Someton loma, onko sellainen enää mahdollista?

Someton loma, aihe joka on odottanut pöytälaatikossa jo useamman vuoden. Onko someton loma uhka vai mahdollisuus? Mukava iltapuuha vai enemmänkin rasite? Avaan ajatuksiani hieman lisää.

Someton loma – taustaa

Ei ole montaa vuotta siitä, kun mobiilidatan käyttö Euroopassa oli maksullista ja joutui turvautumaan lähinnä majapaikkojen, ostoskeskusten ja ravintoloiden wifiin. Ei ollut myöskään lentokoneen yläilmoissa mahdollisuutta wifiin (onneksi edes yksi harva paikka maailmassa, missä netti ei toimi).

Otin usein tästä kaiken ilon irti ja kun lähdin Suomesta ulkomaille lomalle, suljin netin ja avasin sen runsaiden piippausten ja ilmoitusten kera vasta seuraavan kerran kun olin takaisin Suomessa.

Muistan elävästi erään kerran, kun palasimme Norjasta takaisin Suomeen ja ahdisti todella paljon tulla netin päähän takaisin. Loma oli lomaa, oikeaa lomaa kun irtaannuin ulkomaailmasta, en tiennyt mitä maailmalla tai kotisuomessa tapahtui (toki en tiedä sitä vieläkään, kun lopetin uutisten lukemisen monta vuotta sitten). Sitä eli hetkessä, oli oikeasti läsnä kanssaihmisten kanssa.

Ja vaikka nettiä olisi ollut tarjolla, pidin tästä tavasta pitkään kiinni ja olin matkaa varten selvittänyt lähes kaiken ennen matkalle lähtöä. Tästä seuraava kevyempi someton loma oli sellainen, että netti oli kyllä päällä, mutta käytin sitä vain todelliseen tarpeeseen (googlettamiseen).

Someen en palannut kuin vasta loman jälkeen, tämä tarkoitti usein sitä, että kaikki reissupäivitykset hoidin kokonaan vasta kun matka oli jo takanapäin. Blogissakin kirjoitin todella pitkään todella vanhoja reissukertomuksia, mutta osittain sen vuoksi että matkapäiväkirjoja oli kertynyt jo niin monta ennen matkablogin aloittamista.

Some(ton) loma – Nykyhetki

Nykyään en enää ole somettomilla lomilla, vaan päinvastoin päivitän reissukuulumisia suoraan reissusta. Olen kokenut sen paremmaksi tavaksi, sillä saan tuoreet fiilikset ja kokemukset sekä monet asiat päivitettyä ”heti pois”.

Mutta, tässä on ollut viime vuosina jo niin monta matkaa, joilla on koettu niin paljon asioita päivän aikana, että sitä on ensinnäkin ollut päivän päätteeksi tosi väsynyt ja sitten on ”pitänyt” vielä päivittää päivän tapahtumia.

Usein olen päivittänyt niitä vasta seuraavana päivänä ”eilen tehtiin sitä ja tätä”, mutta silti se päivittäminen on sisältynyt päivään, vaikka se olisi koskenut edellistä päivää. Kuten kuulette, siitä on tullut enemmänkin rasite ja kun olen palannut lomalta kotiin, niin on tuntunut siltä ettei ole lomalla ollutkaan kun on koko ajan ollut yhteydessä muuhun maailmaan.

Kun päivittelen ainoastaan reissukuulumisia, niin en muita somejuttuja juurikaan seuraile, omat päivitykset ja somesta äkkiä pois. Nykyään saattaa mennä arjessakin huomaamatta useita viikkoja, etten käy somessa seuraamassa muiden menemisiä.

Kun lähdin keväällä Grönlantiin, meillä oli ensin varattuna majapaikka ilman wifiä. Ajattelin, että ihanaa, kerrankin pääsee taas takaisin tähän somettomaan lomaan. Kuten arvaatte, meidän majapaikka vaihtuikin majapaikkaan wifin kanssa ja illat kuluivat reissupäivityksiä tehdessä.

Lomilla kuluu iltaisin kuvien valitsemiseen, kuvateksteihin ja asioiden miettimiseen valehtelematta vähintään tunti ellei jopa pari tuntia. Se on todella paljon aikaa pois sellaisesta, kun voisi pysähtyä ja elää hetkessä toisen kanssa. Tarvitsen päivittämiseen täyden hiljaisuuden ja keskittymisen ja nostan hattua heille, jotka tekevät päivitykset lennosta ihan huomaamatta.

Kumpi parempi?

Olen siis jo pitkään miettinyt, että pitäisikö siirtyä takaisin somettomaan lomaan. En muutenkaan tapaa kertoa tarkempaa ajankohtaa milloin lähden reissuun, joten kukaan ei osaa odottaa mitään ajankohtaisia reissukuulumisia.

