Toteutimme meidän toisen Norjan matkan heinäkuussa 2016 Finnmarkin alueelle, tässä reittirunkomme sekä pääkohdat reissulta. Edellinen reissu suuntautui Lofooteille. Finnmarkin matkan aikana kertyi kilometrejä yhteensä 3518 km, polttoaineeseen kului 240 euroa ja lauttamatkoihin Norjan puolella 36 €. Yövyimme Norjassa maastossa teltassa, sopivan leiripaikan löytäminen ei ollut joka ilta kovin helppoa. Suuntasimme Kautokeinoon Rovaniemen, Levin ja Hetan kautta. Hetta oli itselle mieluisa paikka, kirjoitan siitä myöhemmin oman postauksen.
Kautokeino, aitoa saamelaisaluetta
Matka kohti Norjan ensimmäistä kohdetta kulki erämaan halki kohti Kautokeinoa. Kävimme ensin kotiseutumuseon pihassa ja katsomassa kylän kirkkoa. Kautokeino on aitoa saamelaisaluetta ja täällä saamelaiskulttuuri tuli ihastuttavasti esille.
Juhlsin Silver galleriaa oltiin meille suositeltu, joten tiesimme suunnata sinne. Rakennus itsessään on erikoinen ja osittain maan alla. Tämä on erään taiteilijapariskunnan hopeapaja ja galleria, jossa on esillä ja myynnissä saamelaisia käsitöitä, astioita, puukkoja, mattoja, vaatteita ja hopeakoruja. Myyjillä oli saamelaisasut päällä ja myynnissä olevat korut olivat todella kauniita.
Jatkoimme läpi kaatosateen kohti Karasjokea, Kautokeino-Karasjoki reitin varrella ei ollut muuta kuin pelkkää erämaata. Karasjoellakin oli saamelaismuseo, siellä me ei valitettavasti pysähdytty. Karasjoki itsessään vaikutti mielenkiintoiselta paikalta.
Trollholmsund, ensimmäinen yö
Ennen Lakselvia alkoi jo näkyä edessä 1100 m. korkuisia vuoria. Aloitimme sopivan telttapaikan etsimisen klo 19.30. Ensimmäinen oli liian lähellä tietä, toisessa oli liian kivinen maasto, kolmannessa kammoksuin entisen kenttäsairaalan jäänteitä, neljännessä ja viidennessä oli leiriytyminen kielletty, seuraavassa mietitytti mahdollinen vuorovesi, sitten ahdisti asuntoautojen määrä.
Päätettiin ajaa Stabbursdalenin kansallispuistoon, mutta sielläkin tuli hyvin pian kyltti vastaan, leiriytyminen kielletty. Lopulta ajettiin 5 km maalaistietä pitkin Trollholmsundin niemeen, mistä vihdoin ja viimein (klo 22:30) löytyi meille sopiva leiriytymispaikka.
Ennen rajan ylitystä olin hakenut Muoniosta pari Ginger Joe juomaa ja taskussani navigaattori huusi, käänny vasemmalle, käänny vasemmalle. Myyjä naureskeli, että minkä pullon luo yritän navigoida. Kun saatiin leiri vihdoin kasaan, korkkasin ostamani Ginger Joen. Käytiin illalla vielä läheisen kukkulan päällä ihastelemassa maisemia. Tätä paikkaa kannatti etsiä, sillä tämä oli hieno löytö.
Trollholmsund Finnmarkissa
Trollholmsundissa on ollut saamelaisasutusta 1780-luvulta lähtien ihan tähän päivään saakka. Täällä oli jääkauden loppupuolella merenpinta 60 metriä nykyistä korkeammalla ja tällä alueella sijaitsee myös Pohjois-Euroopan suurimmat kalkkikivimuodostelmat, jotka ovat tänä päivänä myös yksi alueen elinkeinoista.
Saamelainen taru kertoo peikkojen tulleen vaeltaen paikkaan kantaen kultaa ja hopeaa sisältävää arkkua. Ne olisivat halunneet majoittua vuoren sisälle, mutta eivät mahtuneet vuoren aukosta sisään, joten suuntasivat nykyiselle niemelle tarkoituksena ylittää vuono. Päivä alkoi kuitenkin koittaa ja peikot joutuivat jättämään arkkunsa, he yrittivät päästä piiloon, mutta aurinko tuli esille ja peikot muuttuivat kiviksi.
Aamulla patikoimme leiristä reilun kilometrin matkan kivistä polkua pitkin tälle dolomiittikivimuodostelmalle katsomaan kuuluisia peikkoja, joista tämä paikka on saanut nimensäkin. Reitti oli sopivan lyhyt, maisemat ympärillä hienot. Oli hienoa maalaismaisemaa, ilmassa tuoksui läheinen maatila ja meri.
Kun lähdimme ajamaan Trollholmsundista eteenpäin, löysimme heti muutaman hyvän potentiaalisen leiripaikan, mutta yö oli nukuttu aika kivoissa maisemissa ja rauhallisella alueella, vain lampaiden ja porojen kilikellojen äänet kuuluivat.
Upea Havøysund
Olimme jo matkalla kohti Nordkappia, kun tien päällä molempien mieli muuttui. Olimme lukeneet paikan turistirysä maineesta ja paikan maksullisuudesta, joten se ei lopulta houkutellutkaan meitä perille saakka. Käännyimme sen sijaan kohti Havøysundia, joka olisi todella hieno maisemareitti, tien vieressä oleva kallio oli paikoitellen jännän muotoista.
Emme katuneet tätä päätöstä korvata Nordkapp Havøysundilla, sillä reitti todella oli hieno ja maisemat vain paranivat mitä edemmäs ajoimme. Tie tosin oli mutkikas ja miestä välillä hirvitti ajaa niin jyrkkiä mäkiä ylös alas, meillä meni 80 km matkaan lähes 2 tuntia, sillä matkanteko oli hidasta. Onneksi tällä reitillä ei ollut paljoa liikennettä, oli jotenkin lohdullista nähdä suomalainen auto edessä, kun joku muukin eteni rauhassa (Norjalaiset painelivat vain ohi), se loi yhteisöllisyyden tunteen. Itse matka Havøysundiin oli meille se juttu, joten Havøysundissa viivyimme vain vajaan tunnin.
Ajoimme Arctic View tuulivoimapuistoon, jonne oli todella jyrkkä ylämäki. Tästä videosta voit käydä katsomassa minkälainen mäki on kyseessä, aika wau! Täällä oli myös hyvin sumuista joten emme huipulta juuri paljoa nähneet. Kierrettiin Havøysundissa perus kirkko ja hautausmaa, jolta oli komeat maisemat.
Hammerfest / Forsøl
Ennen Hammerfestiä pysähdyimme yhden kukkulan juurelle keittämään kahvit, kävimme samalla kiipeämässä kukkulan päälle, oli kiva kävellä polutonta tunturia pitkin ylös.
Hammerfest oli mukavan kokoinen kaupunki, kirkko keskellä kaupunkia ja kivan näköinen keskusta. Hammerfestissä oli iso laivasatama ja jääkarhumuseo. Jatkoimme kuitenkin Hammerfestistä eteenpäin Forsøliin, jossa oli muinaismuistoalue ja ranta, jossa oli turkoosia vettä.
Jälleen leiripaikan etsintää Norjassa
Skaidin jälkeen alkoi kaunis erämaa-alue, reitti oli mielestäni tosi hieno kun näki niin kauas. Tien vieressä kulki joki ja ajattelinkin seudun olevan kalastajalle aika kivaa seutua. Katsoin kartasta, että ennen Altaa kääntyy kylätie kohti Lerresfjordia, sieltä voisi löytyä meille leiripaikka.
Päätieltä E6 käännyttiin Leirbotndaleniin ja 3,3 km päästä mies bongasikin vasemmalta sopivan alueen. Se oli meille täydellinen leiripaikka, lähettyvillä oli paljon koskia, vesiputouksia ja lumisia vuorenhuippuja. Hyttysiä oli vain ihan mahdottomasti. Oli oikein hyvä paikka yöpyä rauhassa ja vieressä virtaavan kosken vesi oli niin raikasta ja todella hyvää, tulihan se suoraan vuorilta.
Alta, Komsan huippu
Altassa kuuluisimmat nähtävyydet lienevät Altan kalliomaalaukset ja Altan kanjoni, pohdimme näitä ajomatkan aikana, mutta tulimme siihen tulokseen, että nämä maisemat ovat itsessään jo nähtävyyttä meille.
Altassa pysähdyimme kiipeämään Komsan huipulle, minne ei ollut kovin pitkä matka, ylös kesti patikoida noin 25 min ja alas 15 min. Nousu oli kivikkoista, juurakkoista ja kallioista, ylös päästyä avautui laaja näkymä Altan yli.
Tämän jälkeen jätimme auton keskustaan ja menimme katsomaan Altan revontulikatedraalia. Sisäänpääsymaksu olisi ollut n. 5 €, itse katedraali ei niin kiinnostanut vaan enemmänkin sen alapuolella sijaitseva revontulimaailma kylläkin. Ei lopulta käyty kummassakaan, mutta olihan revontulikatedraali hieno jo pelkästään ulkoa.
Tässä vaiheessa pyysimme koiranhoitajilta lisäaikaa, sillä emme olleet vielä valmiita jättämään Norjaa taaksemme, myöntävän vastauksen saatuamme jatkoimme matkaa vielä Tromssan suuntaan.
Kåfjorddalen
Ennen Kåfjorddalenia kävimme Skjervøyssa etsimässä leiripaikkaa, tuloksetta. Kåfjorddalenin alkupäässä oli pieni kylä, jonka jälkeen tie muuttui soratieksi. Tien varrelta löytyi oikea leiripaikka, missä oli paljon muitakin leirissä, niin itävaltalaisia, ranskalaisia, virolaisia, suomalaisia. Siellä oli valmiina 2 tulet ja ulkohuussi (joka haisi tuolloin niin pahalle, ettei siellä voinut käydä), katsottiin valmiiksi telttapaikka. Lähdettiin autosta jo hakemaan meidän tavaroita, kunnes katsottiin vielä kerran karttaa. Tie jatkuisi vielä eteenpäin joten päätimme etsiä vielä rauhallisemman leiripaikan ja se löytyikin yhden kukkulan päältä kilometrin päästä.
Leiripaikalta oli hienot näkymät Kåfjorddaleniin. Todettiin Kåfjorddalen hyväksi tukikohdaksi, johon tehdä leiri ja josta lähteä patikoimaan. Täälläkin meni patikointireittejä ja edessäpäin olevalta parkkipaikalta olisi ollut vain 1,8 km patikointimatka läheiselle riippusillalle Gorsabrualle, jossa on 110 metrin vesiputous. Sankan sumun vuoksi jätimme lähtemättä Gorsabrualle, sillä maisemia ei tässä vaiheessa nähnyt paria metriä pidemmälle.
Samaa tietä jatkaen olisi päätynyt Haltia lähimpänä olevalle parkkipaikalle. Tuumimme, että voisimme lähteä siellä käymään, kun näin lähellä oltiin. Sää oli sumuinen ja hieman aavemainenkin, mitään ei nähnyt ympärillensä. Tie oli kapea, eikä sen reunoilla ollut kaiteita.
Itseä alkoi niin paljon jännittämään, että tulee auto vastaan, eikä mihinkään pääse väistämään eikä näe peruuttaa, joten pyysin miestäni kääntymään kiltisti takaisin. Leiristä oli Olderdalenin lautalle noin puolen tunnin ajomatka ja lauttamatka Lyngenille kesti n. 40 min.
Tromssa, Tromssan museo
Takana olevan matkan jälkeen tie Tromssaan tuntui jotenkin tylsältä. Tromssaan saavuttuamme todettiin ”metsässä vietettyjen öiden jälkeen”, sen ihmismäärän ahdistavan meitä ihan valtavasti. Pari risteilyalusta oli satamassa ja kaupunki vilisi turisteja ja turistibusseja. Kävimme kaapelihissin juurella, todetaksemme jonon olevan 4 bussilastillisen verran, joten päätimme jättää Tromssan muille ja suunnata eteenpäin.
Menimme Tromssan jäähallin pihalle keittämään kahvit ja pesemään hampaat.
Mitä kuitenkin saatiin irti Tromssasta, oli Tromssan museo. Museossa esiteltiin arkeologiaa, viikinkiaikaa, revontulia, keski-aikaa, kirkkoon liittyvää sekä tietoa saamelaisista, mikä kiinnosti itseäni kaikista eniten. Museo oli kiinnostava ja sen monipuolisuuden vuoksi siellä oli paljon katseltavaa, sieltä sai hyvän käsityksen alueesta ja varsinkin saamelaisuudesta. Paluumatkalla ajoimme uudestaan Tromssan läpi, edelleen siellä liikkui todella paljon ihmisiä, kaatosateessakin. Kaupungissa oli kauniita vanhoja puutaloja ja ajattelinkin, että tänne voisi joskus lähteä ihan talvellakin kaupunkilomalle.
