Mitä kokea Hetassa? - elinanmatkalaukussa

Hetta on n. 500 asukkaan kirkonkylä ja Enontekiön kunnan keskus. Kävimme ensimmäistä kertaa Hetassa vuonna 2016 kun olimme matkalla Finnmarkiin, Norjaan. Tykästyin jo tuolloin tähän pieneen saamelaiseen paikkaan ja halusin ehdottomasti palata tänne vielä uudestaan. Seuraavan kerran kävimme täällä päiväseltään Pallakselta käsin vuonna 2018. Matkalla Hettaan näimme tosi pieniä kyliä, joissa oli lähinnä muutama tila ja koulu. Mietin mitä ihmiset mahtavat täällä tehdä, kun ei ole paljoa oheispalveluita. Elämä on täällä hyvin erilaista kuin muualla päin Suomea, täällä eletään luonnossa ja luonnon ehdoilla.

Mitä Hetassa voi kokea Hetta-Pallas vaellusreitin lisäksi?

Tunturi-Lapin luontokeskus

Lumouduin ensimmäisellä kerralla tästä luontokeskuksesta niin paljon, että halusin päästä käymään täällä uudestaan. Saamelaiskulttuuri ja lappalaisuus kiehtoo sen verran paljon, että luontokeskuksen Vuovjjus – kulkijat näyttely antoi todella paljon! Olen käynyt monissa luontokeskuksissa pohjoisessa ja edelleen tämä Hetan luontokeskus on ollut se, joka on jäänyt päällimmäisenä mieleen. Oli niin kiehtovaa saada lukea saamelaisten elämästä ja enemmän 8 vuodenajasta. Kun muualla päin Suomea on lähinnä 4 vuodenaikaa, on pohjoisessa niitä 8: kevät, kevätkesä, kesä, syyskesä, syksy, syystalvi, talvi ja kevättalvi. Pidin näyttelystä erityisen paljon siksi, että siellä oli konkreettista nähtävää ja paljon suuria kuvia. Tosi mielenkiintoinen paikka.

Tunturi-Lapin luontokeskuksessa on lapsille todella kiva ja viihtyisä luonto-aiheinen lastenhuone, missä taapero viihtyi hyvin. Lastenhuoneessa oli tietoa linnuista ja niiden poikasista ja siellä sai rakentaa oman linnunpesän, oli lintujen jalanjälkiä, riekonpesä jonka sisäpuolella oli eläinpehmoleluja. Oli säkkituoleja ja luontoon liittyviä lastenkirjoja. Todella kiva! Luontokeskuksessa on myös pieni myymälä, missä myydään niin kivoja tuotteita (luontoaiheisia kirjoja ja muita tuotteita kuten teetä ja pientä tuliaissyötävää, kortteja, koruja) ettei enää tiennyt mitä kaikkea niistä haluaisikaan ostaa. Täällä on myös vaihtuvia näyttelyitä, elokuvateatteri ja lyhytelokuvia elämästä pohjoisessa. Meillä on ollut Suomenlapinkoira, joten vaikuttavaa oli nähdä luontokeskuksen ulkopuolella Suomenlapinkoira patsas. Luontokeskukseen on ilmainen sisäänpääsy.

Saamelaisuus ja paikalliset käsityöt

”Saamelaisista ei ole kuultu että he olisivat tulleet tänne mistään. Saamelainen on ollut paikallinen asuja kautta Lapinmaan, ja kun saamelainen aikoinaan oleskeli näillä seuduin rannikolla, silloin ei meren rantamilla ollut muita asukkaita. Siihen aikaan saamelaisten kelpasi olla ja elellä” (Tunturi-Lapin luontokeskus)

Hetta kuuluu saamenmaahan ja täällä saamea voi kuulla joka paikassa, niin kaupassa kuin ravintolassa (söimme Hetassa hyvää poronkäristystä) ja teiden kyltit on saameksi. Hetan keskustassa on mm. K-market, rautakauppa, pari huoltoasemaa, apteekki, alko ja Enontekiön kirkko.

Ihastuin Hetta silver hopeakoruihin, mallistossa on lappiaiheisia koruja, tosi kauniita! Suosittelen tukemaan paikallisia, saimme muutamassa paikassa aistia aidon pettymyksen, kun matkailijat lähtivät pois ostamatta mitään. Käsityöliikkeessä myytiin aitoja saamelaisvaatteita, villatuotteita ja poronnahasta tehtyjä tuotteita.

Jyppyrä

Jyppyrin näköalapaikalle ja kodalle lähtee reitti luontokeskukselta. Matka ei ole pitkä, vain n. 700 metriä suunta, mutta jostain syystä matka tuntui yllättävän pitkältä. Loppunousu on jyrkempää ja kivikkoisempaa/juurakkoista. Avokota on komealla paikalla vaaran päällä ja sieltä aukeaa mahtava panoraama näköala suoraan Pallaksen suuntaan Ounastuntureille. Oli vain niin pilvinen ja sateinen päivä, ettei kovin pitkälle maisemia nähnyt, selkeällä säällä näkisi varmasti vielä pidemmälle. Kodan vieressä on laskettelurinne, jota pitkin kävelimme alas takaisin autolle. Luontokeskuksen pihasta lähtee muitakin patikointireittejä mm. peuran polku 2 km, pidempiäkin vaellusreittejä on Näkkälän suuntaan. Lisää reiteistä voit lukea luontoon.fi sivustolta.

Hietatievojen dyynialue

Hietatievat sijaitsee Pöyrisjärven ja Puljun erämaiden välissä n. 50 min matkan päässä Hetasta. Hetasta suuntasimme kohti Nunnasta, joka on pieni kylä sekin. Siellä käännyimme kohti Kalmankaltiota mihin on matkaa 15 km. Lähellä Hietatievaa kääntyy yhden auton levyinen hiekkatie vasemmalle, autolla kesti 5-10 min ajaa tien päähän Hietajärven rannalle. Kävelymatkaa on siis jonkin matkaa, mikäli jättää auton parkkiin hiekkatien alkuun.

”Hietatievat on geologisesti erittäin merkittävä, lukuisten dyynien ja laajojen eroosialueiden luonnehtima alue. Kalmankaltion lähdealue on suuren kokonsa ja maisemansa vuoksi erityisen merkittävä. Tärkeä porolaidunalue. Alueen läpi menee metsäautotie” (lähde ymparisto.fi)

Tulimme Hietajärven rantaan ja samassa alkoi satamaan aivan kaatamalla. Alue on laaja, emmekä olleet sen kummemmin perehtyneet mahdollisiin reitteihin (täällä ei ole merkittyjä reittejä). Katselimme järven rannassa alueen maisemia aikamme, kunnes lähdimme ajamaan takaisin päin. Auton ikkunasta näimme sateen keskeltä siellä sun täällä dyynialueita ja pyyntikuoppia. Alue houkuttelisi maastopyöräilemään, mutta samaan aikaan dyynimaastot näyttää niin haurailta, että maaston kulumisen vuoksi tulisi pysytellä valmiilla poluilla, alue nimittäin kuuluu Natura 2000 harjujensuojeluohjelmaan. Sade loppui samantien kun pääsimme takaisin isolle tielle ja aurinkokin tuli esille. Laajemman dyynialueen voi nähdä jatkamalla Kalmantietä vielä eteenpäin. Erikoinen paikka!

”Puusto on Hietatievoilla harvahkoa tunturikoivikkoa yksittäisine vanhoine mäntyineen. Alueella on lukuisia laajoja avohietikoita sekä vanhoja pyyntikuoppia. Hietatievojen dyynialueella sijaitseva Kalmankaltion lähdealue on rehevää ja alueella kasvaa paljon väinönputkea” (lähde ymparisto.fi)

Auton ikkunasta räpsittyjä kuvia kun satoi kaatamalla

Pidin Hetasta, koska se on niin aito saamelainen kylä kaukana pohjoisessa. Etenkin luontokeskus teki suuren vaikutuksen ja syvensi Hetta kokemusta. Ensimmäisellä kerralla jatkoimme Hetasta kohti Kautokeinoa, joka sijaitsee Norjan puolella. Toisin kuin Pallaksella mistä jälkimmäisellä kerralla tulimme, oli Hetassa jo ruska ohi.

Oletko käynyt Hetassa tai kenties lähtenyt täältä Hetta-Pallas vaellusreitille?

0 kommenttia

Marika / Matkalla Missä Milloinkin

15.9.2021 at 04:17 Vastaa

Olipa mielenkiintoista lukea Hetasta! Viime vuodelle mietimme Pyhäkeron patikkaa, joka suuntautuu osin kansallispuiston puolelle. Se jäi kuitenkin aikataulusyistä johtuen pois retkisuunnitelmastamme. Hietatievojen dyynialue kuulostaa hyvin omanlaiselta luontokohteelta, ei olisi ensimmäisenä tullut Hetasta mieleen hiekkadyynit.

Elina

16.9.2021 at 15:54 Vastaa

Tuo Pyhäkero on itsellä mennyt täysin ohi, en oo oikeastaan kertaakaan varmaan edes katsonut tuota Hetan eteläpuolen patikointikarttaa!? Oon tuijottanut vaan Hetan pohjoispään reittejä 😀 Voin lisätä siitä kartan IG:n Pallas storieseihin vielä, jos joku sellaista kaipaa. Hietatievat ei nyt ehkä suoraan Hettaan liitykään, ettei ihme että ette oo niihin aiemmin törmänneet, mutta lisäsin sen tähän koska mentiin sinne suoraan Hetasta ja samalla suunnalla kuitenkin on vajaan tunnin matkan päässä 🙂