiinnostavissa paikoissa. Odotellessa kävimme tytön kanssa appelsiinivarkaissa. Oli todella maukkaita appelsiineja, nam.

Kuljettaja kertoi laajasta maastopalosta, joku riehui täällä muutama vuosi sitten. Puut olivat palaneet ja rungot olivat vieläkin hiilenmustat. Paikoitellen nenään osui edelleen savun hajua, hassua.

Viimein pääsimme asiaan, ajoimme vuoren juurelle, vehreän metsän reunalle. Parkkipaikalta oli vain 5 minuutin kävelymatka läheiselle vesiputoukselle, ajattelin että hyvä juttu lapsen kannalta. Ihmiset kulkivat jonossa ja kävivät räpsimässä kuvat ja selfiet, aivan kuten mekin ja 10 minuutin jälkeen palasimme takaisin autoille. Tässäkö tämä päivän ainut luontokokemus oli? Vesiputous oli Mesa Potamos Falls jonka pudotus on 7 metriä.

No viimeistään nyt aloin innostua. Siirryimme hiekka/soratielle, jolla oli jo valmiiksi sateenjäljiltä tippuneita kiviä tiellä. Tien reunalla ei ollut kaiteita, joten tyttöä hieman jännitti. Mielestäni oli vain hauskaa päästä ajelemaan offroadille. Tien pätkää kesti ehkä vartin, kunnes palasimme takaisin asfalttitielle. Tällaista ajelua olisi saanut kestää pidempäänkin.

Menimme yhden kylän ravintolaan syömään paikallista, Kyproslaista ruokaa; kanaa, perunaa, tsatsikia, lihapullia yms. Kun olimme syöneet, siirryimme läheiselle Lambouri viinitilalle.

Viinitilalla esiteltiin erilaisia viinejä, mistä ne on valmistettu ja minkä kanssa ne sopivat. Kaikki saivat viineistä maistiaiset. Osa oli hyviä, mutta itselläni meni kaikki maut ihan sekaisin, enkä enää muistanut mikä maku ja pullo oli mitäkin. Tykkäsin kuitenkin käydä viinimaistajaisissa, sillä en ole koskaan ylipäätään käynyt viintilalla.

Viinitilalta jatkoimme kylään, jonka nimeä en siellä käydessä edes tiennyt. Se on muuten hassu tunne, kun olet jossakin mutta et yhtään tiedä itse että missä. Yleensä olen itse kartalla siitä, minne olen menossa jne mutta tämän retkipäivän aikana olin ihan pihalla siitä, mitä tuleman piti, mihin olin menossa ja mistä tulossa.

Kylän nimi oli lopulta Lofou. Ikävä kyllä sinnekin jäi vain puoli tuntia aikaa, mikä harmitti. Sekin aika meni äskeisestä viinimaistiaisesta johtuen vessan etsimiseen. Kylä vaikutti sympaattiselta ja vanhalta.

Tämän jälkeen lähdimme ajamaan takaisin kohtia Ayia Napaa. Retkipäivä Troodos vuoristoon oli itselleni pienoinen pettymys, todennäköisesti odotukset ja päivän ohjelma ei kohdannut. Mielestäni retkellä oli turhia pysähdyksiä, jotka ei antanut juuri mitään.

Tjäreborgin retkioppaassa suositeltiin pakkaamaan hyvät kengät mukaan ja nauttimaan luontoelämyksistä. Oletin, että patikoisimme jonkin verran myös maastossa, varsinaisia näköalapaikkoja (missä olisimme varta vasten pysähtyneet), oli vähän jos ollenkaan. Maisemia näkyi kyllä auton ikkunasta.

Muistin pitkästä aikaa, kuinka turhauttavaa on mennä valmiille retkelle. Kylläpä sitä on kiitollinen lukuisista omatoimimatkoista, joissa on saanut itse päättää aikataulut ja käyntikohteet. Toki maisemia näkyi ja niitä katsellessa sai ajan hyvin kulumaan, mutta olisin tapani mukaan halunnut kokea vielä enemmän yksittäisiä luontokohteita. Kylissä olisi ollut myös kiva kiertää ajan kanssa, mutta ehkä niitä varten järjestetään ihan omia retkiä…

Parasta retkellä oli lyhyt ajo off roadille, viinimaistiainen ja maisemat auton ikkunasta. Kaikki muu oli aika turhaa. Kylistä olisi saanut enemmän irti jos niihin olisi jäänyt enemmän aikaa tutustua. Ymmärrän, että vuoristossa on välimatkat pitkiä ja päivän aikana oli useita eri paikkoja missä käydä, joten aikataulu oli pidettävä tiukkana.

Olen joka tapauksessa lopulta tyytyväinen siihen, että retkelle lähdimme, sillä nyt pääsin näkemään niitä vehreitä maisemia joita Kyprokselta hainkin. Olisihan matkamme ollut yhtä retkeä ja maisemia köyhempi ilman tätä retkeä, jossa kuitenkin lopulta näimme aika paljon.