Mälsorleden – Luontopolku muumihahmojen kera

Suuntasimme sunnuntai-iltapäivänä lähiretkelle Mälsorleden nimiselle luontopolulle. Mälsorleden sijaitsee Pohjanmaan Mustasaaressa ja lyhyen matkan päässä kasitieltä. Reitti on 2,3 km pituinen ympyräreitti jonka varrella on 0,1 km pituinen pistosreitti. Reitin varrella on lukuisia muumihahmoja, jotka motivoivat pienimmätkin lapset kävelemään reippaasti reitin ympäri.

Mainos Prisma / Luode12

Olin sairastanut mykoplasmaa maaliskuun alusta asti, eli 2,5 kk, kevään reissuja lukuun ottamatta olin linnoittautunut kotiin neljän seinän sisälle, jopa koiralenkit olivat jääneet sairastaessa välistä. Nyt olin vihdoin saanut oikean antibioottikuurin ja tauti oli vihdoin ja viimein väistymässä.

”Onpa ihanaa olla vihdoin ulkona” – totesin puolisolle kun olimme matkalla Mälsorledenille. Puoliso tosin totesi, että etten ole ulkona vaan istun sisällä autossa. Korjasin – ”no mutta on ihanaa lähteä vihdoin kotoa pois ihmisten ilmoille”, johon puoliso totesi, ”ei me olla menossa ihmisten ilmoille, me ollaan menossa metsään”.

Joka tapauksessa oli ihanaa lähteä pitkän talven ja sairastamiskauden jälkeen ulos ja retkeilemään nauttimaan pian alkavasta kesästä.

Saavuimme Mälsorledenin parkkipaikalle, jolle mahtuu n. 3-5 autoa. Reitti on kokonaisuudessaan 2,3 km pituinen ympyräreitti mutta 0,1 km pituisella pistosreitillä kokonaismatkaksi tulee n. 2,5 km.

Olemme retkeilleet ja matkustaneet lasten kanssa paljon luontokohteissa ja jopa niin paljon, että vanhin lapsi alkaa olla jatkuvaan luontoiluun ja poluilla kävelemiseen hirveän kyllästynyt. Tylsää, sanoo hän.

Tänä päivänä ei tarvinnut suostutella, vaan lapsi enemmänkin hoputti milloin lähtisimme muumipolulle. Mälsorledenin polun muumihahmot olivat toimiva porkkana.

Mälsorleden muumihahmot

Muumihahmoja on säännöllisen väliajoin pitkin Mälsorledenin polkua. Juuri kun lapsi on kerran päästänyt suustaan ”kuinka pitkä matka on vielä autolle”, tulee jälleen uusi muumihahmo ja reitin pituus unohtuu. Reitti on myös sopivan pituinen käveltäväksi 4-vuotiaalle, vaikka hän lukuisia kertoja kompasteleekin kiviin ja juuriin.

Reitin alussa nipsu toivottaa iloisesti tervetulleeksi. Kapea polku kulkee koivujen ja mäntyjen valtaaman metsän keskellä. Tuuli puhaltaa kylmästi, aivan kuten se on tehnyt läpi kevään, lapsella päällä oleva talvitakki ei ole liikaa. Kesä tuntuu vielä kaukaiselta vaikka aurinko hieman jo lämmittää.

Pian kohtaamme näkömättömän Ninnin ja ei ole pitkä matka ensimmäiselle taukopaikalle. Taukopaikalla on pöytä ja penkki ja ne sijaitsevat jättimäisen kiven alla. Muumimamma ohjaa reitiltä taukopaikan suuntaan.

Teemme pistosreitin ”Blystenen” eli lyijy / hiilikivelle. Kyseisestä kivestä on vuosikymmen sitten eräs poika ottanut kivenmurikan ja lähettänyt jonkin sortin malmikilpailuun. Kivestä tehty löytö johti neljänteen sijaan ja lukuisiin jatkotutkimuksiin, ilmeni että kivellä voi kirjoittaa graffitteja.

Reitti on hyvin kivinen, kiviä ja suuria kiviä on reitillä paljon. Palaamme takaisin reitille ja jatkamme matkaa. Nuuskamuikkunen ja muumipeikko tulevat vastaan ennen lento-onnettomuuspaikkaa. Tälle paikalle on vuonna 1958 tippunut armeijan kone, jossa menehtyi kaksi henkilöä, jäljellä on vain pieni kasa metalliromua.

Odotan kovasti näkeväni paikan kuuluisimman muumihahmon, nimittäin mörön. Koira pelkää haisulihahmoa ja pian löydämme mörön avohakkuu alueelta. Alueella on viime kerralla ollut metsää ympärillä, jonne mörön hahmo on paremmin sopinut. Nyt mörkö on keskellä avointa metsää.

Vielä odotan näkeväni pikkumyyn ja todellisuudessa en muista enää lainkaan mitä muumihahmoja reitillä on. Pikkumyyn on pakko reitiltä löytyä, niin suosittu muumihahmo se on. Kuusimetsän polun varrelta löydämme hattivatit ja pian sen jälkeen kohtaamme pikkumyyn.

Tämän jälkeen polku päättyy soratielle, mistä on mahdollista jatkaa toiselle ympyräreitille (ymmärtääkseni siellä ei ole enää muumihahmoja). Jatkamme soratietä pitkin n. 0,8 km matkan kävellen autolle.

Mälsorleden yhteenveto

Paluumatkalla ostamme kevään ensimmäiset pehmikset ja lapsille ”palkinnot” siitä, että jaksoivat reippaasti kävellä koko reitin ympäri. Tästä tämän kesän retkeilykausi alkaa.

Reitin loppupuolella alkaa kovasti yskittää ja saan taas muistutuksen siitä, että pitkään sairastettu tauti ei ole vielä kokonaan selätetty ja muistan miksi olenkin ottanut niin pitkään rauhallisesti.

Reitti oli juuri sopivan pituinen pienille lapsille ja muumihahmot auttoivat kivasti ”motivoimaan” kävelemään. Reitti itsessään on ihan tavanomainen metsä eikä sinänsä erikoinen, vaan tyypillistä Pohjanmaalaista metsää, kivikkoista sekametsää.

Muumihahmot sen sijaan olivat kaikessa tavallisuudessaan kiva, erikoinen lisä polun varrelle. Reitti sopii hyvin etenkin lapsiperheille lyhyeksi päiväretkeksi Pohjanmaalla tai valtatien läheisen sijainnin vuoksi jaloittelukohteeksi ajomatkan varrella.