Interrail päivä 1: Bremen

Lento Bremeniin kesti n. 2h ja nukuin melkein koko lentomatkan. Koneessa oli paljon porukkaa menossa metallifestivaaleille, jotka järjestettiin koneessa kuulemani mukaan kylpylässä meren rannalla. Kehuivat koneessa, että on hyvä tapahtuma. Siitä johtuen oli koneessa hilpeä tunnelma. Olin iltapäivällä perillä Bremenissä ja totesin samantien, että onpas täällä helluisia taloja. Otin lentokentältä ratikan nro 6 joka maksoi 2,40 eur / matka. Kävi siinä ratikassa mieleeni, että osaanko nousta oikealta pysäkiltä pois, mutta kun näin päärautatieaseman, tiesin samantien missä olin. Hyppäsin siinä pois ja suunnistin siitä hostelliini nimeltä Hostel Posty.

Hostelli sijaitsi ihan kiven heiton päässä päärautatieasemalta. Hostellin sijainti oli huippu ja paikkakin oli ihan hyvä, maksoi 20 euroa yö, se vain sijaitsi 5:ssä kerroksessa eikä sinne ollut hissiä. Rinkka selässä tuli kuuma kiivetä sinne ylös talvitamineet päällä. Yövyin neljän hengen naisten dormissa. Ketään ei ollut huoneessa paikalla kun saavuin, mutta en itsekään viettänyt siellä juurikaan aikaa. Perille päästyäni vaihdoin vaatteet ja lähdin kaupungille ihmettelemään.

Vaikka oli jo marraskuu, oli täällä vielä hyvin syksyistä. Vastaan tuli kiva pieni puisto, jonka puissa oli syksyisiä lehtiä. Fiilis oli kiva, löysin heti ensimmäisenä keskustaan tultaessa ihanan kaupan (Nanu-Nana), siellä vietin todella kauan aikaa. Nautin kun sain olla jossain niin kauan kuin huvitti, ei ollut mihinkään kiire. Olen jouluihminen ja siellä oli 4 kerrosta vaikka mitä ihanaa! Paljon joulukoristeita yms. lähdinkin täältä jo keräämään kotiin joulukuusenkoristeita. Olin innoissani, sain jouluilla matkallani kaikessa rauhassa.

Kaupungissa oli jollain tavalla jotakin tuttua. Tuli mieleen Helsingin ja Tallinnan sekoitus, vaikka kieli oli tietysti täysin eri. Täällä on sellainen jännä fiilis, jota en osaa selittää. Tykkään kun kaupungeista aistii tietynlaisen fiiliksen, kaupunki oli aito ja oli paikallinen tunnelma. Se on aina hyvä merkki!

En kerinnyt olla perillä kun vain reilun tunnin, kun alkoi jo hämärtää puoli viiden aikaan. Heti kun tuli pimeää iski kova koti-ikävä. Tuli sellainen olo, että haluaisin että joku olisi täällä minun kanssa. Asiaa pahensi se, kun näin kadulla kerjäläismiehen jolla oli valehtelematta tasan saman näköinen koira kuin minunkin nuorin sekarotuinen kotonani. Saman kokoinen, saman värinen ja siis niin identtinen koira, että jähmetyin viideksi minuutiksi vain tuijottamaan sitä koiraa ja toistelin itsekseni, että onko tuo minun vai tuon kerjäläisen koira. Koirani ovat minulle niin älyttömän tärkeitä ja läheisiä, joten tämä näky teki olostani ensimmäisenä päivänä kauhean haikean. Mietin, miten koirat mahtavat pärjätä siellä kotona tai minä ilman koiria…

Olotilaan ei ollut kuin yksi ratkaisu; kahvilaan leivokselle ja shoppailemaan! Kahvilassa tuli jo kielimuuri, kaikki oli vain saksaksi eikä täällä kaikki osanneet englantia. Sen vuoksi säädin kahvilatilaukseni kanssa aikani, olin siitä hieman hämilläni. Sain lopulta tilaukseni ja istuin kahvilassa kaikessa rauhassa ja herkuttelin juustokakun ja lämpimän kaakaon kera (nämä maksoivat 6 € yhteensä). Päivä oli ollut pilvinen, en ollut palellut vaikka välillä oli vähän viileää. Shoppailessa kului aika mukavasti, piti hillitä vähän sillä olihan nyt vasta ensimmäinen päivä. Yhdestä vaateliikkeestä en meinannut saada itseäni ulos, koska siellä soitettiin niin hyvää musiikkia, jäin aina kuuntelemaan seuraavankin kappaleen, niistä tuli ystäväni mieleen jolla oli juuri samanlainen musiikkimaku. Shoppailun lomassa oli myös suuri kulkue vanhassa kaupungissa, sitä jäin hetkeksi seuraamaan. Olin kuitenkin aika väsynyt, joten palasin hostelliini juomakaupan kautta (mansikkafantaa!). Söin iltapalaksi pizzaslicen joka maksoi 1,80 €. Huomenna olisi aikaa tutustua kaupunkiin enemmän 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *