Patikointia Val di Funesissa, tässä pari helppoa ja lyhyttä reittiä Dolomiiteilla
Matkustimme Dolomiiteille huhtikuussa (2019), valitettavasti se oli vielä aika huonoa aikaa patikoimiselle, koska talvisesonki oli jo päättynyt eikä kesäsesonki ollut vielä alkanut. Lisäksi vuoristossa oli edelleen paljon lunta. Unelmani Dolomiiteilla patikoimisesta jäi aika laihaksi, mutta saimme sentään pari lyhyempää reittiä tehtyä, jotka toivat pientä lohtua. Aina pääsee joskus uudestaan ja todellakin tahdotaan tänne vielä palata.
Yksi patikoinnin lähtöpaikka Dolomiiteilla: Zanser Alm
Kylästämme St. Petrosta ajetaan vielä n. 5 km eteenpäin kapeaa ja mutkikasta tietä pitkin kohti Zanseria, mistä lähtee useita patikointireittejä. Parkkipaikka on maksullinen, mutta dolomiitti kortilla saa hieman alennusta, parkkimaksu on voimassa 24 h.
Tarkoitus oli lähteä vähän tutkailemaan, missä kunnossa patikkapolut ovat, jospa pääsisimme patikoimaan täällä loman aikana. Lähdimme Zanser Almin parkkipaikalta kävelemään leveämpää ja esteetöntä polkua pitkin. Aika pian ilmeni, ettei täällä oikein ole juuri nyt kelejä patikoimiselle.
Kyltteihin oli liimattu varoituslappuja, joissa ihmisen kieltomerkki varoitti jäisistä poluista. Olimme matkassa pelkillä lenkkareilla ja varsinainen vaelluspolku jatkoi eteenpäin lumisena. Päädyimme kävelemään vain lyhyen esteettömän ympyrälenkin joka oli sula ja jonka kiertämiseen meni vain 20-30 min. Ihan sopiva pienelle taaperolle ja pääsi itsekin edes pikkuisen fiilikseen, vaikkei vuoria paksun pilvipeitteen alta juurikaan näkynyt.
Tämä reitti sopii hyvin niille, jotka suosivat mieluiten lyhyitä reittejä esimerkiksi lasten kanssa, tällä reitillä ei ole nousuja.
Zanserista pääsee patikoimaan myös suosittua Adolf Munkel reittiä, kyltteihin on hyvin merkattu kauanko eri määränpäihin keskimäärin kestää patikoida. Dolomiiteilla olisi kyllä niin mahtavaa saada patikoida oikein kunnolla.
Myöhemmin kuulin, että juuri tuona keväänä oli euroopassa ollut poikkeuksellisen paljon lunta vuoristossa ja muillakaan ei ollut patikoinnit toteutuneet loppukeväästä lumen vuoksi. Harmittava juttu, pitää seuraavalla kerralla tulla eri vuodenaikaan tänne patikoimaan.
Paras aika matkustaa Dolomiiteille ja Val di Funesiin on toukokuun lopulta lokakuun puoleen väliin. Heidin Maailman äärellä blogista voit poimia ihania kokemuksia ja reittivinkkejä Dolomiiteille.
Sunnseitnweg & Panoramaweg ympyräreitti
Reitin pituus: 6,6 km / 2 h
Vaatimustaso: Helppo
Alempi reitti Sunnseitnweg alkaa St. Petron kylästä, myös St. Magdalenassa voi yhtyä reitin ylemmälle polulle Panoramaweig, jolloin saa tehtyä ympyräreitin. Mikäli liittyy reitille St. Magdalenasta, on parhaat maisemat jo siinä.
St. Petron kirkolta lähdetään kävelemään ylöspäin Collen suuntaan, siellä tulee ensimmäisessä risteyksessä kyltit reitille vastaan. Alkumatka kulki aika paljon risukoiden keskellä. Tunnin ja 2,5 km patikoimisen jälkeen saavutaan laaksoon ja St. Magdalenan kylään, reitti ja maisematkin alkaa olla kivempiä. Patikoimme ylempänä kuin mitä autolla ajaessa maisemia näkisimme, joten maisemat näyttävät täältä paremmilta.
Kun pääsimme panoramic viewpointille, väistyi lähes kaikki pilvet edestämme ja Dolomiitit esitteli meille parastaan. Näky oli niin henkeäsalpaavan kaunista ja näimme Geisler vuoret kerrankin kokonaisuudessaan. 5 päivän aikana ne pysyttelivät suurimmaksi osaksi ainakin osittain pilvipeitteen takana. Niityt loistivat vehreydellään ja keltaisilla voikukillaan. Näkymä oli kuin sadusta!
Reitti on merkitty helpoksi ja se oli kyllä helppo kulkea ja melko tasainen, nousua ei ole reitillä kuin muutama sata metriä. Ylämäet kuitenkin tuntui yllättävän raskailta, onneksi emme lähteneet vielä vaativammalle patikoinnille kun täällä korkeammalla patikointi tuntui poikkeuksellisen raskaalta.
Normaalisti tällainen reitti ei pitäisi tuntua missään. Olisiko syynä ollut se, että olimme n. 1200 metrin korkeudessa, matka ei ollut missään nimessä edes pitkä eikä nousujakaan ollut kuin tosiaan sen muutaman satasen ylöspäin.
Käännyimme yläreitille, panoramawegille ja samantien meni vuoret taas pilveen. Vuoret näyttäytyivät meille vain sen tovin, mitä niitä ihasteltiin. Panoramaweg reitti kulki metsien ja kapeiden polkujen läpi takaisin lähtö suuntaan, näimme sammakonkutuja, mehiläistarhan ja liskoja. Meillä meni ympyräreitin kulkemiseen 2 tuntia ja 10 min.
Sunnseitnweg ja panoramaweg antaa kauniin yleiskuvan Val di Funesin laaksosta, se on sopivan pituinen pienelle päiväretkelle ja on kuljettavissa myös lasten kanssa. Meillä oli lapsi mukana manducassa.
Dolomiitit on todella kaunista ja miellyttävää aluetta luontomatkailla. Se on ehdottomasti yksi meidän suosikkipaikoista ja jonain päivänä me tälle alueelle palaamme ja patikoimme kunnolla.
7 kommenttia
Erika
Tuonne ei kannata missään nimessä lähteä ennen kesäkuuta
Kesäkuun puolivälin jälkeen on lumet sulaneet reiteillä vähän talvesta riippuen.
Adolf Munkel weg on kaunein patikkareitti Val di Funesissa.
Elina
Hyvä tietää jatkoa ajatellen, ihmeen myöhään tuolta lumet kyllä sulaa! Tuolle Adolf Munkel wegille täytyy kyllä ehdottomasti sitten palata ! 🙂 Hyvä kun nyt tietää, mistä reitti lähtee, niin on helppoa vaan lähteä.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Val di Funesissa sää näytti pääasiassa suosineen teitä, ja samalla pääsitte kuitenkin sesonkiajan ulkopuolella matkustaessa nauttimaan kohteen rauhallisuudesta! Tuo mainitsemasi Adolf Munkelin reitti on muuten sellainen, jonka ilman muuta haluan päästä joskus kulkemaan.
Elina
Aivan! Joo, tuolla oli tuolloin todella rauhallista. Ei kyllä muihin juuri tuolloin törmätty. 2 viimeisenä päivänä oli hyvä keli ja 2 ensimmäisenä taas pilvistä / sateista, jolloin kierreltiin lähialueilla enemmän vuokra-autolla. Teidän pitää ehdottomasti vielä tuo Adolf Munkel reitti toteuttaa! 🙂
Anne | Elämää Nomadina
Upeita maisemia, Dolomiitit on ihan huikea vuoristo! Patikoimista varten tosiaan vähän myöhäisempi ajankohta olisi ollut parempi, mutta onneksi kuitenkin pääsitte poluille ja noille näköalapaikoille! Itse haluaisin tehdä noissa maisemissa jonkun pidemmän, vähintään muutaman päivän pituisen reitin joskus, mutta tämä ei ole vielä edes suunnittelun asteella. Tuosta korkeudesta muuten, kyllä tuollainen reilu tonni jo todella tuntuu urheillessa, varsinkin jos ei ole tottuttelua alla. Muistan itse ihmetelleeni Meksiko Cityssä juostessa, että miten voikin olla niin kamalan raskasta, ennen kuin tajusin että hei me ollaan reilun parin tonnin korkeudella ja tultiin hiljattain miltei rannikolta 😀
Elina
Jep, patikoimiseen ehdottomasti myöhäisempi ajankohta olis ollu parempi. Me ollaan jo aika pitkään oltu menty ns. fiilistelyllä ”mennään ja katsotaan sitten perillä”, ettei tullu tuohonkaan perehdyttyä yhtään etukäteen 😀 No hyvä tietää, että tuo korkeus vaikuttaa noinkin paljon. Miehellä on mua parempi lihaskunto ja sekin oli aivan ihmeissään, kuinka reidet oli ihan pienestäkin maitohapoilla tms. Otti kyllä yllättävän paljon kroppaan, ottaakseen huomioon kuinka tasainen reitti kuitenkin oli. Olispa kyllä siistiä yöpyä vaikka just teltassa jossain tuolla vuorien keskellä, onneks se on sulla jo edes mielessä! Siitä on jo lyhyempi matka toteuttaa sitä 🙂
Sari / matkalla lähelle tai kauas
Kerrassaan upeaa. Kiitti reitti vinkeistä!