Patikointi Skulebergetin huipulle, maailman korkeimmalle rannikolle

Skuleberget kohoaa 286 metrin korkeuteen ja kantaa maailman korkeimman rannikon titteliä. Täällä on maa kohonnut eniten koko maailmassa ja jääkauden jälkiä näkyy yhä edelleen. Skuleberget on Höga Kustenin maamerkki ja monipuolinen vuori, jonka voi huiputtaa monella eri tavalla ja monesta eri suunnasta. En voinut lähteä kotiin Höga Kustenilta kiipeämättä Skulebergetille.

Skuleberget sijaitsee Dockstan kylässä (lue tästä postauksesta lisää itse Höga Kustenista), missä tänä syksynä yövyimme Friluftsbyssä, joka sijaitsee aivan Skulebergetin juurella. Meidän leirimökistä oli vain muutama hassu kymmenen metriä Höga Kusten polun alkuun.

Olimme ennen Skulebergin huiputtamista olleet jo aamupäivällä patikoimassa ja jalat olivat itsellä jo aika voimattomat, joten laahasin reitillä hitaasti miehen perässä. Reitti nimittäin alkoi heti ylämäellä ja rappusilla, mutta jo muutaman sadan metrin jälkeen tuli ensimmäinen ”tuulensuoja” Forest Cradle. Tällaisia erilaisia arkkitehtuurisia puisia tuulensuojia on Höga Kustenilla useassa paikassa.

Reitti jatkoi nousuaan puitten välistä, eikä reitti erityisen helppokulkuinen ollut, paljon kiviä ja kallioille kiipeämistä. Etenin varmasti puolet hitaammin kun puoliso, sillä pysähdyin jatkuvasti myös katsomaan maisemia jotka aukenivat selän taakse. Jäin myös ihastelemaan kuinka kauniisti pienen pieni vesiputous putosi kalliolta alas, siis niin pieni että epäilin sen syntyneen keskipäivän vesisateesta, mutta silti se oli lähes yhtä ihastuttava kuin joku suurempikin putous.

Tämä reitti huipulle on 2,5 km pitkä mutta alkunousun jälkeen eteneminen tuntui aika hitaalta (kröhöm, saan syyttää siitä vain itseäni). Itselläni tuli maisemista paikoitellen jopa Kilpisjärvi mieleen tai vähintään sama fiilis, minkä kokee Saanan päällä kun saa katsoa kauas horisonttiin kohti Norjan ja Ruotsin vuoria, täältä tosin Norjan vuoret puuttuvat.

Mies huusi edeltä, että ei pitäisi olla enää nousua ja että maasto alkaa tasaantua, hienolta se maasto näyttikin ja vastaantulevat ihmiset huikkasivat ystävällisesti, että ei ole enää pitkästi jäljellä. Ehkä heillekin oli tuttu tunne tulomatkalta ollaankohan jo kohta perillä. Toisaalta oli hauskaa vaihtelua patikoida kalliota pitkin kävellen, vielä viimeinen nousu kalliota pitkin ja kutakuinkin tunnin patikoimisen jälkeen olimme huipulla.

Skulebergetin huipulla

Skulebergetin huipulla on suosittu Toppstugan kahvila-ravintola, joka vetää väkeä iltaisinkin ja etenkin sen vohvelit ovat suosittuja. Kesäisin se on päivittäin auki, mutta muuna aikana rajoitetusti. Toppstugan oli tältä päivältä ehtinyt mennä jo kiinni, joten emme päässeet kokemaan sen tunnelmaa tai ruokalistoja.

Ylhäällä kannattaa todella varata aikaa maisemien ihasteluun ja käydä näköalatasanteella katsomassa maisemia toiseen suuntaan. Kannattaa myös kiertää Skulebergin huipun ympäri kulkevan 900 metriä pitkä kalottireitti, jonka loppupäässä sijaitsee laavu.

