Koskenlaskuseikkailu K-18 Villi Reitti Kuusamossa
Vuonna 2012 kävimme puolison kanssa ensi kertaa Kuusamossa koskenlaskussa perhereitillä. Jo silloin päätimme, että haluamme seuraavalla kerralla ehdottomasti suurempiin koskiin. Vasta 12-vuotta myöhemmin toive toteutui kun tänä kesänä kävimme viimein kokeilemassa Kuusamon Villi Reitti koskenlaskua.
Meillä on usein Rukan mökillä isovanhemmat lastenhoitoapuna mukana. Se tarkoittaa samalla (vanhempien lepäämisen lisäksi) sitä, että voimme tehdä sellaisia aktiviteetteja jotka ei pienten lasten kanssa niin vaan onnistuisi. Ilman lastenhoitoapua, olisi tämän aktiviteetin toteutumiseen mennyt vielä yli 10-vuotta.
Varasimme edeltävänä iltana Retkietapin kautta K-18 koskenlasku Villi Reitin. Retkietappi järjestää koskenlaskuretkiä päivittäin kesäkuusta syyskuuhun. Villi Reitti koskenlasku kestää 2 tuntia ja se lähtee Juumasta, samasta paikasta mistä Pieni Karhunkierros alkaa.
Perhereitti vai K-18 Villi Reitti?
Me aloitimme koskenlaskun aikoinaan perhereitistä ja se oli jo silloin niin hauskaa, että jäi suuri hinku siirtyä suurempiin koskiin. Perhereitti oli kuitenkin todella hyvä tilaisuus kokeilla ja tunnustella miltä koskenlasku tuntuu, sekä saada harjoiteltua tekniikkaa.
Retkietapin Jari naureskelikin, kun kerroimme että tulimme ”heti perään” (12-vuotta välissä) tälle K-18 Villi Reitille. Tässä välissä kävimme kuitenkin myös Ruunaalla kokemassa koskenlaskua puuveneellä, mutta olin silloin raskaana emmekä silloin menneet hurjimpiin koskenlaskuihin.
Meidän retkellä oli mukana pariskunta, jotka olivat aiemmin samana päivänä käyneet perhereitillä ja myös innostuneet sen verran paljon, että pienen harkinnan jälkeen lähteneet saman päivän K-18 reitille.
Heidän mielestä oli hyvä että oli jo kokemusta perhereitiltä ja tiesivät mitä odottaa, silti hekin totesivat että kokemus oli näillä kahdella reitillä ihan erilaiset. Olen samaa mieltä.
Villi Reitti koskenlaskun valmistelu
Emme malttaneet mökillä odottaa, vaan suuntasimme Retkietapin toimiston eteen hyvissä ajoin odottamaan koskenlaskun alkua. Meitä oli lopulta 5 lähtijää ja itse kukin sai valita ottaako omat vaatteet päälle vai pukeeko sadevaatteet.
Meillä oli kahta koulukuntaa, puolet valitsi sadevaatteet ja puolet lähti omilla vaatteilla. He jotka lähtivät omilla vaatteilla olivat lopulta märkiä ja itse puin sadevaatteet päälle ja koin selvinneeni hiukan kuivempana, vaikka Villi Reitillä ei kastumatta selviä! Autossa oli mukana vaihtovaatteet paluumatkalle.
Jokainen sai myös kypärän, pelastusliivit ja kumisaappaat. Puhelimet sai ottaa mukaan ja ne pakattiin retkenjärjestäjän kuivapussiin. Itse koskissa ei ole mitenkään mahdollista kuvata (paitsi go-prolla), vaan kuvaamiset jätettiin reitin loppuvaiheeseen kun kosket ovat rauhoittuneet.
