Vuosien varrella peruuntuneet matkat

2012 Praha

Olin saanut joululahjaksi matkalahjakortin, millä lunastin 2 yön matkan Prahaan. Matka sisälsi lentoliput ja majoituksen kahdelle henkilölle. Puolisoni ei päässyt lähtemään matkalle mukaan, joten päätin lähteä yksin matkaan.

Olin työmatkalla Hangossa, mistä minut oli tarkoitus noutaa lentokentälle. Odotin kyytiä aamupäivällä mutta kyytiäni ei näkynyt. Olin jo hätää kärsimässä kunnes sainkin tiedon, että lentoyhtiöni Lufthansa oli lakossa ja lentoni myöhässä. Viimein sain kuskini kiinni ja ehdimme ajoissa lentokentälle, kiitos lennon myöhästymisen. Mutta lentoni myöhästyi koko ajan vain enemmän ja lopulta lentokentällä päätin, etten koko matkalle lähde, sillä ei ollut enää mitään järkeä lähteä kääntymään Prahaan. Lentoni oli välilaskullinen ja myöhästymisen vuoksi olisi vaatinut yöpymisen Frankfurtissa eikä jatkoyhteyksistä ollut tietoa. Praha sai jäädä, mutta jäin Helsinkiin vielä siksi viikonlopuksi. Kävin lohdutukseksi juomassa Tsekkiläistä olutta ja pitkästä aikaa myös Heurekassa. Lufthansa korvasi matkan peruuntumisen.

2015 Havanna

Tämä matka on mainittava, vaikka tämä matka lopulta toteutuikin. Tässä matkassa oli kuitenkin kaikki ainekset matkan perumiseen, sillä minulle, että vanhemmilleni jotka matkaan myös lähtivät, tuli todella paljon erilaisia jarruja matkalle, sellaisia jotka viestivät ja yrittivät kertoa, ettei meidän tulisi matkalle lähteä.

2017 Florida

Lennot ja majoitukset oli juuri varattu, kun tulikin tieto ettemme miehen työpaikan vaihdoksen myötä pääsekään matkalle lähtemään. Se tuli niin lyhyellä varoitusajalla, että olin aivan sekaisin kun matka ei yhtäkkiä toteutunutkaan, tästäkin olen jo useampaan otteeseen täällä jo maininnut. Majapaikan sai helposti peruttua ilmaiseksi ja lentolipuista saatiin muistaakseni noin kolmannes lippujen hinnasta takaisin verojen osalta.

2019 Guadeloupe

Tämän matkan lennot varasin riskillä jo vuosi sitten, tarkoitus oli lähteä matkaan nyt maaliskuussa. Lentojen varaamisen jälkeen löysin tosi kivan majapaikan jota yritin varata Airbnbn kautta. Majoittaja ilmoitti, ettei ota vastaan varauksia kun vasta puoli vuotta etukäteen, varauskalenteri kuitenkin näytti, että paikka oli varattuna yli puoli vuotta myöhemminkin. Takkuilin majoittajan kanssa ja lopulta heitin hanskat tiskiin, antaa olla. Ajattelin jatkaa majapaikan etsimistä myöhemmin.

Loppuvuodesta 2018 mieheni ilmoitti, ettei hän pääsekään kyseisenä ajankohtana mukaan matkalle työprojektin vuoksi. Hän tiesi reaktioni ja sanoi samaan hengenvetoon että ”mutta voit lähteä matkalle jonkun kaverin kanssa, jos haluat”. Ensireaktioni oli, etten missään tapauksessa halua olla niin pitkään lapsestani erossa, mutta molempien mielestä oli parempi, että lapsi jäisi kotiin isän kanssa tuttuun arkeen. Päätin siis kokeilla vielä kepillä jäätä ja kysyä mukaan ystävääni, jonka kanssa olen aiemminkin matkustanut. Hän kiinnostui heti ja olimme jo viittä vaille varaamassa hänelle lentoja kun tulikin tieto, ettei hän pääsekään lähtemään mukaan työesteiden takia. Olin ajatellut, että mikäli hänkään ei matkaan lähde, en lähde minäkään. Mutta sinnikäs kun olen, jäin vielä harkitsemaan yksin matkalle lähtemistä, sillä olihan minulla vielä lomia pitämättä. Heti kun olin heittänyt sen ajatuksen ilmoille, niin lisää muutoksia oli luvassa.

Lentoyhtiö ilmoitti, että paluulentoni on peruttu kokonaan. Olisin saanut korvaavan lennon seuraavalle päivälle ja se olisikin ollut aikataulullisesti ehkä jopa parempi. Kun tätä vaihtoehtoa vielä mietin, niin tuli vielä viimeinen muuttuja. Päiväkodista toivoivat, että lastamme ei laitettaisi hiihtolomaviikon ajaksi vielä tässä vaiheessa varahoitoon. Meillä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin että minä pidän lomani hiihtolomaviikolla. Minusta tämä kuvio alkoi kuulostaa jo niin naurettavalta ja niin itsestäänselvältä: minun ei ole tarkoitus lähteä matkaan. Kun koko ajan tuli lisää esteitä, oli omastakin mielestä parempi siirtää matkan toteutus toiseen ajankohtaan. Koko kuvio oli niin uskomaton, että se enemmänkin vain nauratti kuin harmitti. Käytännössä matka olisi vielä ollut toteutuskelpoinen, mutta halusin kauniisti sanottuna lopulta kuunnella sydäntäni ja jäädä kotiin perheeni luo, ei ollut enää oikeaa fiilistä lähteä. Kyllä sitä ehtii toistekin matkustaa, mikään pakko ei ollut lähteä. Vaikka toisin voisi luulla, niin olin varsin tyytyväinen tähänkin ratkaisuun, että jäin kotiin. Ilmastokin kiittää.

Siinä jännityksellä kuitenkin mietin, mikä mahtaa olla tämän kertainen pommi, kun näin monta muuttujaa tuli. Viimeksi (2015) kun tuli näin monta muuttujaa, tiesi se edessä olevaa läheisen kuolemaa. Olin nyt lapsen kanssa sen hiihtolomaviikon ihan kotosalla lomalla (tosin alkuviikon sairaana) ja sitten samaisella viikolla koittikin se suru-uutinen kun rakas koiramme jouduttiin lopettamaan. Tämäkö se oli, mietin. Hyvä että olin juuri silloin lomalla, sillä en olisi pystynyt töissä olemaan sen surun keskellä.

Tästä matkasta en juurikaan puhunut etukäteen mitään kahdesta syystä: ensin matkaan oli niin pitkä aika, etten tiennyt varmuudella toteutuuko se. Kun matkan ajankohta sitten alkoi lähestymään, tiesin jo miehen ilmoituksen perusteella, ettei matka tulisi välttämättä toteutumaan. Tämä matka oli koko ajan horisontissa, mutta löysässä hirressä: peruin menolentoni vasta 3 päivää ennen matkan alkua. Onneni oli, että lentoyhtiö perui itse paluulennon ja tarjoutui korvaamaan sen osalta edes sen takaisin. Mutta on kyllä jännä, miten juuri tuo Karibian alue pistää minun kohdalla niin kovasti hanttiin.