Päivä Isle of Skyen saarella
Kesän Skotlannin roadtripillä yövyimme 2 yötä Dorniessa ja oli alunperin tarkoitus, että viettäisimme lähipäivät nimenomaan Isle of Skyella, sillä saarelle vievälle sillalle oli vain varttitunnin ajomatka Dorniesta. Edellispäivänä olimme tehneet yllätys koukkauksen Glenfinnaniin ja loman aikana päätettiin lisätä ohjelmaan vielä visiitti Loch Nessin järvelle, joten itse Skyellä vietettävä aika supistui lopulta vain päivän mittaiseksi. Päivässä ehti kuitenkin hyvin kiertää saarta. Käynti kuitenkin kannatti, Isle of Skyen saari on aivan omaa luokkaansa!
Portree – Kilt Rock
Suuntasimme aamulla kohti saaren itärannikkoa, pysähtyen matkan varrella pikaisesti Portreen kaupungissa, matkalla kohti ensimmäistä nähtävyyttä Kilt Rockia. Ohitettiin autolla Old man of Storr, joka on ehkä tunnetuin nähtävyys koko Skyen saarella ja suosittu patikointireitti. Me ei oltu nyt menossa sinne patikoimaan, mutta oltiin iloisia kun nähtiin se auton ikkunasta.
Kilt Rockilla pysähdyimme ja ihastelimme karuja maisemia. Kyseessä on lähes sata metriä korkea kallioseinämä, josta on suora putous mereen, onneksi paikka on hyvin aidattu. Kilt Rockin yhteydessä on myös Mealt Falls vesiputous. Mantereen horisontti näkyi vastarannalla ja täältä oli mahdollista bongata valaita. Todella kaunis paikka ja näkemisen arvoinen.
Quiraing
Skyen saarella on todella monta erilaista patikointireittiä ja yritän nykyään löytää sellaisen reitin, mikä on helppo mennä taapero selässä. Olin päätynyt Quiraingiin hyvien arvostelujen, hienojen maisemien ja helpon reitin vuoksi. Paikka on todella suosittu ja paikan päällä oli puolen päivän aikaan satoja autoja ja parkkipaikan saaminen oli vaikeaa (siellä oltiin parhaillaan laajentamassa parkkipaikkoja).
Parkkipaikalla vielä harkitsimme, että olisimme sittenkin lähteneet samalta parkkipaikalta lähtevälle Bioda Buidhen reitille, sieltä olisi nähnyt nimenomaan Quiraingin, mutta päätimme kuitenkin mennä itse Quiraingille. Kun Quiraingille lähdetään parkkipaikalta vasemmalle, lähtee Bioda Buidhen reitti oikealle.
Heti reitin alkupäässä yksi matkaseurueen miehistä yllytti, että lähtisimme kiipeämään suoraan mäkeä ylös Quiraingin päälle, sinne näytti menevän offroad reitti. Emmin, sillä mielestäni alempana kulkeva reitti olisi taapero selässä hieman helpompi kulkea. Lähdimme kuitenkin kapuamaan ylös ja jälleen kerran kirosin huonoa kuntoani, rankka ja korkea nousu heti alkuun. Kun mies otti taaperon selkään, helpotti minunkin kulkeminen ja syke alkoi tasaantumaan. Reitti oli tasaista nousua välillä mutavellissä ja ruohikossa. Maisemat sen kuin parani, mitä ylemmäs kiipesimme.
Noin tunnin kuluttua olimme jo ylhäällä, eikä kaduttanut lainkaan, että lähdimme sittenkin toista reittiä ylös. Oikeastaan olin iloinen, että joku yllytti lähtemään sinne. Oli aika hienot maisemat ylhäältä! Ylhäällä pidimme pitkähkön tauon, ennenkuin lähdimme kapuamaan samaa reittiä alas. Jälkeenpäin luin, että ylhäältä olisi päässyt kiertämään takakautta takaisin alareitille, se olisi ollut kyllä just täydellinen valinta, täältä löydät reitin kartan.
Alas tullessa astuin vähän isompaan mutalätäkköön ja koko vaelluskenkäni oli nilkkaan asti mudan peitossa. Matkalla mukana ollut puolison ystävä sanoi taaperollemme, että mamma astui bää bää kakkaan. ”Mamma bää bää kakka” hoki taapero sitten monta kymmentä kertaa päivän aikana ja koko loppu reissun ja aina tänä päivänäkin kun lähdetään johonkin patikoimaan tai maassa näkyy mutaa, saan kuulla: ”mamma bää bää kakka!”.
Tänne kannattaa tulla ihastelemaan maisemia, vaikkei lähtisikään patikoimaan. Aivan mahtavat maisemat parkkipaikaltakin, patikoimiseen kannattaa varata ainakin sen pari tuntia. Kilt Rockilta oli tänne vain noin 10 minuutin ajomatka.
The Fairy Glen
Kilt Rockilta jatkoimme vajaa puolen tunnin matkan päähän The Fairy Gleniin, minkä halusin ehdottomasti myös nähdä. Paikka oli niin satumainen kuin olin sen kuvitellutkin olevan, tuli joku fantasia elokuva mieleen, niin epätodellinen paikka. The Fairy Glenillä on ollut kivispiraali, jonka turistit ovat muodostaneet. Paikalliset haluavat pitää paikan luonnollisena ja siksi purkavat spiraalin uudestaan ja uudestaan.
Kun tulimme sinne, oli spiraalissa vain 1 kivi, jonka nähdessään puolisoni spontaani reaktio oli ”tämänkö kiven takia sä meidät tänne raahasit”. Jostain syystä mukana olleita miehiä tämä paikka ei sykähdyttänyt ollenkaan, olivat ehkä odottaneet näkevänsä ison kivispiraalin, jota olin niin mainostanut. The Fairy Glenille oli helppo tulla, varsinaista parkkipaikkaa ei siellä ole, mutta auton sai jätettyä tien varteen, josta oli vain lyhyt matka itse nähtävyydelle. Kiipesimme ylös ihastelemaan maisemia, paikka on mielestäni tosi kaunis!
Taliskerin viskitislaamo
Miehillä oli kiire ehtiä Taliskerin tislaamoon, joten suuntasimme auton nokan kohti Taliskeria. Taliskeriin olisimme voineet ajaa Skyen länsipuolta pitkin, jolloin olisimme nähneet uusia maisemia, mutta otimme nopeimman reitin. Nopein reitti ei auttanut, sillä olimme Taliskerin viskitislaamon pihassa 10 yli 17, se oli mennyt kiinni tasan klo 17.00. Onneksi miehet olivat kaikesta huolimatta hyväntuulisia, eikä harmitus ollut ylitsepääsemätön, nauroivat vain että missasivat tämän vain sen saakelin kivikasan takia.
Mitä jäi vielä kokematta?
Alkoi jo olla nälkä ja kello sen verran, että suuntasimme tässä vaiheessa jo takaisin kohti Dornieta. Mikäli aikaa olisi ollut enemmän, vaikka yhden päivän verran, olisin tahtonut käydä vielä Neist Pointin majakalla. Harmi ettei sille jäänyt aikaa mutta olin tyytyväinen jo päivän nähtävyyksiin, olivat kaikki todella kokemisen arvoisia. Toinen paikka missä olisin halunnut käydä, olisi ollut The Point of Sleat, siellä olisi odottanut valkoinen hiekkaranta ja turkoosi vesi. Koska nähtävää ja patikoitavaa on saarella paljon, joutuu väistämättä jotain jättämään pois suunnitelmista, top 10 patikointipaikat löytyvät täältä: Top ten skye walks
Oletko käynyt Skyella? Missä kaikkialla olet siellä käynyt ja kauanko saarella viipynyt? 🙂 Skye olisi kyllä ehdottomasti ansainnut useamman päivän!