Upea Piana, patikointia ja pikavisiitti Calvissa

Korsikan matkan loppupuolella suuntasimme saaren länsi ja pohjoisrannikolle, Pianaan ja Calviin. Yövyimme lähellä Pianaa kaksi yötä ja viimeisen yön ennen Bastian lentokentälle siirtymistä Calvin ulkopuolella leirintäalueella. Piana on todella kaunista seutua, joka kannattaa sisällyttää Korsikan matkaan, ihastelimme maisemia ja kävimme tekemässä siellä yhden lyhyen patikan lasten kanssa.

Postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkitty *merkillä

Porto Otan kylä

Yövyimme kaksi yötä Porto Otan kylässä, Porto Marinassa *Le Mediterranée hotellissa. Hotellista plussaa sen sijainnista, meri ja vuoristonäkymistä, miinusta maksullisesta aamupalasta (12 eur per hlö/per yö) ja siitä, että uima-allas ei ole soveltuva pienille lapsille.

Lapset tykkäsivät hotellihuoneen kerrossängystä ja majapaikka oli ihan perustason majapaikka, maisemat hotellihuoneen parvekkeelta on ihastuttavat! Lähimmät ravintolat on lyhyn kävelymatkan päässä. Kävimme molempina iltoina samassa Cote Place ravintolassa syömässä, sillä olimme niin tyytyväisiä ravintolan hyvään ruokaan ja henkilökunnan palveluun.

Kaupat olivat hieman kauempana, mutta nekin kävelymatkan tai automatkan varrella. Kylässä on torni, jonka sisällä on museo. Päästäkseen tornin katolle on käytävä samalla museossa. Meidän oli tarkoitus käydä siellä, mutta emme lopulta ehtineetkään. Kävimme Porto Marinan hiekkarannalla katsomassa kaunista auringonlaskua, rannan vieressä on myös pieni eukalyptusmetsä.

Piana

Ajoreitti kohti Pianan kauniita maisemia lähtee heti Porto Otasta. Kapea ja mutkitteleva tie lähtee nousemaan kohti vuoristoa ja noin varttitunnin jälkeen Pianan kuuluisat maisemat avautuu eteen. Piana on jännän näköistä kalliomuodostelmaa, välillä vuori menee suoraan kapeana pystysuuntaan.

Kannattaa pysäyttää auto, mikäli tienvarrella on tilaa ja ihastella maisemia kävellen. Ajoimme maiseman ohi mennen tullen, näitä maisemia odotin paljon ja ihme ja kumma, kuvasin niitä yllättävän vähän. Paikan päällä nämä maisemat ovat todella vaikuttavat, eivätkä pääse kuvissa oikeuksiinsa.

Pysähtelimme ottamaan kuvia näistä kauniista vuoristo ja merimaisemista. Tällä alueella on paljon patikointireittejä, osa lähtee korkeammalle vuoristoon, osa kulkee lähellä merta. Pianan näköalojen jälkeen maisema muuttuu paljon, kun tilalle tulee kukkuloita ja nummia.

Kävimme lapsen päiväunien aikaan ajelemassa vielä edessä päin. Sieltä lähti pidempi patikkareitti (Capo Rosso) niemen kärkeen, jossa linnoitus ja tien päästä löytyy Plage d’Arone ranta. Ranta ei ollut mielestäni yhtä hieno kuin saaren eteläpuolen rannat.

Merellä on myös eräs Unescon kohde, jonka pääsee kokemaan ainoastaan mereltä käsin. Scandola Natural Reservessä on luolia ja vanha kylä, jotka voi nähdä ainoastaan mereltä, meriretkiä Scandolaan järjestetään päivittäin. Scandolan erityispiirteet ovat merkittävät korallisyhdyskunnat sekä kalliolla pesivät useat lintulajit.

Tämä olisi kiinnostanut, mutta en saanut muita perheenjäseniä innostumaan veneretkestä ja koska meillä oli aikaa vain rajallisesti, jouduimme valitsemaan menemmekö merelle vai lähdemmekö patikoimaan, valitsimme jälkimmäisen.

