Lasten kanssa matkustaminen, minkälaista se on?

Kun esikoinen oli pieni, matkustin hänen kanssaan paljon ja kirjoitin niistä kokemuksista tänne blogiinkin. Sittemmin lapsen kanssa matkustamiseen liittyvät jutut ovat jääneet, vaikka perhe on kasvanut toisella lapsella. Toisaalta tässä on myös ollut pandemia, joka on vähentänyt meidän perheen matkustamista (ulkomaille) todella paljon. Tässä postauksessa kerron, minkälaista on matkustaa alle 5-vuotiaiden lasten kanssa.

Matkustaminen ennen lapsia

Ennen kuin minusta tuli äiti, matkustin niin paljon kuin suinkaan ehdin ja jaksoin, ehkä jopa liikaakin. Matkustaminen toi kaivattua sisältöä elämään ja kun aina oli joku matka jota odottaa, sai matkat ajatukset pois tavallisesta arjesta, toinen jalka oli aina valmiina lähtemään maailmalle.

Matkoja oli helppo varata, kun sai vastata vain oman lentolipun hinnasta ja päättää matkakohteen oman mielen mukaan. Pystyin varaamaan ihan hullun pitkiä lentoja, monilla vaihdoilla, aamu varhaisilla tai ilta myöhäisillä lentoaikatauluilla. Majapaikan suhteenkaan ei ollut niin suurta merkitystä, sen piti olla kiva mutta sen suurempia kriteerejä sille ei ollut.

Kun reissattiin puolison kanssa kahdestaan, saatoimme lähteä aamulla hotellilta ja palata takaisin vasta 12 tunnin kuluttua. Oli pitkiä päiviä, kävelimme paljon paikasta toiseen ja näimme paljon paikkoja yhden päivän aikana. Emme jääneet laakereille makaamaan, vaan olimme jatkuvasti liikkeellä.

Mitä matkustamiselle tapahtui kun tulin äidiksi?

Sitten koitti meidänkin vuoro perustaa perhe ja sain oikeasti luvan asettautua aloilleni ja valmistella itseäni tasaisempaan perhe-elämään. Olin ajatellut että ennen lapsia pitää matkustaa mahdollisimman paljon, sillä sen jälkeen kaikki muuttuisi (postaus Tienristeyksessä). Lopulta matkustin esikoisen kanssa vielä enemmän vanhempain- ja hoitovapaan aikana.

Lue lisää: Omat kokemukset raskaana matkustamisesta

Lue lisää: Vauvalle passi ennen ristiäisiä

Lue lisää: Lentäminen vauvan kanssa

Lue lisää: Matkustaminen alle 1-vuotiaan kanssa

Lapsi ei ole ollut esteenä matkalle lähtemiselle, paitsi pahimpaan korona-aikaan aikaan emme ole lasten kanssa halunneet matkustaa ulkomaille. Mieltymykset matkakohteisiin on kutakuinkin pysynyt samana, vaikka mukana matkassa on ollut lapsia. Lapset ovat tulleet mukaan ja sopeutuneet ja matkustaminen on vain vähän muuttanut muotoaan, mutta mielestäni kivaan suuntaan.

Joskus jopa tuntuu, että reissun päällä lapsiarki sujuu paremmin kuin kotona, kun sitä pysyy liikkeellä ja on niin paljon ihmeteltävää. Ajattelin, että lapsen tulo kuvioihin jotenkin ravistelisi vapauttani matkustaa, mutta ei siinä mitään pahempaa tapahtunut – lapsi vain lähti mukaan matkoille.

Tottakai lapsen kanssa matkustaminen on erilaista kuin pelkästään aikuisten seurassa, kun tarvitsee huolehtia vain itsestään. Mutta kun siihen asennoituu eikä yritä niin tiukasti pitää kiinni vanhoista rutiineista, vaan sopeutuu uuteen tilanteeseen lapsen ehdoilla, sujuu matkustaminen lapsen kanssa hyvin.

Uhmaikäisen lapsen kanssa matkustaminen

Piti aikoinaan kirjoittaa tänne myös ajasta, kun matkustin taaperoikäisen kanssa. En siitä lopulta koskaan kirjoittanut, mutta nyt kirjoitan lyhyesti. Matkustaminen helpottui sitä mukaan kun lapsi kasvoi ja oppi kävelemään sekä ymmärsi enemmän ympäröivästä maailmasta ja innostui kaikesta helposti.

Samalla se oli hieman haastavampaa kun lapsi oli uhmaikäinen. Hiki nousee otsalle, kun muistelen muutamaa lentoa kun kovatahtoinen uhmaikäinen ei suostunut istumaan lentokoneen penkillä nousun aikaan, vaan rimpuili ja otti vyön jatkuvasti pois. En olisi koskaan voinut kuvitella kuinka paljon voimaa 2-vuotiaalla voi olla, kun kaikin voimin yritin pitää vastaan rimpuilevaa lasta paikoillaan.

Saimme lentoemännältä ihan aiheellisen uhkauksen, että jos ei lapsi pysy vöissä kiinni, täytyy koneen palata takaisin lentokentälle. Lapsi oli siihen mennessä tottunut matkustamaan sylissäni ja nyt kun istui omalla paikalla, ei vain suostunut olla pitkään paikallaan ja vöissä kiinni. Se oli ihan kamalaa, mutta siitäkin selvittiin eikä lentokoneen tarvinnut kääntyä takaisin.

Niihin kokemuksiin loppui pitkäksi aikaa lapsen kanssa kahdestaan lentokoneella matkustaminen. Seuraavalla kerralla isä oli vieressä ja lennot sujui taas hyvin. Kun lapsi siitä pahimmasta uhmasta taas kasvoi, oli matkustaminen taas helpompaa.

Lapsi rakastaa matkustamista ja nykyisin tuntuu, että jään perheessämme matkakuumeilulle kakkossijalle, kun tyttö niin kovasti haluaisi jatkuvasti reissuun lähteä. 5-vuotias tyttö on matkustanut elämänsä aikana 14 maassa, joista suurimman osan matkoista tehnyt ennen pandemiaa ja ennen kuin on täyttänyt 3-vuotta. Hänellä ei ole niistä matkoista juuri mitään muistikuvia, mutta olemme paljon niistä jälkeenpäin puhuneet ja hän tietää, että on saanut matkustaa pienenä paljon.

”Mamma, tiedätkö miksi minä rakastan sinua niin paljon? Siksi, koska olen saanut matkustaa sinun kanssa niin paljon”

5-v. <3

Kuopus sen sijaan on kasvanut pandemia-aikaan ja maailman näkemisen sijaan kasvatettu kulkemaan mukana pitkospuilla ja yöpymään teltassa. Hän on ensimmäiset vuodet saanut kokea rauhallista kotiarkea, juuri sellaista arkea, jonka kuvittelin saavuttavani jo esikoisen saadessani. Matkustaminen teki minut aiemmin levottomaksi, joten olen odottanut ”rauhoittumista” ja aloilleen asettumista jo pitkään. Vasta viime vuosina se on oikeasti toteutunut ja olen sen myötä oppinut arvostamaan enemmän ihan tavallista arkea täällä kotona.

Kuopus on kuitenkin nyt hurahtanut juniin ja lentokoneisiin ja esikoinen on jo pitkään toivonut pääsevänsä lentokoneella johonkin, missä on lämmintä ja palmuja, voi uida ja syödä jäätelöä, joten sellaista lomaa odotellessa.

Kokemuksia lapsen kanssa matkustamisesta

Joudun oikein pinnistämään, kun muistelen minkälaista lapsen kanssa ulkomailla matkustaminen on ollut ennen pandemiaa. Olemme pari viimeistä vuotta matkustettu paljon Suomessa ja pohjoismaissa ja samoja asioita voi soveltaa myös lähellä matkustaessa. Lapsesta on saanut aivan ihanaa matkaseuraa ja heidän kanssa ollaan saatu yhteisiä muistoja ja kokemuksia, joita muistella vielä pitkään.

Minkälaista lapsen kanssa matkustaminen sitten on, riippuu lapsen luonteesta ja vanhemman asenteesta, ei ole oikeaa tai väärää tapaa matkustaa, kaikki kun on yksilöitä. Lyhyesti sanottuna, lapsen kanssa matkustaminen on yhtä normaalia kuin matkustaminen ilman lasta.

Mielestäni lapsen kanssa matkustaminen on yllättävän helppoa, kun lapsi on sopeutuva ja luonnostaan utelias seikkailija. Lasten kanssa reissaaminen tuo mukanaan innostavaa seikkailuhenkeä ja uutta kulmaa matkoihin. Lapsi on luonnostaan auttanut hidastamaan tahtia ja olen vain nauttinut, kun asioista on saanut nauttia rauhassa eikä mennä kiireellä paikasta toiseen.

Kun esikoinen oli vauva ja taaperoiässä, pystyimme melko vapaasti matkustamaan aikuiseen makuun, varsinkin kun lapsi kulki helposti mukana kantorepussa tai matkarattaissa.

Nykyään leikki-ikäisen kanssa saamme yhä enemmän miettiä matkoja myös lapsen näkökulmasta, sillä hän ei ihan joka paikassa enää viihdy ja tylsistyy helpommin. Myös kävellen tehtäviä siirtymisiä tai patikointeja olemme joutuneet lyhentämään, koska vanhempaa lasta ei enää kanneta tai lykätä rattaissa, joten valitsemme lyhyempiä reittejä hänen jaksamisensa mukaan. Vanhempina suunnittelemme reissun niin, että se on mielekästä myös lapsille.

Ehkä suurin ero siihen, kun matkustaa ilman lapsia tai lasten kanssa on aktiviteettien tekeminen. Meillä on monta kertaa jäänyt joku aktiviteetti matkoilla välistä, koska se ei ole soveltunut pienelle lapselle.

Esimerkiksi Malediiveilla jätimme snorklausretken tämän vuoksi välistä, myös kotimaassa moottorikelkkailu, koskenlasku, laskettelu, maastopyöräily ovat muutamia aktiviteetteja, joita olemme joutuneet jättämään välistä kun lapsi on ollut liian pieni mukaan, niiden sijaan päädymme vain tekemään jotain muuta. Aina on kuitenkin mahdollisuutena, että vanhemmat tekevät asioita vuorotellen.

Vasta n. 4-v lähtien alkaa mahdollisuudet kasvamaan ja saadaan lapsi yhä useammin retkille mukaan, onneksi vaihtoehtoisia lapsille sopivia retkiä on tarjolla.

Matkustaminen kahden lapsen kanssa

Kuopuksen synnyttyä (pandemia-aikana), en enää lähtenytkään spontaanisti lasten kanssa reissuun, en edes lähelle. Yhden lapsen kanssa liikkuminen oli vielä helppoa mutta kahden kanssa kynnys lähteä mihinkään oli niin suuri, etten halunnut enää yksin kahden kanssa lähteä, vaikka esikoinen omatoiminen jo olikin.

Ihmettelin jopa itse, kuinka olin saanut näin valtavan ramppikuumeen yksin lasten kanssa reissuun lähtemisestä, vaikkei vika missään nimessä ollut lapsissa. Ajatus siitä, että matkustin aikoinaan kahdestaan esikoisen kanssa tuntui vieraalta. Harmi sinänsä, ettei kuopuksen kanssa ole tullut tehtyä reissuja kahdestaan, vaikka hän mutkaton lapsi onkin.

En siis ole matkustanut enää lainkaan kolmistaan kahden lapsen kanssa vaan paljon mieluummin reissaan koko perheen kesken sitten kun puolisokin on matkoilla mukana. Se on vain niin paljon helpompaa, kun on toinen aikuinen siinä jakamassa vastuita ja katsomassa perään.

Kun matkustetaan koko perheen voimin, on reissaaminen taas helppoa. Arvostan nykyään helppoja ratkaisuja ja matkailijana olen pitkään ollut tyytyväinen pelkästään maisemanvaihdokseen. Matkoilla ei enää ole niin tärkeää, että näkisi matkakohteessa mahdollisimman paljon ja on vain ihanaa ottaa reissussa rennosti väljemmillä aikatauluilla. Minusta on tullut myös huomattavasti turvallisuushakuisempi, niin iän, vanhemmuuden ja pandemian myötä.

Miten lapsen kanssa matkustaminen sujuu paremmin?

On asioita, jotka ovat lapsen myötä muuttuneet ja joita joutuu ottaa huomioon, jotta matkat lapsen / lasten kanssa sujuvat paremmin:

Hidasta tahtia

Ollaan tehty nyt pitkään niin, että yhdelle päivälle päätetään vain yksi pääaktiviteetti ja lopun ajan etenemme tai otamme rauhallisesti, (eli emme enää ole menossa paikasta toiseen aamusta iltaan, poikkeuksena autolla tehtävät siirtymät). Olen koittanut päästää irti niistä vanhoista ajatuksista, että pitää reissun päällä olla ihan koko ajan menossa johonkin.

Huolehdi päiväunista

Pidän erittäin tärkeänä niin lapsen jaksamisen, kuin matkan sujuvuuden kannalta, että lapsi saa nukkua päiväunet silloin kun niiden aika on. Menot suunnitellaan päiväunien ympärille ja huolehditaan, ettei silloin ole mitään ohjelmaa, mikä saisi päiväunet katkonaisiksi.

Automatkoilla teemme usein siirtymät päiväunien aikaan, niin lapsi saa autossa nukuttua tarvitsemansa unet ja kun olemme perillä, jaksavat lapsetkin (esikoinen ei nuku enää päiväunia).

Stressaannun helposti, mikäli lapsi ei ole nukkunut päiväunia tai ne menevät sekaisin. Se helpottaa aikataulujen suunnittelua, kun on sama rytmi josta pitää myös reissussa kiinni. Esimerkiksi Italiassa pelkästään yhden tunnin aikaerolla sain itseni sekaisin siitä, milloin lapsen olisi järkevintä nukkua päiväunet, paikallista vai suomen aikaa.

Paljon naposteltavaa

Me lahjotaan lapset usein naposteltavilla, niin sujuu siirtymät paljon mukavammin. Suklaarusinoita, hedelmäpatukoita, smarties karkkeja, tikkareita, muumirusinoita yms. Myös säännöllinen ateriarytmi helpottaa ja pitää nälkäkiukun loitolla.

Pidä taukoja riittävän usein

Kun olemme tehneet autolla pitkiä yhtäjaksoisia siirtymisiä, olemme tauottaneet matkan niin, että lapset jaksavat olla autossa. Kahden tai viimeistään kolmen tunnin jälkeen on pidettävä tauko (kolme tuntia, mikäli lapsi nukkuu autossa siinä välissä).

Varaa paljon aikaa siirtymisiin

Milloin pitää yllättäen vaippa vaihtaa, millon pysähtyä vessaan, millon iskee nälkä jne. yllättäviä taukoja voi tulla, mitkä venyttävät matkantekoa. Aiheutin esikoiselle viime kesänä pitkäaikaisen trauman kun otimme juoksuaskeleita ehtiäksemme junan kyytiin. Tämän jälkeen lapsi ei halunnut pitkään aikaan matkustaa mihinkään, koska pelkäsi että myöhästyisimme junasta / lennolta / laivalta. Siksi on hyvä, että on reilusti aikaa, ettei vanhemman stressi ja kiire tartu lapseen.

Valitse aikataulut tarkkaan

Vältämme nykyään aamuvarhaisia tai yömyöhäisiä lähtöjä, sillä matkustaminen on vain pienten kanssa helpompaa kun matkassa ei ole turhaa väsymystä. Senkään vuoksi emme halua tunkea päiviä täyteen ohjelmaa, sillä pelkästään se voi illalla purkautua yliväsymyksenä. Matkat sujuvat paljon mutkattomammin, kun ei ole päivisin liikaa ohjelmaa.

Tottakai reissun päällä tulee myös niitä päiviä, kun nukkumaanmeno venähtää tai huomataan, että hups, taisi ehkä sittenkin olla liikaa ohjelmaa yhdelle päivälle lasten kannalta. Mutta kun tämä on tiedostettu ja menemisiä taas karsittu, niin reissuväsymys ei ole niin voimakkaana iskenyt.

Hakeudu säännöllisesti leikkipuistoihin

Leikkipuistot ovat lasten päivien pelastus ja usein ne ovatkin matkojen suuria kohokohtia. Kun tauolla, yöpymispaikassa tai määränpäässä on leikkipuisto mihin mennä, sujuu matka lapsen kannalta vielä mukavammin. Yksi leikkipuisto voi pelastaa paljolta. On plussaa, mikäli majapaikassa on leikkihuone tai pihapiirissä edes joku pieni leikkipaikka.

Tabletti on (myös) pelastus

Oikeasti kaikki siirtymät sujuu leikki-ikäisen kanssa pitkälti tabletin avulla ja tottakai tiedostamme, että tabletin katselua on aivan liikaa, mutta valitsemme sen mikä tekee matkan tekemisestä mahdollisimman helpon ja mutkattoman. Taaperolla ei ole (vielä, onneksi) tablettia käytössä ja hän viihdyttää itseään edelleen leluilla. Tabletin käytön lomassa koitamme kuitenkin keksiä myös ihan tavallistakin ajantappo juttua (autossa), kuten piirtämistä, arvoituksia, sanaleikkejä, etsimistä ja laskemista yms.

Matkat lasten kanssa sujuu hyvin pitämällä perusasiat kunnossa, kuten huolehtimalla riittävästä unen saannista, pitämällä nälän loitolla, lapsen ehdoilla menemisellä ja huolehtimalla, että lapselle riittää mielekästä tekemistä. Lapset ovat sopeutuvaisia ja innokkaita näkemään uusia paikkoja, joten heidän kanssa on ollut mielekästä matkustaa, vaikka aikuisten kesken tehtävät matkat ovat luonnollisesti vaivattomampia ja erilaisia. Aikuisillekin voi iskeä reissuväsymystä, joten inhimillisyyttä ja ymmärrystä myös pienelle ihmiselle, jolle niin moni asia on ensikertaa uutta <3

Ja lopuksi: milloin ollaan perillä? Ollaanko kohta perillä? Kuinka kauan vielä kestää, että ollaan perillä?