SALLA – in the middle of nowhere, missä kyltti?

Salla – se vain jotenkin kuulostaa ihanalta paikalta. Huomaan usein haluavani matkustaa paikkoihin, jotka vain ”kuulostavat” kivoilta, mutten lopulta tiedä niistä juurikaan mitään. Ainoan asian jonka Sallasta etukäteen tiesin oli sen tunnettu kyltti In the middle of nowhere. Todella halpa ja toimiva markkinointi slogan, olenhan minäkin täällä kyltin perässä. Mutta missä se tarkalleen ottaen on?

Matkalla Sallaan yritän googlettaa, mitähän muuta siellä mahtaa olla. Olemme tällä kertaa jättäneet Sallan ohikulku kohteeksi ja yövymme Sallassa vain yhden yön, joten en keksi meille liikaa ohjelmaa, tarkoitus on vain käydä haistelemassa ilmapiiriä ja saada ensivaikutelmaa. Siitä yleensä tiedän, kannattaako paikkaan palata ajan kanssa vai suosiolla jättää seuraavalla kerralla väliin.

Sallaisen leirintäalue

Yövymme Sallan leirintäalueella Keselmäjärven rannalla, jonka rannassa on kota. Lapsille sopiva uimaranta on muutaman sadan metrin päässä. Sallaisen karavaanialueella on todella hiljaista, meillä on vain yksi lähinaapuri. Olen matkalla tänne saanut selville, että Sallassa on kaksi Sallatunturia, toinen on varsinainen tunturi ja toinen hiihtokeskuksen huippu. Senkin olen saanut selville, että kyseinen kyltti sijaitsee nimenomaan hiihtokeskuksen huipulla. Mutta mistä sinne mennään?

Ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa koko 10 päiväisen roadtripin aikana saamme kerrankin tehdä asuntoauton eteen ”terassin”, aurinko nimittäin paistaa. Tästä hetkestä haluan nauttia, enkä pidä mitään kiirettä. Tarkistan kuitenkin varmuuden vuoksi sääennusteen, joka lupaa parin tunnin päähän taas vesisadetta. Saamme nyt lähteä, jos meinaamme jossakin käydä.

Lähdemme Sallaisen pihasta vasemmalle yhdessä parin koiranulkoiluttajan kanssa rupatellen ja päädymme kulkemaan kapeaa ja jyrkkää metsäpolkua ylöspäin. Seuraan karttaa, sillä olen löytänyt talvireitin (keskellä kesää haha) ylös huipulle pohjoisrinteiden kautta. Kävelemme tunturin kivikkoista reunaa metsän keskellä, kunnes polku päättyy pohjoisrinteelle, sitä lähdemme kiipeämään ylös.

Ylhäällä tähyilen kylttiä joka puskan takaa, mies ja tyttö jää kivelle odottamaan, heille ei ole niin tärkeää löytää kylttiä. Tyttö rakentaa sillä välin hyttysille kodin kivistä. Lähden vauva selässä kävelemään kohti laskettelukeskuksen korkeinta huippua. Ensin vastaan tulee viitat Venäjän suuntaan, sen jälkeen näkyy joitain rakennuksia kuten kotaa ja katselutasannetta ja pian niiden jälkeen havaitsen viimein In the middle of nowhere kyltin. Hahaa, mikä ilo kun viimein sen löysin!

Heti kun olen päässyt kyltin luo, alkaa ukkonen jyrähtelemään. Tuoreessa mielessä on edellinen päivä Pyhällä, missä tulimme Lampivaaran ametistikaivokselta alas ukkosmyrskyn aikaan. En todellakaan halua olla taas ukkosella tunturin päällä. Älä tule ukkonen, älä tule ukkonen, pysy kaukana, pysy kaukana – hoen hiljaa mielessäni. Nyt on palattava nopeasti takaisin alas.

En ehdi juurikaan nauttia ylhäällä maisemista, siellä olisi ollut jopa penkki jossa istua ja katsella tuntureita. Huikkaan muulle perheelle, että nyt lähdetään ja kävelen suoraan hiihtohissin uraa pitkin alas. Näinkö suora reitti tänne olisi loppujen lopuksi ollut?! Huomasin, että ylhäältä lähti myös huoltotie joka päättyi alhaalla samaan kohtaan, joten sitäkin seuraamalla olisi päässyt kyltin huipulle.

Ohitamme lampaat jotka laiduntavat rinteen reunalla, karhulammen edessä odottaa juhannuskokko. Kävelemme suuntavaiston mukaan vaan suorinta tietä takaisin leirintäalueelle. Juuri kun palaamme asuntoautolle, repeää taivas ja alkaa kaatosade ja monen tunnin ukkoskuuro, onneksi ehdimme alta pois.

Loppuilta meneekin asuntoautossa, emmekä pääse tänäkään iltana nauttimaan kesäillasta markiisin alla. Seuraavana aamuna käymme tytön kanssa pulahtamassa Keselmäjärvellä, jonka ympäri menee patikointireitti.

Ennenkuin jätämme Sallan taaksemme, käymme vielä pienellä ajelulla. Ajamme tulevan kansallispuiston reunaa pitkin, ohittaen toisen Sallatunturin reitille vievän parkkipaikan ja ajamme itärinteille saakka. Siellä metsänreunassa nököttää riippumatto ja rinteellä poro. Tästäkin jos lähtisi vain kävelemään rinnettä pitkin ylös, niin päätyisi suoraan kyltin luo. Taisimme kävellä ihan mutkien kautta, mutta saimme ainakin tallustaa hetken metsässä.

Positiivinen ensivaikutelma Sallasta

Ihastelen näitä Sallan puita, kuinka erikoisia karuja ja hienoja käkkärämäntyjä (oikeammin aihkimäntyjä) ja korkeita, kapeita kuusia. Wau! Tänne on ehdottomasti tultava patikoimaan, viimeistään uuden kansallispuiston myötä.
Ja mitä ensivaikutelmaan tulee, niin Salla teki todellakin ihanan ensivaikutelman vaikkemme paljoa siellä ehtineet mitään edes tehdä tai nähdä. Tuli tunne, että haluaisin tulla tänne erikseen vain rauhoittumaan ja lataamaan akkuja! Ihan voisin vaikka samantien varata sinne seuraavan loman…

Kaunisharjun näköalapaikka

Pysähdymme vielä Kaunisharjun näköalapaikalla (tai oikeammin luonnonilmiöiden havaintopaikalla) ihastelemassa maisemia Sallan ylle. Tästä taukopaikan rakennuksesta tulee samantien Norja mieleen ja ilmenee, että sen on suunnitellut nimenomaan norjalainen arkkitehti.

Täälläkin on In the middle of nowhere kyltti, joka taatusti on kaikkein helpoiten saavutettavissa. Parkkipaikalla on runsaasti tilaa ja tämä havaintopaikka sijaitsee heti Sallaan vievän tien varressa Kuusamon suuntaan. Paikan tarkoitus on tarjota paikkaa, jossa katsella esimerkiksi revontulia, tykkylumisia puita tai ihastella yötöntä yötä. Hieno paikka tämäkin, suosittelen pysähtymään!

Juuri tämä hiljaisuus ja rauha, In the middle of nowhere on Salla todellakin sanojensa arvoinen! Täällä ei tosiaan ole yhtään mitään ympärillä, vain luonto ja hiljaisuus ja ne riittää <3

2 kommenttia

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Heh, minä en itse asiassa ollut kuulltukaan tuosta kyltistä, mutta kieltämättä varsin hauska (ja kuvauksellinen). Suunnitelmana olisi syksyllä useampia päiviä Sallassa viettää ja näiden kuvien perusteella suunnitelma ei ole ollenlaan huono…

  • Elina

    Salla on syksyllä varmasti tosi kaunis! Mäkin tossa jo selasin majoitusta Sallaan syksyksi, mut en nyt varannu mitään. Saan ihastella sitten teidän kuvia, Sallan reitit on kyllä ihan tuntemattomia! Sinne toiselle Sallatunturille olis ollu lyhyt/helppo reitti mut jätettiin se taas seuraavaan kertaan. Uudestaan pitää kyllä päästä 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *