Irlannin nähtävyydet: Galway ja Cliff of Moherin kalliot

Viime kevään Irlannin matkalla oli yksi pakollinen nähtävyys, missä halusimme ehdottomasti käydä. Paikka on yksi Irlannin kuuluisimmista ja näyttävimmistä nähtävyyksistä: Cliff of Moherin kalliot maan länsirannikolla. Teimme Cliff of Moheriin päiväretken majapaikastamme, joka sijaitsi pohjoisempana joten siirtymisiin kului paljon aikaa kapeilla teillä.

Postaus sisältää mainoslinkin, joka on merkitty *merkillä

Irlannin persoonaan kuuluu utuinen, kostea ja sateinen sää. Se ei edes haitannut, sillä se jotenkin kuuluu pakettiin kun matkustaa Irlantiin.

Tiet ovat kapeita, ihmiset hirmuisen ystävällisiä. Teiden varsilla näkyy värikkäitä taloja, runsaasti lampaita, talojen pihoilla jopa aitoja palmuja! Puut ovat erilaisia ja puista puheenollen, saman vuoden myrskytuhot näkyivät joka paikassa edelleen. Runsaasti kaatuneita puita, metsiä ja useita meneillään olevia kattoremontteja.

Talot ja aidat on tehty kivestä, muutoin maisema on hyvin vehreä.

Galway

Olimme edeltävänä aamuna saapuneet Irlantiin, ajaneet maan halki ja pitäneet ensimmäisen tauon Galwayssa ja maha kurni koko matkan lentokentältä Galwayhin. Galway oli meidän ensikosketus Irlantiin.

Galway sijaitsee meren rannalla maan länsirannikolla, risteyskohdassa itään, etelään, länteen ja pohjoiseen. Viivyimme Galwayssa vain pari tuntia: jätimme auton parkkihalliin, käppäilimme kaupungin keskustaan, kävelimme tunnelmallisella kävelykadulla ja kävimme pubissa syömässä pubiruokaa. Galwayn Hooker olut oli todella hyvää.

Mitään nähtävyyksiä emme varsinaisesti kokeneet, mutta pääsin yllättävän nopeasti kiinni paikan tunnelmaan ja pidin siitä valtavasti. Ehkä kävelykadulla liehuneet värikkäät liput antoivat positiivisen ensivaikutelman kylmästä, koleastia ja sateisesta säästä huolimatta.

Jos joskus palaan Irlantiin, voisi Galwaylle antaa enemmän aikaa ja se sopisi erinomaisesti myös majoitustukikohdaksi.

Ostin Galwaysta sateenvarjon huomatakseni 5 minuutin päästä, että se on täällä aivan turha. Kaupungissa myydään myös Aran saaren lampaanvilloista tehtyjiä villapaitoja, Aranin villapaidat ovat kauniita ja suosittuja.

Burren

Matkalla kohti Burrenia ajoimme poukamassa sijaitsevan Kinvarra nimisen kylän läpi. Se oli jotenkin tosi pieni ja soma ja sieltä löytyy tien vierestä yksi vanha linnakin. Kylässä on useampi ”Tea rooms” paikkoja.

Saapuessamme Burreniin, edessämme aukeaa laakakiveä ja jyrkät kalliot. On ollut turhauttavan hidasta ajaa, reilun tunnin yli alkuperäisen saapumisajan, lujempaa ei uskalla ajaa.

Lähdimme ajamaan aikaisin aamulla, mutta silti yllätyimme kuinka hitaasti matkanteko sujui, olimme ajaneet jo useamman tunnin kun aloimme vasta lähestyä Cliff of Moheria.

Tiet olivat kapeita, teitä reunusti kiviaidat ja maisemassa oli kauniit nummimaisemat, sellaista kaunista Irlanti idylliä. Vaikka sää oli tylsän harmaa ja sateinen, totesimme kuitenkin maisemaa katsellessa, että tätähän tämä täällä on. Tämä on sitä tyypillistä maisemakuvaa ja olisi jopa epätavallista nähdä Brittein saarilta aurinkoisia maisemakuvia.

Burrenin luonnonsuojelualue levittäytyy melko laajalle alueelle ja pysähdyimme yhdelle näköalapaikalle ihan rannikolla. Maisema oli litteän kivinen ja tätä paikkaa kutsutaan jopa kuumaisemaksi.

Cliff of Moher

Eteemme laskeutuu sankka sumu vain muutamia satoja metrejä ennen Cliff of Moherin parkkipaikkaa. Voi ei, näemmeköhän me yhtään mitään. Näkyvyys on vain muutamia kymmeniä metrejä eteenpäin.

Saamme pääsylipusta alennusta (normihinta 18 eur / hlö), koska ei ole takuita että tulemme näkemään maisemia lainkaan, lippu on kuitenkin voimassa 24 tuntia joten voisimme tarvittaessa palata. Tiedämme kello kaulassa, ettei meillä ole aikaa palata tänne.

Parkkipaikalta on 3 minuutin kävelymatka vierailukeskukseen, mistä löytyy Lunni näyttely, ravintola, kahvila, vessat ja matkamuistomyymälä.

Sumusta huolimatta lähdemme kävelemään, voi lähteä joko oikealle tai vasemmalle. Vasemmalle johtava reitti on tällä hetkellä lyhyempi, sillä reitti on osittain suljettu kunnostustöiden vuoksi.

Lähtiessä oikealle, on enemmän nähtävää. Heti ensimmäiseksi tulee linnake, jonka torniin pääsee tähyilemään maisemia. Täällä pitäisi olla lunneja ja olin hirmuisen toiveikas, että lunnit olisivat jo näin loppukeväästä tänne saapuneet.

Lunneja ei näy ja osaan hyvin elävästi kuvitella söpöt pikkulinnut vehreän ruohikon keskelle. Tähyilen maisemaa kuitenkin hyvin tarkkaan, mitä jos näkisin edes yhden lunnin? Olen matkustanut monta kertaa kohteisiin, missä lunneja pitäisi olla mutta en ole vain onnistunut vielä sellaista näkemään (ainoastaan kerran vahingossa Norjassa, mutta en juuri siinä hetkessä ymmärtänyt että se oli lunni).

Kävelemme niin pitkästi kuin vaan pääsemme, kunnes tulee toinen kunnostusporttivastaan, reitti on suljettu. Reitillä on tukevat kivimuurit, joilla estetään ihmisiä menevästä liian lähelle reunaa. Aiemmin ei muureja ollut ja ihmiset roikkuivat hengenvaarallisen lähellä reunaa ja osa valitettavasti myös tippui mereen.

Lunneja emme nää, emmekä myöskään maisemia joita varten ajelimme tänne tunti kaupalla. Ehdin manata mukana kulkevaa jatkuvaa huonoa tuuria. Lähdemme kahvilaan juomaan lämmintä juotavaa ja hieman herkuttelemaan, haen matkamuistoksi lunni avaimenperän ja julisteen Cliff of Moherin maisemasta ja olemme jo matkalla takaisin autoon, kunnes…

Katso, kalliot näkyvät, äkkiä sinne! Meidän istuessa kahvilassa on sumuverho hieman jo auennut ja erotamme horisontista Cliff of Moherin kalliot.

Emme kuitenkaan ihan täysin, mutta tarpeeksi paljon jotta saamme kokea kalliot omin silmin. Onneksi näemme edes tämän vertaa.

Mikäli omaa autoa ei ole käytössä, voi *tämänkaltaisen valmiin päiväretken tehdä myös Dublinista käsin.