Majoittuminen Agriturismossa Sardiniassa

Viime postauksessa kerroin Sardinian matkastamme yleisesti ja tässä postauksessa kerron meidän maatilamajoituksesta, eli agriturismosta Sardiniassa. Vietimme Sardiniassa 4 kokonaista päivää, joista 2 pyhitimme pelkästään majapaikassamme oloon ja loput vaivaiset 1½ päivää teimme retkiä lähiympäristössä. *Maatilamajoituksemme S’Ozzastru sijaitsee Dorgalissa, saaren itäpuolella.

Postaus sisältää mainoslinkin, joka on merkitty *merkillä.

Maatilamajoitus Agriturismo

Maatilamajoitus on aivan ihana majoituskonsepti! S’Ozzastrun omistajat valitsivat perustaa maatilan, eikä hotellia. He halusivat tarjota paikkaa ihmisille, jotka viettävät koko vuoden kaupunkiympäristössä ja etenkin lapsille, löytääkseen uudelleen kiintymystä työntekoon, luontoon ja eläimiin. Paikka tarjoaa rauhoittumista, seesteisyyttä ja lähiruokaa, joka ylpeydellä tarjotaan suoraan lautaselle omalta tilalta eikä muualta ostettuna. *S’Ozzastru on tavallinen maatila, jonka ympärille on rakennettu majoitustilat, infinity uima-allas, viihtyisä piha-alue, pieni leikkipuisto ja leirintämahdollisuus.

S’Ozzastrun eläimet

Maatilalla oli monenlaisia erilaisia eläimiä ja siksi me viihdyimme siellä niin hyvin. Tilalla oli kukkoja, pupuja, hevosia, vuohia, aaseja, tipuja, lampaita, kissanpentuja ja koiria. Tykkäsin niin paljon asua täällä maaseudulla yhdessä eläinten kanssa, tuntui kyllä ihan omalta jutulta ja mukavalta vaihtelulta perus hotelleihin (lue myös: kun lähdetään lomalle, yövytään aina hotellissa, eiku?). Tältä reissulta lähdin hakemaan pitkästä aikaa ihan uima-altaalla loikoilua, etelän fiilistä, lämpöä ja rentoa oleskelua. Loma ylitti odotukset, sain kokea näitä kaikkia ja vielä kaiken päälle ihastua Sardiniaan leppoisaan elämänmenoon.

 
 

Majapaikasta näkyi yhtä aikaa meri, vuoret ja maaseutu. Ympäristössä oli viinitiloja, peltoteitä ja laitumia joissa oli lehmiä, hevosia ja lampaita. Niin idyllistä ja kaunista! Oli ihanaa kävellä pitkin hiekkateitä ja aistia maaseudun tunnelmaa. Itse majapaikan huone oli yksinkertainen ja riittävä, sänky, pieni jääkaappi ja kylpyhuone. Huoneen edustalta aukesi hieno puutarhanäkymä ja edessä näkyivät vuoret. Tuli istuttua paljon huoneen edustan rappusilla maisemia ihaillen ja kissanpentuja silitellen.

 
 

Maatilan isäntä esitteli meille vuohien lypsemistä ja saimme olla mukana katsomassa, kuinka homma toimii. Vuohet kävelivät peräkanaa riviin omille paikoilleen, päät suljettiin niin että ne sai syödä rehuja samaan aikaan, sillä aikaa kun niitä lypsettiin. Tämän jälkeen ne päästettiin omiin tiloihin vapaaksi, kunnes seuraava porukka tuli lypsettäväksi. Koomista kun juuri tuona päivänä meidän oli tarkoitus viettää rauhallinen ja leppoisa päivä maatilalla, mutta lasta pelotti päivällä lypsykoneiden kolina ja aiemmin tilalla haukkuneet koirat, joten ne tuli yöllä uniin painajaisina, sellainen rauhallinen päivä maatilalla 😀

Agriturismon ruoan tuotanto

Majapaikan aamiainen koostui 80 % omasta tuotannosta ja esimerkiksi maito lypsettiin joka aamu vuohilta, pastat ja keksit oli myös itse leivottuja. Aamiaisella oli tarjolla tilan omia kanamunia, jogurttia, kuivattua kinkkua, keksejä, kakkuja, vaaleaa leipää, viikunoita, oli tosi makean painotteinen aamupala. Tämä oli ensimmäinen kertani Italiassa, joten siskoni osasi kertoa että makea aamupala on tyypillistä Länsi-Italiaa. Aamiaispöydästä puuttui esimerkiksi liha ja hedelmät.

Allasbaarista söimme todella hyvää leipää, siinä oli ilmakuivattua kinkkua, ”makkaraa”, tomaattia ja vuohenjuustoa. Taisi päivällä syöty vuohenjuustoleipäkin tulla lapsen uniin, sillä eräänä yönä hän vain tokaisi unissaan että NAM! Tilalla olisi saanut tilata myös päivällistä, mutta sitä emme kertaakaan kokeilleet.

