Lemmenjoella luontopolulla ja Ravadasköngäksellä

Pohjoisen roadtrip heinäkuussa 2020, päivät 11 & 12: Lemmenjoki

Lemmenjoen kansallispuisto on perustettu vuonna 1956 ja on pinta-alaltaan Suomen suurin kansallispuisto. Lemmenjoki on tunnettu etenkin sen kullankaivuu perinteestään, kullan pinta on jääkauden muokkaamaa ja lähes puhdasta 24 karaattista kultaa. Lemmenjoki on ollut vilkas vesitie etenkin 1940- ja 1950 luvun kulta-aikaan, mutta Lapissa on kaivettu kultaa jo 150 vuotta. Me emme tulleet tänne kultaa etsimään, vaan nauttimaan Lemmenjoen kauniista maisemista.

Lemmenjoen Lumon leirintäalue

Lemmenjoki Lumon leirintäalue oli aivan kuin jostain suomi elokuvasta, paikassa oli sellainen vanhanaikainen ja turvallinen mummonmökki tunnelma, rantasaunan tuoksukin oli aivan ihana ja toi mieleen lapsuuden kesät mummolassa. Pystytimme tänne leirin ja lähdimme vihdoinkin patikoimaan! Mieli olisi niin kovasti tahtonut lähteä vaeltamaan 16 km pituisen Joenkielisen rengasreitin, mutta se oli tälle kokoonpanolle vain mahdottomuus, kantorinkan puuttumisen, koiran nivelten ja oman raskauden vuoksi. Täällä oli kuitenkin 4,1 km pituinen luontopolku joka oli aivan nappi valinta tällä kertaa.

Lemmenjoen luontopolku

Lähdimme kiertämään luontopolkua myötäpäivään metsään, jossa kasvoi yli 200 vuotiaita mäntyjä. Maasto oli enimmäkseen metsää, jonka polkujen varrella luontotaulut kertoivat alueen männyistä, peuran pyynnistä ja harjuista. Polku oli helppokulkuinen mutta osittain kivinen. Mäntymetsän jälkeen nousimme korkean harjun päälle, jota kävelimme pitkästi. Se oli mielestäni reitin hienoin osuus. Loppuvaiheessa pilkahteli Lemmenjokikin puiden välistä, ennen kuin laskeuduimme taas alas mäntymetsään. Pienen lammen reunalta näimme vastarannalla Kaapin Jounin. Reitin loppupuolella oli taukopaikka mustalammella ja jostain syystä viimeiset 800 metriä autolle tuntui todella pitkältä. Aurinko paistoi ja asteita oli alkuillastakin vielä +24 astetta.

Patikan jälkeen maistui leirissä savuporokeitto ja leirintäalueella tuli varata suihkuvuoro erikseen, sillä siellä oli vain yksi suihku rantasaunan yhteydessä. Oi että, mikä ihana kesäilta näissä maisemissa. Lemmenjoesta olin haaveillut pitkään ja olin niin iloinen ja kiitollinen, että vihdoin olimme täällä! Tunsin niin suurta onnellisuutta, kun pääsimme edes lyhyen matkan patikoimaan kansallispuistossa. Täällä oli jollain tapaa tosi erityinen ja rauhoittava tunnelma, mistä niin kovasti pidin.

Itse Lemmenjoki

Aamulla olisi uni maistunut pitkään, mutta nousimme kiireellä ylös jotta ehtisimme ilmoittautua Ravadasköngäkselle lähtevään veneeseen. Veneet olivat jo täynnä, mutta rannalla odotti sen verran monta ei ilmoittautunutta, että paikalle kutsuttiin vielä neljäskin vene. Normaalisti reittiä kulkee vain 1 vene kerrallaan, mutta tänä kesänä oli kysyntä suurta. Toinen vaihtoehto olisi ollut muutaman kilometrin pituinen miniristeily Lemmenjoella, mutta halusin päästä syvemmälle kansallispuistoon.

Koiratkin olivat tervetulleita veneen kyytiin ja siinä kun veneen moottori käynnistyi, meni toinen koirista aivan paniikkiin. Koira kun on tottunut vain soutuveneen kyytiin. Ikenet olivat aivan vitivalkoiset, mutta onneksi rauhoittui, sillä ehdin jo miettiä mitä jos koira hyppää paniikissa veneen kyydistä jokeen. Loppumatka meni koirien osalta lopulta hyvin ja paluumatka sujui myös tosi leppoisasti ilmaa haistellen ja maisemia katsellen. Lapinkoira nautti ihan silminnähden veneilystä aivan valtavasti, paluumatkalla rentoutui niin että meinasi nukahtaa pystyyn. Olen koko ikäni haaveillut koiran kanssa reissaamisesta ja siksi siinä veneen kyydissä tunsin jälleen suurta iloa siitä, että oltiin otettu koirat mukaan meidän reissulle ja täällä ne olivat nyt yhdessä meidän kanssa Lemmenjoella veneilemässä ja mukana jakamassa näitä hetkiä. Tätä hetkeä tulen muistelemaan koko loppuikäni, mitä ihania muistoja näiden rakkaiden koirien kanssa.

Ravadasköngäs

Venematka kesti n. 40 min ja siinä ehti itsekin imeä itseensä näitä erämaisia, metsäisiä harjumaisemia jotka muistuttivat yllättävän paljon kesän Ruunaan koskien maisemia. Perillä oli n. tunti aikaa tutustua Ravadasköngäksen lähimaastoon. Suurin osa muista matkaajista todennäköisesti valitsivat iltaveneen takaisin tai sitten he päättivät kävellä täältä kultahaminaan, mihin ei ollut kuin vain 5,8 km matka, sieltäkin lähtee vene takaisin Njurgulahteen. Ravadasköngäksellä suurin nähtävyys oli sen vesiputous, joka oli ihan sataman vieressä. Täältä lähti jyrkät portaat eteenpäin kohti muita polkuja, olisi ihania reittejä patikoida pidempiäkin vaelluksia. Kannattaa kuitenkin kiivetä myös rappuset ylös, sillä vesiputous jatkuu pitkästi sen jälkeen.

Ravadasjärvi

Lähdimme käymään myös Ravadasjärvellä joka oli 0,7 km päässä. Vaikka matka oli lyhyt, kesti sinne varttitunti kävellä ja matka tuntui yllättävän raskaalta. Asteita oli + 25 ja ensin oli vastassa jyrkkä ylämäki ja harjun jälkeen laskeuduttiin jyrkkää alamäkeä järvelle. Täällä olisi mennyt myös 2,4 km pituinen rengasreitti, mutta koska pelkästään alle kilometrin matkalla meinasi tulla kiire, emme ehtineet kiertää sitä ympäri. Ravadasjärvi oli sama, mitä pitkin tulimme Ravadasköngäkselle. Siellä oli iso alue teltoille ja monta taukopenkkiä ja tulisijaa.

Vaikkemme vaellukselle päässeet tällä kertaa lähtemään, tuntui että saimme Lemmenjoesta tosi mukavasti silti irti kahden pienemmän retken muodossa. Oli tosi nätti ja levollinen paikka ja toivon todellakin, että tullaan vielä palaamaan tänne joskus uusiksi, sen verran paljon pidin Lemmenjoesta! Seuraavalla kerralla haluan kiertää vähintään Joenkielisen kierroksen ja Kultahaminassakin pitäisi käydä, mutta Lemmenjoki itsessään oli taas yksi toteuttu pitkäaikainen Lapin unelma.

Blogissa matkalla missä milloinkin – on upeita maisemia juuri Joenkielisen kierrokselta.