Laki vaatii turvallisuuden vuoksi tälle reitille kaksi kipparia ja rannalla pidettiin kattava ohjeistus kuinka toimia missäkin tilanteessa. Itseä mietitytti, että mitä jos tipun kyydistä, kuinka pääsen takaisin mutta tähänkin annettiin hyvät ja selkeät ohjeistukset ja olo oli lähtiessä turvallinen.
Villi Reitti kosket -Myllykoski
Siinä missä perhereitillä kosket ovat I-III luokkaa, on Villillä Reitillä kosket II-IV. Toki sekaan mahtuu myös VI-luokan koski joka on Jyrävä ja se on luokiteltu hengenvaaralliseksi eikä kukaan omasta hengestään välittävä siitä laske, ei edes ammattikipparit. Jyrävä kierretään Villillä Reitillä maitse.
Koskenlasku Villi Reitti on yhteensä n. 4 km pitkä ja se alkaa ensin kevyesti Niskakoskesta II. Niskakoskessa pääsee jo heti adrenaliinin makuun ja kokemaan märät kuohut. Niskakoski on suht lyhyt ja nopeasti ohi, mutta siinä pääsee hyvin koskenlaskun makuun.
Seuraavaksi siirryimme kohti Myllykoskea joka on IV luokan koski. Pidimme 5 minuutin tauon Myllykosken rannalla, missä kävimme katsomassa Myllykoskea ensin rannalta käsin. Tämän jälkeen saimme tarkemmat ohjeet kuinka toimia Myllykoskessa.
Koskenlaskussa jalat painetaan kumiveneessä tiukasti kiinni patjoihin, mutta Myllykoskessa toinen jalkani irtosi (en sentään lentänyt laidan yli). Tiesin, että seuraavassa koskessa on oltava tarkempi jalkojen kanssa ja puristettava jalkoja vahvemmin kumivenettä vasten.
Myllykoskessa on pudotusta 50 metrin matkalla yhteensä 5 metriä ja sen huomaa kun kosket tulevat seinänä vastaan. Olen nähnyt Myllykosken lukuisia kertoja maasta käsin ja ihastellut sen suurta voimaa ja miettinyt, kuinka jotkut uskaltavat siitä laskea koskenlaskua…
Oli aika mahtava fiilis selvitä siitä hengissä, koski oli nopeasti oli kun keskittyminen menee melomiseen ja seuraavien kuohujen ennakoitumiseen. Isovanhemmat ja lapset olivat Myllykoskella yleisössä katsomassa, kun menimme ohi.
Aallokkokoski ja Jyrävä
Myllykosken jälkeen on seuraavana Suomen suurin laskettava kaupallinen koski, ts. isoin koski mihin rahalla pääsee, eli Aallokkokoski. Aallokkokoski luokitellaan IV-koskeksi ja se on lähemmäs 900 metriä pitkä.
Meillä oli jo hyvää harjoitusta takana Niskakoskessa ja Myllykoskessa, joten odotin valmistautuneena Aallokkokoskea ja keskityin kosken kuohuihin sekä tällä kertaa katsoin eteenpäin enkä melan liikettä.
Suuret kuohut tulivat päälle vaikka kuulemma emme ihan niitä suurimpia harmillisesti saaneet päällemme. Keskittyminen oli niin intensiivistä, että jo parin minuutin kuluttua Aallokkokoski oli melottu läpi ja ihmettelin, näinkö nopeasti lähes kilometrin koski on ohi.
Se kertoo paljon myös veden ja melojien vauhdista, menemme todella lujaa eteenpäin veden mukana mutta tarkoituksena on olla nopeampi kuin vesi.
Ennen Jyrävää tulee ”elämän lanka”, joka varoittaa kahdesti siitä, että nyt on viimeistään hakeuduttava rantaan mikäli on sattunut tippumaan kumiveneen kyydistä pois. Langan yli ei saa mennä, sillä sen jälkeen meno muuttuu hengenvaaralliseksi.