Sommarøy / Tromvik
Sommarøyihin oli Tromssasta matkaa vajaa 60 km. Maisemat muuttuivat taas kauniiksi erämaaksi ja tie vähitellen kapeammaksi. Lähempänä määränpäätä alkoi näkymään joka puolella valkoista hiekkaa, turkoosia vettä, paljon rantoja ja potentiaalisia telttapaikkoja.
Sommarøyn saarelle johti kapea ja korkea silta, josta ei nähnyt tuleeko joku vastaan. Saarella kävimme erään kukkulan päällä ihastelemassa saaren hienoja maisemia, täällä myös pyörimme hetken etsien sopivaa leiripaikkaa, jonka lopulta löysimme hieman takaisinpäin ajaessa, erään rannan toiselta puolelta.
Viinin laitoin nurmikolle kylmenemään, oli haikeutta ilmassa kun tiesimme jättävämme nämä Norjan maisemat seuraavana päivänä. Se kontrasti palata Suomeen täältä on niin suuri. Sommarøy oli kyllä todella kaunista seutua myös!
Tromvik
Ennen paluuta Suomeen ajoimme vielä Tromvikiin, minne johti kapea tie ja jonka varrella oli vesiputouksia, pitkiä hiekkarantoja ja turkoosia vettä. Täältä piti lähteä ainakin 3 eri patikointireittiä, mutta päätieltä ei näkynyt yhtäkään viitoitusta yhtikäs mihinkään.
Seuraavalla kerralla pitää selvittää tarkat lähtöpaikat etukäteen, ei niitä summan mutikassa löydä muuta kuin sattumalta. Vaikka koko matkaa varjosti pilvinen ja sateinen sää, olivat maisemat siitä huolimatta todella hienot.
Muuta huomioitua Pohjois-Norjassa
- Täällä saa ajella paljon yksikseen, ei ole paljoa liikennettä, harvoin autoa on edessä tai takana vrs, Lofooteille, missä oli ruuhkaa.
- Nopeusrajoituksia ei paljoa näy. Näkyy vain mikä rajoitusalue loppuu, muttei tiedetty mikä se normaali on, 70 vai 90?
- Mistään patikointi/vaellusreitistä ei ole kyltin kylttiä. Norjassa tosin on todella paljon reittejä, mutta ne tulee nähtävästi erikseen tietää, sillä niistä ei juuri teiden varsilla infoa ole. Siksi löysimme huonosti reittejä, koska luotettiin siihen, että ”kyllähän niitä siellä on”. Mutta missä, oli eri asia. Ei pahemmin patikoitu tällä reissulla.
- Leiripaikan löytää parhaiten pikkuteiden varsilta.
- Tietulleja ei ollut tällä reitillä yhtäkään.
- Hyttysiä ei ollut, yhtä leiripaikkaa lukuunottamatta.
- Kilpisjärven rajalta Norjan suuntaan on 28 km ja 17 km päässä isot kosket, kannattaa pysähtyä!
- Ihastuimme reissulla NRK Sami radiokanavaan ja saimmekin sieltä bongattu yhden reissubiisin: Sáivu – Álás
Suomeen palattuani en halunnut moneen tuntiin kuunnella radiota lainkaan, en pitänyt paluusta takaisin Suomeen. En halunnut myöskään avata mobiiliverkkoa, joka oli ollut koko loman ajan pois päältä, halusin vain jäädä Norjaan.
Tarkoituksena oli huiputtaa Kilpisjärvellä Saana vielä toistamiseen, mutta sää oli sen verran sateinen (oli itseasiassa melkein koko matkan), että päätettiin skipata se ja käytiin syömässä vain pizzat Kilpisjärven retkeilykeskuksessa. Viimeisen yön nukuimme Muonionjoen varrella Harrinivan leirintäalueella, vastapäätä oli Ruotsi.
Tätä kirjoittaessani kävin läpi monia satoja ottamiani kuvia, joista suurin osa ei päätynyt tähän postaukseen. Julkaisen Instagramin puolelle kohokohtiin ”Finnmark” lisäkuvia ja videopätkiä juuri tältä reissulta.
2 kommenttia
Marika /Matkalla Missä Milloinkin
Norja ja etenkin Pohjois-Norja kiinnostaa kovasti. Toivottavasti koronatilanne pysyy rauhallisena ja pääsemme reissuun parin viikon kuluttua.
Elina
Sinne vaan! 🙂 Riittää kierrettävä ja ihania maisemia aivan joka puolella! 🙂 <3