Pari päivää Öölannissa, nämä Öölannin nähtävyydet ehdimme kokea

Kesällä kun olimme matkalla Tanskaan, päätimme jäädä Öölantiin pariksi yöksi. Olin käynyt Öölannissa viimeksi lapsena ja muistikuvat olivat hämärät, joten soitin matkalta äidilleni ja kysyin häneltä vinkkejä Öölantiin. Toteutimme monet hänen vinkkinsä, joten tässä meidän omakohtaiset kokemukset Öölannista ja sen nähtävyyksistä.

Öölantiin johtaa Kalmarista 6072 metriä pitkä silta, joka on aikoinaan reilu parikymmentä vuotta sitten ollut Euroopan pisin silta ja pelkällä sillalla ajaminen nosti odotukset korkealle. Itse Öölannin saari on 137 km pitkä ja 16 km leveä.

Saarelle päästyämme, oli vastassa vanhoja tuulimyllyjä, kuivaa maastoa josta tuli mieleen jopa savanni ja ranskan maaseutu. Ikkunasta näimme mm. lampaita, lehmiä ja jopa kameleita sekä tammipuita, kuivia niittyjä ja idyllistä maaseutua. Ennen Öölantiin tuloa kävimme Söderköpingissä.

Öölannin eteläinen ja pohjoisosa on keskenään erilaisia ja äiti suositteli meille saaren pohjoisosaa, sillä siellä olisi enemmän nähtävää ja paremmat hiekkarannat. Saaren keskiosassa on paljon leirintäalueita mistä valita, mikä toisaalta on hyvä ja keskeinen paikka pitää tukikohtaa saaren kiertämiseen.

Matkan päältä valitsin meille kuitenkin saaren pohjoisosasta Böda Sandin leirintäalueen ja samana iltana kuulin, että leirintäalue oli tasan sama, missä olin lapsena myös viettänyt aikaa. Etelässä ei kuulemma olisi oikein mitään ja huonommat rannat (kerron lopuksi meidän havaintoja saaren eteläosasta).

Saaren keskiosassa ja n. 30 km päässä Öölannin sillalta sijaitsee Borgholmin linna ja Ruotsin kuninkaallisten omistama kesänviettopaikka Solliden. Emme tällä kertaa käyneet Sollidenissä, mutta lapsuudesta muistan sen linnan ja suuren puutarhan, mikäli aikaa riittää kannattaa sielläkin käydä, jos kiinnostaa. Borgholmin alue on saaren vilkkaimmista, joten jos kaupasta tarvitsee jotain erikoista, kannattaa se hoitaa joko Borgholmin tai Färjestadin alueella.

Böda Sand – Täydellinen lapsiperheille

Yövyimme kaksi yötä Böda Sandin leirintäalueella, joka yllätti hyvin positiivisesti. Leirintäalue sijaitsee itärannalla saaren pohjoisosassa. Bödassa on hyvät ja pitkät vaaleat rannat ja hyvä hiekkapohja, oikein täydellinen lapsiperheille. Leirintäalue on todella iso ja siellä on oma maksullinen vesipuisto (aikuinen 80 kr. sis koko päivä), leirintäalueella on myös todella iso ja monipuolinen leikkipuisto.

Alueella on ravintoloita, kahviloita, jäätelökioskeja, leipomo, sekatavarakauppa, erillinen koiraranta, koirapuisto, luontopolku, padelkenttä ja niin edelleen. Lapsemme rakastivat koko paikkaa ja harmitti lähteä sieltä pois. Yksi syy miksi päädyimme tänne oli se, että leirintäalueella oli myös sähköauton latauspaikkoja. Öölannin saarella on lukuisia muitakin majoituspaikkoja, mutta tätä voin suositella mikäli lomakylät eivät hirvitä.

Kun saavuimme leirintäalueen telttapaikalle ja puoliso vielä pakitti autoa paikoilleen, hyppäsi tyttömme jo ulos autosta ja ilmoitti, että hän lähtee leikkipuistoon noiden tyttöjen kanssa. Leirimme vieressä oli pari saman ikäistä tyttöä, joiden seuraan tyttömme lyöttäytyi ja olimme iloisia kun ujo tyttömme sai leirintäalueelta heti ja helposti leikkikavereita. Muistan itsekin kun lapsuudessani sain samaiselta leirintäalueelta heti kavereita joiden kanssa leikkiä.

Tyttöjen vanhemmat taas esitteli meille djungeloljan, josta emme olleet aiemmin kuullutkaan. Djungelolja on suosittu pohjoisessa ja Norjassa etenkin kalastajien keskuudessa ja se pitää punkit, mäkäräiset ja hyttyset poissa.

