Telttaillen Hailuodossa

Kesäloman toisella viikolla päätän vain kotoilla ja korkeintaan tutustua omaan maakuntaan. En kuitenkaan ole yllättynyt, kun loppuviikosta istun autolautassa kohti Oulun Hailuotoa. Olen päättänyt, että Hailuodossa tahdon tänä kesänä käydä ja koska Hailuoto ei mahdukaan meidän pohjoisen reissun yhteyteen, päätän lähteä Hailuotoon erikseen. Lomaa on ja kotonakin on ehditty olla tarpeeksi, joten ei muuta kuin teltta ja tyttö autoon ja menoksi!

Saavumme Oulunsalon lauttarantaan illansuussa minuuttia ennen lautan lähtöä ja pääsemme ajamaan siihen suoraan, lauttamatka kestää vajaa puoli tuntia. Tie kohti Marjaniemeä kulkee koko Hailuodon saaren läpi, vastaan tulee vain muutama hassu auto, hiljaista on. Jo auton ratista aistii saaren rauhallisen  ja luonnonläheisen tunnelman, matkan varrella näkyy vanhoja rakennuksia, tuulimyllyjä, kaunista kesäistä suomi maisemaa, aitoa kylätunnelmaa.

Olen lähtenyt reissuun kahta kättä heiluttaen ja oletan jostain telttapaikan löytyvän. Ajan suoraan Marjaniemen kärkeen ja totean hyvin pian, eeeeiiii, ei tänne voi pystyttää telttaa, ei ainakaan niin että auto jäisi teltan viereen. Hmm! Ajan muutaman kilometrin taaksepäin Ranta-Sumppuun ja löydän sieltä entisen leirintäalueen sekä uusia huoneistoja, joiden lähettyvillä on leiriytyminen kielletty.

Käymme tässä vaiheessa rannalla katsomassa, miltä siellä näyttää, hyvältähän täällä. Teemme entisen leirintäalueen parkkipaikalla ruokaa, sillä tilanne vaatii lisäaikaa ja energian saantia. Soitan pariin majoituspaikkaan ja tiedustelen, onko heillä suositella paikkaa, missä voisi Hailuodossa telttailla. Saan kummastakin paikasta vastauksen, että valitettavasti täällä ei ole leirintäaluetta eikä muutakaan sellaista aluetta ja meidän kaikki majapaikat on aivan täynnä. Jokamiehenoikeudella saa telttailla, jos sopiva paikka löytyy. Kello alkaa lähestyä ilta kahdeksaa eikä meillä ole majapaikkaa.

Norjan reissut on onneksi harjaannuttanut löytämään pieniäkin potentiaalisia telttapaikkoja, joten löydän sellaisen suhteellisen nopeasti. Jätän auton Ranta-Sumpun yleiselle parkkipaikalle, Marjaniemeen johtavan kävelypolun lähettyville ja hyppään aidan toiselle puolelle mäntymetsään.

Pystytän teltan noin 10 metrin päähän autosta, emme ole ainakaan kenenkään pihalla. Parkkipaikalla on bajamaja, joten tämä on oikein sopiva paikka yöpyä. Käymme iltakävelyllä vielä rannalla, huomenna menemme Marjaniemeen.

Seuraavana aamuna puramme teltan valmiiksi, vaikka mietinkin, olenko varma ettemme jää tänne vielä toiseksi yöksi? Ranta-Sumpusta on esteetön kulkuväylä Marjaniemeen asti, joten pääsen lastenrattailla siitä hyvin kävelemään. Matkan varrelta lähtee luontopolku, mutta se jää meiltä tällä kertaa lastenrattaiden vuoksi välistä. Kävelemme dyynien keskellä kohti Marjaniemeä ja pian näkyy majakka. Matka ei ole pitkä, noin 900 metriä. Dyynien keskellä on pari telttaa pystytettynä, eli tänne olisi voinut myös tulla, tosin ei autolla. Onpa täällä hienoa!

Kävelemme hissukseen ja menemme aamukahville syömään jäätelöt. Jäätelön jälkeen tyttö toteaa, nu vill ja åka hem! Ehei, ei olla nähty Marjaniemestä vielä mitään! Kävelemme tunnelmallisten punaisten kalastaja rakennusten ohi kohti aallonmurtajia. Lounaan ostamme fish & chips kojusta, jonka myyjä on paikallinen kalastaja, kala on tänään pyydetty ja on tosi hyvää!

Luotsihotellin luontonäyttely on lopettanut toimintansa ja myös majakka on suljettu siltä kesältä yleisöltä. Harmi, sillä nämä kaksi olisivat kiinnostaneet. Majakan näkeminen ulkopuolelta kuitenkin riittää hyvin, sillä majakka on mielestäni tosi hieno ulkoapäinkin. En voi olla vertailematta Bengtskärin ja Marjaniemen majakkaa keskenään, toinen on vaalea ja siro, toinen tumma ja jykevä. Marjaniemen majakka sopii tähän maisemaan todella hyvin ja pidän siitä yllättävän paljon.

Päivä on lämmin ja vietämme aikaa vielä Marjaniemen rannalla, ennen kuin suuntaamme kohti lauttarantaa. Matkalla lauttarantaan pysähdymme Hailuodon keskustassa, joka sijaitsee saaren keskellä noin 9 km päässä Marjaniemestä. Sieltä löytyy kauppa, kirkko, hautausmaa, talonpoikaismuseo, jonka pihassa käyn kääntymässä.

Tarkoituksena on pysähtyä myös Hailuodon panimossa ostamassa miehelle tuliaisia. Kun saavun panimolle, on parkkipaikka aivan täynnä autoja. Kaikki on tullut terassille nauttimaan kesäpäivän kunniaksi kylmät huurteiset ja muiden kesätunnelmaa katsellessa tekisi itsekin mieli nauttia yksi kylmä. Huomaan tytön nukahtaneen, enkä voi jättää häntä yksin autoon. Jatkan matkaani kohti lauttarantaa ja harmittelen, kun panimovisiitti jää välistä ja tuliaiset jäävät ostamatta. Seuraavalla kerralla sitten.

Hailuoto on juuri sellainen kuin kuvittelinkin sen olevan, jotenkin idyllinen ja rauhallinen. Käsittääkseni Hailuodon läpi menevä tie on yksi ainoista asfalttiteistä koko saarella, enkä siksi uskalla lähteä yksin hiekkateille ajelemaan. Saarella näkyy jonkin verran pyöräilijöitä, joten pyörällä liikkumiseen saari on maaston vuoksi kiva.

Kesällä lauttaan voi olla todella pitkät jonot, itsellä oli tuuria tai aikataulutukset kunnossa, kun mennen tullen sain ajaa suoraan lauttaan. Kun saavuin takaisin Oulunsalon puolelle, kauhistuin kun lauttaa odotti aivan hirvittävän pitkä autojono, arvelin autojen joutuvan odottamaan vuoroaan useamman tunnin, niin pitkä se oli.

Takaisin tulen, se on takuuvarmaa! Paikka on sopivan pieni pelkkään fiilistelyyn, saari on aito, rauhallinen ja ihana!