Ihan hyvin ehtisin päivittää kuulumisia vasta reissun jälkeen, kun kaikki kokemukset on koettu ja saan lomasta ja kohteesta kokonaiskuvan. Silti pidän siitä, kun saa jakaa tuoreita fiiliksiä, juurikin fiiliksiä.

Pidin kesä-heinäkuussa lähes kuukauden tauon Instagramista ja se teki todella hyvää. Huomasin, kuinka paljon enemmän sain aikaiseksi, arkeen tuli runsaasti aikaa (ja aikaa todella menikin paljon muuttamiseen), elin entistä enemmän läsnä läheisteni kanssa (eron huomasi selkeästi, kun ei ollut puhelinta koko ajan vieressä) ja olo oli kevyempi.

Someton kesäloma oli helppo pitää, enkä pohjoisen reissultakaan päivitellyt mitään kuin vasta elokuun puolella.

Haluaisin kuitenkin löytää jonkin tasapainon, ei välttämättä kokonaista sometonta lomaa, mutta en myöskään halua tuhlata jokaista loman iltaa päivän tapahtumien kertaamiseen.

Lomailimme juuri puolison kanssa Slovakiassa ja ennen reissua mietin, pitäisinkö nyt sen somettoman loman jota olin miettinyt pitkään vai toteuttaisinko sen vasta seuraavalla reissulla. En ollut täysin varma, sillä oli suuri kiusaus päivitellä jotain reissusta, mitä olin odottanut yli 10-vuotta.

En sitten reissussa päivitellyt somea kolmeen päivään, kunnes puhelimeni meni reissussa rikki ja kaikki ottamani kuvat hävisi puhelimen mukana. Kohtalo puuttui peliin, se oli sitten merkki siitä, että nyt on sitten se someton loma. Ei puhelinta, ei kuvia, ei kameraa, ei nettiä.

Harmitus oli todella suuri, sillä puhelimeen oli tallentunut mitä upeampia vuoristokuvia. Jälkiviisaana, olisi ehkä sittenkin kannattanut päivitellä reissukuvia jo suoraan reissusta, niin olisi edes jossain tallella kuvia reissusta. Otan siis aina todella paljon kuvia.

Mihin sometonta lomaa tarvitaan?

Se elämä mitä juuri nyt elämme, se on tässä ja nyt, ympärillämme. Ei, meidän elämä ei ole pienen puhelimen sisällä. Koen somen ”imukuppina”, joka pitää otteessaan.

Kun siitä pääsee irrottautumaan ja pään nostamaan takaisin ylös, niin elämään lisääntyy runsaasti uusia asioita, tilaa, aikaa, luovuutta, läsnäoloa, omia ajatuksia ja jopa onnellisuutta. Ei, some ei tee minua onnelliseksi vaan ihan muut asiat.

Ennen vanhaa riitti lepo ja yhdessäolo ilman virikkeitä, elämä oli hitaampaa. Yhteiskunta on muuttunut tehokkaaksi, jolloin meillä on jatkuvasti kiire, kiire elää, kiire kokea, kiire suorittaa, kiire sinne ja tänne.

Todellisuudessa kiirettä ei ole, vaan luomme sen itse. Yhteiskunnassa on krooninen kiire. Olen lukuisten ihmisten kuulleen sanovan, että he kaipaavat pysähtymistä, mutta kun on koko ajan kiire tai asioita pitää suorittaa.

Niin ja sitten sellaista mietin
Että oisko se hirveen väärin
Jos mä menisinkin järven rantaan
Ja ihan vahingossa kävisikin silleen
Että puhelin putoaisi järveen
Eikä mikkään piippais pitkään aikaan

Antti Tuisku – Ihan tavallista mulle kuuluu

Olen huomannut, että kun olen ollut pidempään offline, niin luovuus on kukkinut aivan eri tavalla. On tullut ihan hulluja ideoita, joita olen suurella innolla lähtenyt toteuttamaan. Pitkästyminen on nimittäin arvokasta ja kun ei täytä päätä jatkuvalla tietotulvalla jää tilaa paljon muulle, esimerkiksi ihan vain omille ajatuksille.

Pää tarvitsee lepoa tietotulvasta, ei sitä pieni ihminen edes ymmärrä kuinka paljon asioita puhelimen skrollaaminen imee tietoa alitajuntaan. Sitten ihmetellään, miksi ahdistaa, se voi olla ihan pienikin yksityiskohta joka on päivän tietotulvasta alitajuntaan jäänyt kummittelemaan.

Koen, että nykypäivän yhteiskunnassa todellakin tarvitaan lomaa uutisista, somesta, tietotulvasta, ulkomaailmasta ja tarvitaan lepoa, tilaa ja aikaa kokea maailma ympärillämme sellaisena kuin se on.

On yksi asia jossa olen edelleen ihan mielettömän huono. Haluaisin oppia elämään reissussa hetkessä niin, etten aina kaivaisi kameraa esille. Kun puhelimeni meni reissussa rikki, niin sain hetken aikaa kokea senkin maailman kun ei voinutkaan kaivaa kameraa esille. Siinä on vielä opettelemista.

Miten vähentää somen käyttöä?

Tämä on aihe, johon uppouduin todella intensiivisesti monta vuotta sitten juurikin yllämainitun somettoman Norjan loman jälkeen. Halusin tutkia lisää, miksi olemme niin riippuvaisia somesta ja miten siitä voisi päästää irti. Ei siitä tarvitse kokonaan irti päästä, kun se on jo vahvasti osa meidän kaikkien elämää ja nykypäivää, mutta edes hiukan hellittää otetta. Uskon, että aika moni myöntää käyttävänsä puhelinta liikaa.

Minulla on muistiinpanoja aiheesta melkein kirjan verran, mutta tässä muutamia yksinkertaisia asioita ja ajatuksia joista voi aloittaa ja jotka auttoi itseä vähentämään puhelimen käyttöä todella paljon.

• Selvitä ensin, kuinka paljon vietät aikaa päivän aikana puhelimella. Löydät tiedon puhelimen asetuksista ja tarvittaessa siihen tarkoitetusta omasta sovelluksesta.
• Mieti miksi käyt somessa? Mikä on se perimmäinen syy? Oletko todella sitä mieltä, että sinulla on tarve tietää jatkuvasti mitä muut tekevät tai missä menevät? Voitko elää ilman tätä tietoa? Eikö olisi vapauttavaa, kun ei tietäisi kaikesta kaikkea? Käytätkö somea vain koska ei ole muuta tekemistä?
• Mikäli haluat olla tekemisissä läheistesi kanssa, laita heille suoraan viestiä ja sopikaa livetreffit somekuulumisten selailun sijaan.
• Poista tai vähennä tarpeettomia uutiskirjeitä ja sovellusten ja ryhmien ilmoitukset. Kun ilmoituksia tulee puhelimeen harvemmin, vähentää se puhelimeen tarttumisen kertoja.
• Poista tai vähennä tarpeettomien sovellusten käyttöä, kaikissa kanavissa tai ryhmissä ei tarvitse olla mukana / aktiivinen.
• Laita puhelin äänettömälle, tai värinälle. Säilytä puhelinta yhdessä paikassa, esim. eteisen pöydällä, ei vieressä tai nenän edessä. Ei, jatkuvasti ei tarvitse olla heti tavoitettavissa.
• Hanki oikea herätyskello ja jätä puhelin makuuhuoneen ulkopuolelle, ei puhelimen skrollaamista ennen nukahtamista tai heti herättyä.
• Kumpi ohjaa elämääsi, sinä vai puhelin/some?

Yhteenveto – someton loma, hitti vai huti?

Voi kunpa löytäisin tähän tasapainon, kultaisen keskitien. Ehkä kuitenkin kallistun siihen, että päivitän reissuista kuulumisia myös reissun päältä, mutta vähemmissä määrin. Tai sitten päätän jäädä taas lomilla offlineen. Tämä blogi toimii kuitenkin hyvänä alustana, mihin jakaa enemmän tietoa ja ajatuksia matkan jälkeen.

Arjessa menee eniten somessa aikaa siihen, kun mietin ja päivittelen omia reissupäivityksiä, netin ja somen selailu sen sijaan on todella vähäistä. Reissuissa taas somen reissupäivityksien määrä kasvaa ja ottaa itsellä ainakin siihen paljon aikaa ja energiaa (väsyneen reissupäivän jälkeen).

Päivisin olen läsnä läheisten kanssa, mutta illat menevät pitkälti reissupäivityksiä tehdessä. En päivitä koskaan mitään reaaliajassa, vaan kaikki tulee aikaisintaan illalla. Olen saanut siitä paljon palautetta puolisolta, että kun olemme yhdessä reissussa ja lapset on saatu nukkumaan ja yhteinen aika alkaa, niin aika menee usein pelkästään somepäivityksiin ja se ei tunnu minustakaan oikealta.

En ole sinut sen kanssa, missä menee kultainen keskitie, mikä on hyvä määrä. Toinen puoli minusta haluaa päivittää reissussa paljon ja toinen puoli ei haluaisi päivittää mitään. Täytyy myöntää, että tämän postauksen kirjoittaminen hieman hävetti, mutta olen varma, että tämä herättää ajatuksia.

Minkä verran päivität somea reissun päältä, paljon, vähän vai et ollenkaan? Koetko reissupäivitykset rasitteena vai hauskana puuhana?