Kalottireitin alussa kulkee esteetön polku joka vähintään kannattaa kulkea, sillä sieltä aukeaa ehkä jopa hienoimmat maisemat ja juuri siellä on maailman korkein rannikko merkattu kallioon. Skuleberget on kalottivuori, jonka huipulla moreeni on koskematonta. Alueella joka taas on ollut aikoinaan veden alla, on aallot huuhtoneet kivimateriaalia pois eikä kasveilla ole alustaa missä kasvaa.

Reitit Skulebergetille

Miten Skulebergetille pääsee? Se on aika mielenkiintoista, sillä huipulle voi päästä monen eri tavoin ja myös aika erikoisesti. Me patikoimme Höga Kusten stigeniä pitkin, joka tosiaan on 2,5 km pitkä, reitti on myös suosituin tapa kiivetä Skulebergetille. Patikointi huipulle kestää aikuiselta 40-90 min ja lapselta 60-120 min. Ainakin toiseen suuntaan kannattaa maisemien vuoksi kiertää tämä reitti, vaikka tämä suositellaan kuljettavaksi ylöspäin, jäävät maisemat koko ajan selän taakse, reitti voi olla hankala kulkea alaspäin.

Parkkipaikka: Friluftsbyn

Suositeltava reitti on tulla alas Linebanastigeniä pitkin, se on suorin, helpoin ja lyhyt 1,3 km matkallaan. Mutta polku on tylsä, kun reitti kulkee rinteessä huoltotietä pitkin, mutta onneksi maisemat ovat kuitenkin hienot.

Me tulimme alas tätä reittiä pitkin, sillä leiristä tuli makkaranpaisto kutsu ja aurinkokin oli syysiltana jo laskemassa, hyvä valinta päästä yksinkertaisesti ja nopeasti alas. Tätä reittiä voi käyttää myös esim lasten kanssa ylös, jos haluaa valita helpoimman reitin. Meillä kesti tulla alas n. 20 min ja ylös kestää tällä reitillä aikuiselta patikoiden n. 30-60 min ja lapselta 45-60 min.

Parkkipaikka: Linbanan, Friluftsbyhyn 600 m.

Lyhin 1 km mutta haastava reitti on Grottstigen joka lähtee Naturum luontokeskukselta. Reittiä ei suositella lapsille eikä koiran kanssa patikoiville. Nousu on paikoitellen pystysuoraa tikapuita pitkin ja jyrkkää ja reitti on vaikea kulkea alaspäin, joten sitä suositellaan vain nousuun. Reitin varrella on kuitenkin luola, joka houkuttelee valitsemaan juuri tämän reitin.

Parkkipaikka: Naturum

Östra Bergsstigen on valinta, mikäli haluaa patikoida pidemmästi. Lähtö Friluftsbystä kohti Skulebergetin huippua, mutta jatketaankin kohti Naturumia ja sieltä patikoidaan itäreittiä pitkin huipulle ja Höga Kusten stigeniä pitkin takaisin Friluftsbyhyn. Kokonaismatka n. 10 km, suoraan Naturumista lähtiessä reitti on lyhyempi.

Linbanan eli tuolihissit huipulle kulkevat kesäkuun alusta syyskuun puoliväliin. Tarkemmat aikataulut ja hinnat voit katsoa täältä. Se on kenties kaikkein helpoin ja vaivattomin tapa huiputtaa Skuleberget.

Via Ferrata on erikoisin tapa huiputtaa Skuleberget, kiipeilemällä voi valita 4 eri tason vaativuus reittiä: valkoinen (keskivaikea), keltainen (vaikea), punainen (vaikea+), musta (extreme). Kiipeämiseen ei tarvita aiempaa kokemusta ja siihen opastetaan ja paikan päälle voi tulla drop in keväästä syksyyn. Jos Höga Kustenille tulee pohjoisen suunnasta, näkee tullessa jo Skulebergetin vuoren ja sen jyrkän seinämän, jota pitkin kiipeilyt tehdään.