Jyrävää ei missään nimessä lasketa koskenlaskulla, vaan Jyrävä kierretään maitse. Olin pari päivää aiemmin kiertänyt Pienen Karhunkierroksen muutamassa tunnissa hyvällä vauhdilla ja nyt olin aivan veto pois kun nousin kumisaappaat ja sadevaatteet päällä ylämäkeä ylös.
Itse kumivene päästettiin Jyrävästä alas (ilman kippareita) ja saimme kuulla erilaisia versioita mitä kumiveneille on Jyrävässä tapahtunut. Joskus se ei ole Jyrävän pyörteistä tullut takaisin yli tuntiin, välillä se on taittunut yhteen, mikäli kyydissä olisi joku ollut, olisi hän litistynyt väliin.
Arvostan kippareiden ammattitaitoa ja sitä, että turvallisuudesta pidetään kaikin tavoin huolta, turhia riskejä ei oteta missään tilanteessa.
Villi koskireitti
Jyrävän jälkeen saa ottaa rennosti, edessä on I-II luokan koskia, jotka ovat pitkiä ja rauhoittavia. Matkamme jatkuu kohti Vattumutkaa ja loppumatkaa ei tarvitse välttämättä enää edes meloa, kun virta vie eteenpäin.
Kumivene lipuu koskissa ja ohitamme Kalliosaaren vierestä, saaren jota muutama päivä sitten ihastelin rannalta enkä silloin vielä tiennyt että tulisin ohittamaan sen pian myös vesiteitse.
Loppumatkalla oli mahdollista myös kuvata, mikä tosiaan ei alkumatkan suurissa koskissa ole missään nimessä puhelimella mahdollista. Koskenlasku on ihana tapa irtaantua arjesta ja päästä luontoon rauhoittumaan ja kokemaan luonnon mahtavan voiman.
Koskenlasku on myös hyvä aktiviteetti Rukalla sadepäivälle, sillä koskessa kastuu takuuvarmasti muutenkin. Kun pääsimme rantaan, oli vielä yksi nousu kävellen ylös ja n. puolen km kävelymatka autolle, joka vei takaisin Juumaan.
Villi Reitti oli todella hauska, siinä sai adrenaliinia ja sykettä korkealle. Missään vaiheessa ei pelottanut, hieman jännitti mutta silti tosi luottavaisin mielin. Reitti oli todella hauska ja seikkailullinen ja vaikka reitille voi tulla myös suoraan ilman muuta kokemusta (koska täällä opastetaan niin hyvin), niin koin että oli hyvä kun oli jo vähän pohjaa ja kokemusta koskenlaskusta aiemmin.
Täältä voit lukea vanhat fiilikset Kuusamon koskenlaskusta perhe-reitillä ja täältä koskenlaskua puuveneellä Ruunaalla. Nälkä koskiin kasvaa kokemusten karttuessa ja Kuusamon koskenlaskut tarjosi mukavaa ja seikkailullista kivaa aktiviteettia.
2 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Kuulostaa mahtavalta! Minulla ei ole kokemusta koskenlaskusta. Monta kertaa on kuitenkin ollut reissussa mielessä, kun sitä on ollut tarjolla. Niin Nepalissa kuin Zambesjoella Sambian ja Zimbabwen rajalla, sekä tänä kesänä Tarakanjonilla Monteverdessä. Myös Suomessa Kuusamoa ja Ruunaata on harkittu. Marika ei ole ollut hommasta aivan yhtä kiinnostunut kuin minä, mutta alustavasti ollaan nyt puhuttu, että kokeillaan Kuusamoa tai Ruunaata.
Tästä sai aiheeseen hyviä vinkkejä!
Elina
Uskoisin että pitäisit/pitäisitte siitä! Ulkomailla on varmasti tosi upeita koskenlaskuja, pitäis itekin joskus ulkomailla kokeilla koskenlaskua! 🙂 Sekä Ruunaa että Ruka on hyviä vaihtoehtoja kotimaassa 🙂