Patikointia Pianassa

Lähdimme patikoimaan Tête du Chien ja saimme auton juuri ja juuri parkkiin tien varteen, sillä kaikki parkkipaikat oli täynnä. Reitti on lyhyt, n. 1,4 km suuntaansa (30 min), mutta reitti on helpon alun jälkeen hieman vaikeakulkuista, on jyrkempiä nousuja ja laskuja ja kivikkoista maastoa. Molemmat lapset kaatuivat jyrkässä rinteessä ja satuttivat itsensä. Aikuiselle kuitenkin suhteellisen helppo, vaikka maasto ei kovin tasainen ole.

Reitiltä avautuu maisemat sekä Pianaan ja että myös kauniit näkymät merelle ja vuoristoon. Reitin päässä on jonkin linnoituksen vanhat rauniot, jotka jäi itselle hieman hämärän peittoon… Oli kuuma päivä, eikä pidempää patikkaa olisi lasten kanssa jaksanut tehdä.

Kohti Calvia

Pianan jälkeen lähdimme ajamaan kohti saaren pohjoisosaa. Calviin oli matkaa n. 1 tunti ja 15 min. Tie mutkitteli ensin aika pitkästi rannikolla, kunnes tie siirtyi vuoristoon ja takaisin alas ”sisämaahan”. Korsikan saarella on muuten todella paljon pyöräilijöitä.

Calvin kaupunki on tunnettu Columbuksen kaupunkina ja se on vanha satamakaupunki. Suuntasimme kohti Calvin vanhaa kaupunkia ja linnoitusta, minne on ilmainen sisäänpääsymaksu.

Saimme auton läheiseen parkkihalliin helposti parkkiin (edellyttää suht pientä autoa) ja siitä oli lyhyt matka suunnata sekä linnoitukselle, että Calvin rantakadulle. Linnoituksen edessä on myös oma maksullinen parkkialue ja sen vieressä lapsille pieni leikkialue.

Calvin linnoitus oli mielestäni tosi nopeasti nähty, parasta siellä oli maisemat itse Calvin kaupunkiin. Söimme siellä jätskit ja lähdimme takaisin kohti autoa.

Poikkesimme Calvin bulevardille/satamakadulle, jonka varrella on runsaasti purjeveneitä ja erilaisia ravintoloita. Ravintolakadun takaa alkaa ostoskatu, jonka varrella on kivoja sisustusliikkeitä.

Viimeinen yö leirintäalueella

Calvista siirryimme n. 20 min ajomatkan päähän kaupungin pohjoispuolelle yöksi leirintäalueelle *Le Camping de la Plage. Lähdimme sinne heti iltapäivällä, jotta lapsilla olisi aikaa olla uima-altaalla, he odottivat sitä todella paljon. Perillä ilmeni, että juuri tänään on uima-altaan huoltopäivä eikä uima-altaat olleet lainkaan käytössä.

Pettymys oli suuri, mikäli olisimme tämän tienneet etukäteen, olisimme voineet viettää aikaa pidempään Calvissa tai jossain muualla. Lapset kävi leirintäalueen leikkipuistossa, jonka jälkeen suuntasimme läheiselle rannalle joka on aivan leirintäalueen vieressä. Leirintäalueen ja rannan välissä on junarata, jolla kulkee pieni kiskobussi.

Yövyimme leirintäalueen mökissä, missä oli kaksi makuuhuonetta, joissa toisessa oli kerrossänky. Leirintäalueen mökissä oli suihku, vessa, pieni keittonurkkaus, keittiönpöytä ja olohuoneen virkaa toimitti mökin terassi.

Heräsimme yöllä hirvittävään huutoon, joka tuli hieman kauempaa, mahdollisesti kuitenkin leirintäalueelta. Joku mies huusi yllättäen todella lujaa, sellaista kauhuhuutoa, sitä kesti aikansa. Säikähdimme pahanpäiväisesti, sillä kuulosti ihan siltä kuin hänet olisi yllätetty ja tapettu.

Valvoimme pitkään odottaen, kuuluuko sireeneiden ääniä ja mielikuvitukseni lähti liikkeelle, että liikkuuko lähistöllä jokin sarjamurhaaja joka yhtäkkiä hyökkää mökkiin sisälle. Yritimme järkeillä, että mitä muuta se olisi voinut olla, ehkä se oli vain jotain muuta mihin ääni liittyi…

Aamulla heräsimme hengissä ja ajoimme parissa tunnissa Bastian lentokentälle.