Sarajevossa lapsen kanssa

Viime äitiyslomalla matkustin paljon esikoisen kanssa ja yksi tehdyistä matkoista suuntautui Bosnia-Hertsegovinaan, missä kummitätini silloin asui. Matkustin tytön kanssa kahdestaan Sarajevoon, missä asuimme kummitätini luona joka oli päivisin töissä. Lentäminen vauvan kanssa postauksessa kerroin, kuinka meidän lentomatka Sarajevoon sujui – lento viivästyi mennessä 3 tuntia. Mutta kun laskeuduimme, voi että kun lapsi oli innoissaan, siis aivan hullun innoissaan!

Saapuminen Bosniaan

Jo heti lentokentällä hymyilivät ja vilkuttivat henkilökunta pikkuiselle 1-vuotiaalle. Lapsiperheet ohjattiin jonon ohi passintarkastukseen ja aina niin vakavat passintarkastajatkin heittivät leveän ja aidon hymyn kasvoille ja vilkuttivat iloisesti pikku tytölle.

Sillä välin kun odottelimme matkarattaiden saapumista, tuli eräs Bosnialainen perhe luoksemme juttelemaan ja heidän lapsensa tuli samantien halaamaan tyttöä. Vähänkö oli ihana vastaanotto heti laskeuduttua maahan, samoin kaikissa ravintoloissa otettiin lapsi tosi hyvin huomioon.

Sarajevon leikkipuistot

Kaupungissa on paljon leikkipuistoja ja niissä me vietettiin aika paljon aikaa. Leikkipuistojen laitteet oli jotenkin ihanan retroja (vanhoja ja kämäsiä). Keinussa oli vain lauta ja metallikettingit, ei välttämättä yhtä turvallisia kuin keinut joihin me olemme Suomessa tottuneet, mutta ajoi hyvin asiansa. Leikkipuistoissa oli aina paljon lapsia leikkimässä tai oikeastaan koko kaupungissa oli lapsia todella paljon!

Sarajevon eläintarha

Suuntasimme ensimmäisenä päivänä Sarajevon eläintarhaan joka sijaitsee kävelymatkan päässä keskustasta. En vielä silloin tiennyt kuinka huonosti kortti Bosniassa kävi, joten päädyin sinne ilman käteistä. Tiskillä sitten tiedustelin lähintä pankkiautomaattia ja koska se sijaitsi aika kaukana, päästi ystävällinen lipunmyyjä meidät ilmaiseksi sisälle (sisäänpääsymaksu olisi ollut n. 3 paikallista markkaa eli 1,5 e).

Päivä oli aurinkoinen ja todella kuuma. Tarkoituksena oli viettää rento loma lapsen ehdoilla, joten kiirettä ei ollut minnekään – eläintarhassa vierähti muutama tunti.

Mieleenpainuvimmat eläimet olivat mangusti, leijona, susi, seebra ja kengurut. Lapsikin oli niistä innoissaan, etenkin seebra oli aika hitti. Muita eläimiä mitä puistossa oli; aaseja, alligaattoreita, leopardi, poneja, laamoja, kilpikonnia, apinoita ja paljon muita joiden nimiä en edes tiedä. Nähtyään kukon, aasin ja seebran lapsi sanoi ”pappa!”.

Siellä oli myös pienimuotoinen huvipuisto karuselleineen ja junaratoineen ja suuri leikkipuisto, mikä oli hyvin pidetty lasten keskuudessa. Eläintarha oli mielestäni oikein sopivan kokoinen, ei mikään liian iso vaan aivan sopiva muutaman tunnin pistäytymiseen.

Kaduilla ihmiset pysähtyivät lepertelemään ja muutkin lapset tulivat antamaan halauksia pohjoisen neidille. Joka paikassa otettiin lapset tosi hyvin huomioon, ne saattoi olla aivan pieniä eleitä tai pelkkiä hymyjä jotka saivat tuntemaan, että täällä arvostetaan ja pidetään lapsista todella paljon.

Tuntui, että meidät ehdittiin hemmotella piloille tästä kaikesta huomiosta, sillä kun palasimme takaisin kotiin, oli vilpitön lapsiystävällisyys jäänyt etelään, se kontrasti oli aivan valtava! Lapselle jännittävimmät asiat matkalla olivat pulut, niitä siellä oli ja niiden seassa oli kiva kävellä. Suurimman vaikutuksen Bosniassa teki siis sen vilpitön lapsiystävällisyys!

Matka kahdestaan lapsen kanssa sujui todella hyvin. Oli tosi kiva loma enkä edes huomannut, että olin koko ajan yksin vastuussa lapsesta, vaan lapsi tuli siinä matkalla mukana vähän niinkuin sivussa, vaikka hänen tahtiinsa koko ajan mentiinkin.

Minkälainen Sarajevo oli sitten aikuisen näkökulmasta, siitä lisää seuraavassa postauksessa.