Taaperon kanssa matkassa

Paikan allasalue on muuten tosi ihana ja sieltä löytyi monenmoista riipputuolia, riippumattoa, sohvaa ja löhöpaikkaa, missä ottaa rennosti. Oli vain yhden tunnin aikaero Suomeen ja menin aivan sekaisin siitä koska taapero menisi päiväunille, Suomen aikaa vai Italian aikaa? Lisäksi oli haastavaa nukuttaa ulos, kun oli niin kuuma ja kun lopulta nukahti sisälle, nukkui vain yhden unisyklin verran (30-40 min).

Olin hänen uudesta rytmistä enemmän sekaisin kuin lapsi itse. Olin nimittäin kuvitellut, että sitten kun lapsi nukkuisi monen tunnin päikkärit, saisin itse ottaa rennosti uima-altaalla ja vain nauttia. Voin kertoa, ettei niin käynyt kertaakaan koko loman aikana, rennon loman sijaan sain jatkuvasti juosta lapsen perässä kun hän meni paikasta toiseen ja vahtia, ettei hän tipahda uima-altaaseen.

Toki polskittiin yhdessä uima-altaassa ja siitä lapsi nautti suunnattomasti, tuntui kaikesta huolimatta kunnon lomalta, hänen ehdoilla mentiin. Pari päivää leppoisasti majapaikassa oli oikein sopiva, joten viimeisenä päivänä lähdimme taas autolla liikkeelle ja siitä kerroin lisää tosiaan edellisessä postauksessa.

Altaan reunalla pitämässä kiinni, ettei lapsi tipahda veteen
 
 

Majoitus agriturismo kohteessa oli itselleni elämys ja iso osa Sardinian kokemusta. Sardiniassa ovat nämä agriturismo kohteet yleisiä, joten suosittelen kokeilemaan sellaista! Voisin aivan hyvin toistekin majoittua agriturismokohteessa ja olemme niin kerran tämän jälkeen jo tehneetkin. Onko sulla kokemusta maatilamajoituksesta? Voisiko sellainen toimia myös Suomessa?

9 kommenttia

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Kuulostaa aivan huippumajapaikalta! Ei ole aivan tuollaisesta kokemusta, mutta Ahvenanmaalla olimme majapaikassa, jossa oli lehmiä. Ilman muuta tuollainen voisi toimia Suomessa ja luulen, että sellaisia onkin jo jossain päin Suomea olemassa?!

  • Elina

    Majapaikka lehmien kanssa kuulostaa myös hauskalta! 😀 Kyllä niitä varmasti jo on Suomessa, mutta eivät ole ainakaan kovin yleisiä. Se olis kyllä just hyvä keino saada ihmisiä näkemään, kuinka ison työn maanviljelijät tekee ennenkuin ruoka päätyy ruokakauppaan. Ja sekin olis elämys, kun yhtä lailla täälläkin moni on vieraantunut maaseudusta. Vähän erilainen majapaikka, mikä jää mieleen!

  • Tanja / Please Be Seated for Takeoff

    Agriturismot ovat mielestäni ihan parhaimmistoa juurikin paikallisiin perinneruokiin tutustumiseen. Harmi, ettette ehtineet kokeilla illallista. Italialaiset eivät tosiaan juurikaan aamiaisia nauti, kahvilla ja cornettolla mennään, joten illallisiin kannattaa maassa matkatessa panostaa enemmän. Aikaiseen rytmiin tottuneen pienen lapsen kanssa se on varmasti haastavaa, italialaislapsethan nukkuvat väsyn tullen vaikka ravintolan penkillä. Maatilan eläimet ovat varmasti lapselle kuin lapselle kiinnostava elämys.

  • Tanja / Please Be Seated for Takeoff

    En tiedä mikä tilanne on nykyään siellä Suomessa, mutta itse olen maatilamatkaillut Suomessa jo 80-luvulla. Täytyy kyllä sanoa, etten teini-ikäisenä siitä erityisesti innostunut, pienempänä se olisi saattanut olla hauskempaa. Kuin myös näin aikuisena, kunhan vierailu sisältää hyvää ruokaa, muttei varsinaisiin maatilan töihin osallistumista. 😀

  • Elina

    Kyllä niitä varmasti on, kunhan vaan googlettelee ja etsii. Pitäis melkein ihan vilkaista! Haha, joo teininä maatila saattais olla viimeinen paikka, mihin toivoisi vanhempien kanssa päätyvän 😀

  • Elina

    Hyvä tietää, pitää ens kerralla kokeilla illallisiakin 🙂 Se on kyllä totta että meillä ollaan jo silloin nukkumassa kun muut vasta lähtee syömään. Eläimet toimii pienille lapsille aina, joten niitä on ihan kiva matkoilla tarjota ohjelmaksi 😀

  • Elina

    Kannattaa kyllä joskus kokeilla! Kunpa tästä pandemiasta vaan joku päivä päästäis, niin sitten taas kiva suunnitella erilaisia reissuja <3

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *