Retki Korvatunturille, ikimuistoinen elämys ja unelman täyttymys

Kaupallinen yhteistyö Samperin Savotan kanssa

Mitä jos omien unelmien sijaan toteuttaisi jonkun toisen unelman? Äitini on haaveillut 6-vuotiaasta lähtien pääsevänsä Korvatunturille, joten hän on haaveillut siitä lähes koko ikänsä. 60-vuotta myöhemmin tämä haave viimein toteutui, kun päädyin toteuttamaan hänen pitkäaikaisen haaveensa, kun lähdimme äiti tytär matkalle Korvatunturille Samperin Savotan järjestämällä retkellä.

Korvatunturi sijaitsee Savukoskella, itäisessä kolkassa Suomen ja Venäjän rajavyöhykkeellä. Savukoskella sijaitsevalle Korvatunturille on pitkä matka, mutta emme anna välimatkan haitata vaan yövymme menomatkalla Oulussa, josta jatkamme seuraavana päivänä matkaa Savukoskelle.

483 metriä korkea Korvatunturi sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuistossa, aivan Suomen ja Venäjän rajalla, joten sinne päästäkseen tarvitaan rajavartiolaitokselta erillinen lupa. Lupa Korvatunturille on ilmainen, mutta meidän ei nyt tarvitse hakea sitä itse, sillä Korvatunturin retkenjärjestäjä Niko Samperin Savotasta on hoitanut kaiken puolestamme, riitti kun ilmoitimme ennakkoon henkilötunnukset ja nimet.

Savukosken pinta-alasta on kolmasosa erämaata ja poroja täällä asuu enemmän kuin ihmisiä. Täällä on tilaa hengähtää ja nauttia luonnon hiljaisuudesta.

Illansuussa olemme perillä Samperin Savotassa, joka on erämaahotelli ja lomakeskus Savukoskella. Haemme Samperin Savotasta majapaikkaamme Muorin Tupaan aamupalakorin, jolla jaksamme hyvin lähteä seuraavan päivän retkelle.

Samperin Savotta on saanut nimensä legendaarisesta Lapinmiehestä Hugo Sandbergista ”Iso-Samperista”, joka toi 1900-luvun alussa tänne Amerikasta kaksi telaketjuilla toimivaa höyryveturia tukinajoon. Iso-Samperi oli kunnon erämies ja hänen legenda elää täällä yhä.

Aamulla lähdemme varusteiden noudon jälkeen (kypärät ja kaikki tarvittavat kengät ja vaatetukset, kuuluu retken hintaan) ajelemaan Samperin Savotasta kohti Kemihaaraa, joka sijaitsee vielä reilu 100 km päässä Savukoskelta. Kemihaaraan asti pääsee autolla ja sen jälkeen siirrymme erämaahan moottorikelkoilla reen kyydissä.

Retki Korvatunturille

Kemihaaran parkkipaikalla käymme vielä vessassa, ennen kuin puemme varusteet päälle ja hyppäämme moottorikelkan reen kyytiin. Samperi Savotan yrittäjät Niko ja Markku toimivat oppainamme Korvatunturin retkellä.

Pääsen istumaan reen etuosaan, joka myöhemmin osoittautuu varsin hyväksi paikaksi, sillä paluumatkalla istun reen takaosassa missä pomputtaa huomattavasti enemmän. Kyyti reen kyydissä on yllättävän tasaista ja jotenkin myös hirveän levollista, saa vain istua, nauttia ja seurailla erämaan maisemia.

Reitti Korvatunturille on selkeä, sillä reitin varrella on lukuisia tonttuja vahtimassa ja osoittamassa tietä eteenpäin. Reen kyydissä ehdin seurailla ohi vilahtavien tonttujen ilmeitä ja lähes jokainen tonttu on erilainen, tai ainakin siltä tuntuu.

Mukana Korvatunturi retkellä on synttärisankareita, geokätköilijöitä, paikallisia ja osallistujia on monen ikäisiä, joista nuorin on 1-vuotias. Paluumatkalla pysähdymmekin muutamilla geokätköillä ja Niko osaa kertoa, että Korvatunturille järjestetään myös ihan varta vasten geokätköilijöitä varten retkiä, myös yritykset viettävät virkistyspäiviä Korvatunturilla.

10 km päässä Kemihaarasta olemme perillä Vieriharjun autiotuvalla, missä pidämme tauon. Vieriharjun pihapiirissä on huussi, halkovaja, sauna ja iso autiotupa missä on varusteet kokkailemiseen, on tilaa syödä ja nukkua. Vieriharjulla on puro, josta saa raikasta vettä.

Korvatunturin huipulla

Kun lähdimme matkaan, oli kauniin aurinkoinen keväinen päivä. Lähestyessämme Korvatunturia, muuttuu sää pilviseksi ja iskee pieni lumimyräkkä. Emme anna sään hetkeksikään haitata, sillä keskitymme täysillä Korvatunturin näkemiseen. Reilun parin tunnin kuluttua Kemihaarasta lähdön jälkeen, jänkien ja erämaisten metsien läpi nautinnollisen kyydin jälkeen olemme perillä Korvatunturilla.

Opin retkellä että Korvatunturilla on itseasiassa kolme huippua. Korvatunturi nimittäin näyttää kauempaa katsottuna siltä, kuin sillä olisi korvat. Juuri siksi joulupukki kuulee lahjatoiveet niin hyvin, kun sen suuret korvat sijaitsevat täällä Korvatunturilla.

Huippu jonka päällä olemme, kuuluu Suomelle ja Korvatunturin kaksi muuta huippua ovat taas Venäjän puolella, tai rajapyykki menee juuri huippujen keskeltä. Korvatunturin huipulla on rajavartiolaitoksen torni, joka valvoo ettei rajavyöhykkeen ohi mennä, siitä seuraisi sakko. Korvatunturin kahdelle toiselle huipulle ei siis ole mitään asiaa.

Korvatunturin huipulla on joulupukin pieni salainen tupa. Tuvassa on penkki ja kamiina ja pieni pöytä ja seinillä koristaa lukuisat reitiltä tutuiksi tulleet tontut. Seinällä on mm. kirjeitä joulupukille, toivomuksia ja tonttulakkeja. Äitini on ikionnellinen, kun hän on vihdoin päässyt Korvatunturille!

Matkustamme Korvatunturille aprillipäivänä, muutamaa päivää ennen Naton virallistamista. Tunnelmat ovat sen mukaiset ja yhdessä tuumimme, että ihan lähipäivinä juuri täällä, menee Naton raja, historiallisia päiviä. Tuntuu erikoiselta seistä näin lähellä Venäjän rajaa keskellä erämaata, tiettömien teiden päässä kaukana kaikesta.

Paluumatkalla pysähdymme Vieriharjulla syömään ja Niko ja Markku tarjoavat hyvää keittoa, nokipannukahvia mustikkapiirakan kanssa. Palvelu on todella hyvää ja vielä illalla sängyssä (ja vielä seuraavinakin päivinä) päivittelemme äitini kanssa niin hienosti järjestettyä retkeä.

Retki Korvatunturille oli äidilleni unelmien täyttymys, josta hän iloitsi koko matkan ajan ja jonka hän tulee muistamaan koko loppuelämänsä. Itsekin koin retken aivan mielettömän hienona elämyksenä ja voisin jopa sanoa, että jäi pieni kaihoinen kaipuu takaisin Savukoskelle. Samperin Savotassa huokui niin lämmin ja rauhallinen tunnelma, oikein sielu lepäsi ja koko muu maailma unohtui.

Milloin Korvatunturille?

Korvatunturi on ympärivuotinen kohde, Korvatunturille voi kesäisin ja syksyisin vaeltaa tai maastopyöräillä. Talvella voi tehdä hiihtovaelluksen tai osallistua valmiiksi järjestetylle retkelle kuten me teimme. Keskitalvella on valoisa aika hyvin lyhyt ja matkaa Kemihaarasta Korvatunturille kertyy kuitenkin sen vajaa 20 km suunta.

Paras aika järjestetylle retkelle on keväällä, kun päivät ovat valoisia, retkipäivä kun on kokonaisuudessaan n. 10 tuntia pitkä. Äitini ei ole ulkoilmaihmisiä, joten siksi pääsy Korvatunturille on kaikkina näinä vuosina jäänyt pelkäksi haaveeksi. Itsekin luulin aiemmin, että Korvatunturille päästäkseen täytyy joko hiihtää tai vaeltaa.

Kun kuulin, että Korvatunturille järjestetään talvisin valmiita retkiä moottorikelkalla, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä vaan päätimme siltä seisomalta tarttua tilaisuuteen ja lähteä tälle kevään takuulähdölle. Samperin Savotta järjestää kevättalvisin yhden takuulähdön joka varmasti toteutuu ja muulloin retkiä järjestetään kysynnän mukaan kun lähtijöitä on vähintään 4.

Samperin Savotta – Majoitu lähellä Korvatunturia

Savukoskella sijaitseva Samperin Savotta tarjoaa monipuolista majoitusta. Voit majoittua Samperin Savotan hotellissa tai sen pihapiirin mökeissä, Joulumuorin Tuvan hotellissa tai leirintäalueella. Savukoskelta eteenpäin sijaitsee myös Tulppion Majat, joka toimii hyvänä tukikohtana niin Nuorttijoelle, kalastukselle ja luontomatkailulle.

Me majoituimme Pattasnivan varrella Joulumuorin Tuvalla, joka on kelorakenteinen entinen käsityökeskus. Muorin Tuvan huoneet on remontoitu tilaviksi, rauhallisiksi ja viihtyisiksi. Huoneissa on hyvät sängyt ja ikkunoista avautuu näkymä joelle. Muorin Tuvan yleisissä tiloissa on isompi pöytä ja sohvaryhmä, missä viettää aikaa ja jääkaappi, kahvi- ja teekeitin, sekä mikro.

Savukoskella vetonaula on nimenomaan sen syrjäinen sijainti, oma luonnonrauha ja erämaan tunnelma. Samperin Savotta järjestää Korvatunturi retken lisäksi talvisin huskyajeluita, lumikenkävaelluksia, porotilavierailuja ja välinevuokrausta. Me viihdyimme Savukoskella erinomaisesti. Niin hyvin, että olemme jo kesällä aikeissa palata takaisin.

Äidilleni retki Korvatunturille oli unelmien täyttymys ja itsekin jälleen kerran yllätyin siitä, kuinka upeita elämyksiä voi edelleen kotisuomessa saada. Samperin Savotan järjestämä retki Korvatunturille oli todella onnistunut ja niin upea elämys eikä vain pelkästään tunturin vuoksi, vaan kokonaisuutena Samperi Savotan matkailuyrittäjät antoivat kokonaisvaltaisen elämyksen.

Retki Korvatunturille oli päivä, jolloin viimein pääsimme rajavyöhykkeelle ihastelemaan Korvatunturia ja joulupukin tupaa, mutta myös päivä kun pääsimme irtaantumaan erämaahan kaukana muusta maailmasta. Mikäli haaveissasi on myös retki Korvatunturille, mutta vaellus, pyöräily tai hiihtäminen tuntuu liian raskaalta, ole yhteydessä Samporin Savottaan tiedustellaksesi retkestä Korvatunturille.