Trollskogen

Trollskogen jo nimenä kuulostaa mielenkiintoiselta, peikkometsä. Öölannin pohjoisosassa sijaitsee Trollskogen luonnonsuojelualue, joka on sekoitus merta ja metsää. Parkkipaikalla on Naturum, eli luontokeskus, pari sähköauton latauspaikkaa, ulkovessat ja vanha rautatie jolla kulkee juna vieläkin vuosittain.

Trollskogen on mukava muutaman tunnin patikointikohde koko perheelle. Täällä voi patikoida kolmea eri reittiä pitkin, joista keskimmäinen keltainen 2,4 km on pyörätie ja soveltuu myös rattailla kulkeville, sininen esteetön reitti on lyhyempi 1 km ja pisin punainen reitti on 4,5 km.

Valitsimme pisimmän punaisen reitin, joka kulkee ensin mäntymetsän keskellä helppokulkuisella, leveällä sorapohjaisella polulla. Matkan varrella rannalla makaa vanha uponnut alus, jonka kaikki 7 miehistön jäsentä selvisi haaksirikosta vuonna 1926.

Pian sen jälkeen tulee vastaan 900 vuotta vanha tammi, joka toimii kotina monille pieneliöille. Vanhalle tammelle asti on polku helppokulkuista, mutta tammen jälkeen pidempi reitti haarautuu kohti rantaa ja juurakoista ja kivikkoista polkua pitkin. Onneksi emme ottaneet tälle reitille matkarattaita mukaan, sillä lapsi viihtyi yllättävän huonosti kantorepussa, epäilemme sään olleen turhan lämmin +22.

Reitin loppupäässä on reitin varsinainen nähtävyys, kippuraiset männyt jotka ovat pohjoistuulen voimasta muotoutuneet varsin erikoisen näköisiksi. Keskireittiä (merkitsemätön reitti, kulkee samaan suuntaan keltaisen reitin kanssa) pitkin olisi mäntyjä päässyt myös katsomaan, kävimme vielä saaren koillisosassa kurkkaamassa maisemia kohti Långe Erikin majakkaa.

Paluumatka polun länsilaitaa pitkin niityn reunalla ei ollut yhtä mielenkiintoinen kuin itäreitti, vaikka länsipuolellakin oli nähtävyytenä vanha tykistöpaikka ja vanha hautakuoppa. Näimme paljon lehmiä ja lehmien sontakasoja.

Långe Erikin majakka ja Öölannin pohjoisin piste

Yksi mielenkiintoinen Öölannin nähtävyys on Långe Erikin majakka saaren pohjoisimmalla pisteellä. Tie majakalle on tosi nätti ja idyllinen. Lähellä majakkaa on laajasti parkkipaikkoja, joten lähelle pääsee. Parkkipaikalta on muutaman sadan metrin siirtymä siltaa pitkin, majakka sijaitsee siis pienellä saarella.

Långe Erik majakka on rakennettu vuonna 1845 kalkkikivestä ja se on 32 metriä korkea. Majakkaan pääsee tutustumaan kesäisin 138 rappusta kiipeämällä. Me emme majakkaan sisälle menneet ja pienellä saarella on myös lyhyitä patikkapolkuja ja kauniita valkoisia kiviä ja vanhoja tammipuita. Saarella on useita rakennuksia ja siellä on aikoinaan majakanvartijoiden perheet asuneet, jonka johdosta saarella on ollut jopa oma koulu.

Tykkäsin tosi paljon Långe Erikin majakasta ja sen sijainnista, hieno paikka. Etelä Öölannissa sijaitsee toinen majakka Långe Jan, joka on Ruotsin korkein majakka 42 metriä ja on yksi Ruotsin vanhimmista majakoista vuodelta 1785.

Paluumatkalla kannattaa ajaa Byxelkrok kylän kautta päivänkakkaratietä pitkin, matkan varrella on todella nätti ja laaja kukkaniitty – Neptune pellot. Öölannin saari on hämmästyttävän kuiva ja kesäkuun lopussa ei kukat (joita ajattelin laventeleiksi) niin laajasti kukkineet, tosi nättiä silti!

Borgholmin linna

Borgholmin linna sijaitsee Öölannin saaren keskiosassa, reilu 30 km Öölannin sillalta, joten sinne on helppo tehdä myös pelkkä pistoretki. Borgholmin linnaa on alettu rakentamaan 1200-luvulla ja sitä ovat hallinneet niin ruotsalaiset, tanskalaiset ja saksalaiset. Linna on vuosisatojen saatossa tuhoutunut ja useamman kerran rakennettu ja laajennettu, lopulta linna tuhoutui tulipalossa 1806, jonka seurauksena jäljellä on enää vain rauniot. Alueella on tehty sittemmin paljon arkeologisia kaivauksia, joiden löydökset ovat linnan museossa esillä.

Borgholmin linnan sisäänpääsymaksu oli kesällä 2022 100 kr aikuiselta ja alle 12-vuotiaat ovat ilmaisia. Lapset sai sisäänkäynnin yhteydessä tehtäväksi aarrejahdin ja saimme etsiä kirjaimia ennalta kerrotuista paikoista, tehtävänä oli ratkaista sana-arvoitus jolla saadaan lopuksi aarrearkku auki (emme osanneet ratkaista arvoitusta, mutta saimme lopulta apua ja lapset suklaa kultarahoja aarrearkusta).

Linna on iso, siellä on paljon luolia ja paksut muurit. Parista kohtaa pääsee toiseen kerrokseen, mistä saa ihastella maisemia niin merelle kuin Borgholmiin, Sollidenkin on linnan lähettyvillä. Linnan pohjakerroksessa on museo, missä on esillä keskiaikaisia ja kivikautisia esineitä. Tyttömme tykästyi taisteluhuoneeseen, mihin jäi pitkäksi aikaa hiljaa tuijottamaan taistelevia sotilaita, onneksi eivät jääneet mieleen kummittelemaan. Linnassa on myös Hall of Fame, eli ihan oma huone jossa on nimiä maailman kuuluisuuksista, jotka ovat linnassa vierailleet, mm. Johnny Cash, Tom Jones, Abba, Bob Dylan jne.

Borgholmin linnaan on hyvä varata pari tuntia, meillä meni 1½ tuntia kun kirjaimia samalla metsästimme. Sisäänkäynnin yhteydessä on matkamuistomyymälä, missä myytiin paljon linnarekvisiittaa, kuten aarrearkkuja, sotilaita, kirjallisuutta ym. Hienon näköinen ja kiva linna, missä kannattaa käydä. Parkkipaikka on ilmainen ja vieressä laiduntaa lehmät, nekin oli jo yksi nähtävyys itsessään. Täälläkin oli parkkipaikalla sähköauton latauspiste, mihin jätimme auton lataukseen vierailun ajaksi.

Öölannin eteläosa, Stora Alvaret

Yksi syy miksi Öölannin eteläosassa kannattaa käydä on se, että saaren eteläosa kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Perusteluna on se, että Etelä-Öölannin maatalousmaisema eroaa olennaisesti maailman muista paikoista.

Me kävimme eteläosassa vain ajelemassa, mutta mikäli olisi ollut enemmän aikaa, olisin mielelläni varannut tänne vähintään puoli päivää patikointiin, sillä patikointireitistöjä kulkee Stora Alvaretin alueella. Yksi patikoinnin lähtöpaikka on Alvaret start port.

Öölannin eteläosassa on enemmän peltomaisemaa kuin pohjoisessa. Etelässä on maatiloja, luonnonsuojelualuetta, gallerioita, keramiikkaa, hunajamyyntiä ja alue tuntui väljemmältä ja rauhalliselta.

Öölannin pohjoisosa on enemmän turistisempi, oli enemmän leirintäalueita ja kauppoja, jotka taas etelästä puuttui lähes kokonaan. Ajoimme Stora Alvaret alueen halki, jolloin pääsimme vähän fiilistelemään maisemia. Ajoimme myös päivänkakkaratietä pitkin, mistä näkyi meri, ei ollut kovin erikoinen reitti. Eteläosa tuntui enemmän paikalliselta ja aidolta, mutta myös hiljaisemmalta.

Suuntaisin kuitenkin jatkossakin saaren pohjoisosaan, sillä maisema sielläkin on erikoinen ja muistuttaa enemmän Gotlannin maisemia. Vertailimmekin paljon Öölantia ja Gotlantia keskenään, sillä niissä oli paljon samaa, mutta kuitenkin keskenään erilaisia. Öölanti tuntui karummalta ja kuivemmalta ja Gotlanti oli taas enemmän maalaisidyllisempi, vaikka Öölannissakin on ihanaa maalaisidylliä.

Mies sanoi tykkäävänsä enemmän Öölannista ja itsellä kuitenkin Gotlanti vei mielessä voiton. Tykkäsin varsin paljon Öölannin pohjoisosasta maisemaltaan ja tuntui, että luonto oli siellä monipuolisempi palveluita ja parempia rantoja unohtamatta. Vertailtiin tai ei, pidin Öölannista joka tapauksessa tosi paljon!

Olimme Öölannissa pari yötä, mutta olisimme voineet jäädä sinne helposti vielä vaikka viikoksi ja kiertää kaikkia pieniä maalaisteitä ja pienempiä paikkoja. Nyt kiersimme Öölannin nähtävyyksiä ja saimme saaresta hyvän yleiskuvan. Öölannin saarella riittäisi vieläkin enemmän nähtävää, joten toivottavasti sinne tulee vielä jonain päivänä palattua.