Vuokra-autolla Pohjois-Italiassa, missä kaikkialla kävimme?

Pohjois-Italian matkalla lensimme Venetsiaan, missä olimme ensin 3 yötä. Venetsiasta jatkoimme matkaa muualle Pohjois-Italiaan ja tässä postauksessa kerron, missä kaikkialla kävimme 5 päivän aikana. Pidimme tukikohtaa Val di Funesin kylässä Dolomiiteilla, Val di Funesista kerron erikseen toisessa postauksessa.

Junalla Venetsiasta Veronaan

Venetsiassa hyppäsimme junaan kohti Veronaa. Juna-asemalla myytiin lippuja monen eri yhtiön juniin ja lopulta päädyimme Trenitalia junaan. Trenitalia oli ihan mahdottoman mukava juna, penkit tuntuivat businessluokan penkeiltä, olivat muhkeat ja mukavat, niin hyvä istua!

Juna kulki todella tasaisesti, VR heiluu huomattavasti enemmän, juna kulki kuin samettia vain, tosi kiva junakokemus. Olin niin fiiliksissä kun saatiin matkustaa junalla, tuli vahvasti vanhat Interrail ajat mieleen ja kova hinku lähteä uudestaan junamatkailemaan. Junamatka Venetsiasta Veronaan kesti vajaa tunnin.

Autonvuokraus Pohjois-Italiasssa

En tiedä yhtään, miksemme suoraan vuokranneet autoa Venetsiasta, vaan hoidimme asian aika monimutkaisesti. Olisiko syynä ollut mahdollisesti kalliimmat vuokrahinnat Venetsiassa kuin Veronassa? Joka tapauksessa mahdollinen hintaero upposi nyt juna- ja bussimatkaan Veronaan, joten se ei ollut kovin viisas ratkaisu. Veronan juna-asemalla otimme lentokenttäbussin kohti Veronan lentokenttää, bussimatka maksoi n. 10 eur / per hlö / suunta ja matka kesti varttitunnin.

Veronan lentokentällä ei ollut ruuhkaa isoihin autonvuokraus firmoihin, me vuokrasimme auton Alamosta. Meillä ei jostain syystä toiminut googlemapsin navigointi (pelkkä kartta näkyi), joten pyysimme autonvuokraamosta erikseen navigaattoria. Se olisi maksanut 9 euroa / pv, joten meille ehdotettiin auton päivittämistä isompaan jossa on sisäänrakennettu navigaattori – auto maksoi vain 11 euroa enemmän kuin meidän ennakkoon varattu pienempi auto.

Kävimme yhdessä tarkistamassa auton taskulampun kanssa, auto oli siisti ja yleensä kuvaan auton ennen autonvuokrausta, mutta nyt en sitä tehnyt kun yhdessä kävimme auton läpi ja todettiin siistiksi (palatessa kuvasin auton). Lastenistuin vuokrattiin autoliikkeeltä ja se maksoi 65-80 eur / 4 vrk. Fiat Tipomme oli yllättävän tilava ja olimme lopulta tyytyväisiä, kun saatiin tilavampi auto alle.

Lounas Gardajärvellä

Ajoimme kohti Dolomiitteja Gardajärven kautta, missä pysähdyimme lounaalle. Valitettavasti juuri sinä päivänä oli todella harmaata, sumuista ja sateista eikä Gardajärvi näyttänyt meille siinä kelissä parhaita puoliaan. Gardajärvestä tuli mieleen riviera, hienostunut paikka, kalliin näköistä ja paljon purjeveneitä.

Pysähdyimme Torri del Benacossa, siellä oli linnoitus ja linnoja muuten näkyi matkanvarrella aina vähä väliä. Menimme Torri ravintolaan, joka oli kohtuuhintainen, se oli hyvällä paikalla ja hyvällä näköalalla. Valitsin täytepastaa ja alkupalaksi melonia ja ilmakuivattua kinkkua, lasin viiniä ja kahvia, puoliso otti pitsan. Ruoat maksoi 42 euroa ja koko Italian matkalla oli ravintolalaskut kahdelta aikuiselta aina 30-40 euroa.

Saimme jonkinmoisen kuvan Gardajärvestä, kun ajoimme järven reunaa pitkin sen toiseen päähän. Ehkä johtui huonoimmasta mahdollisesta kelistä, mutta jotenkin Gardajärvi ei ensivaikutelmaltaan sykähdyttänyt.

Ortosein kaupunki

Matkamme ajankohta oli huhtikuun lopulla. Kävimme majapaikastamme käsin Ortosein kaupungissa. Ortoseissa on laskettelukeskus ja täältä oli tarkoitus ottaa gondolihissi Secedon vuorelle ja ihastella maisemia. Jaa-a tai sitten ei. Kun saavuimme parkkipaikalle, oli hissit jo purettu ja jopa yksi vaijeri roikkui alas, niiden huolto oli parhaillaan käynnissä.

Ortosei oli kiva ”alppikylä”, oli aika hiljaista ja rauhallista. Kokeilimme onneamme ja ajoimme toiselle hissille Resciesaan, mutta sekin oli suljettu ja se avattiin vasta toukokuun puolessa välissä. Google näytti, että Secedan toinen hissi oli vielä avoinna, joten suuntasimme vielä sinne. Lähdimme kapuamaan autolla kohti vuoristoa, kapeaa tietä pitkin.

Tien varrella nousi pari vanhempaa miestä penkeiltä varautuneesti ylös ja näytti meille virnistellen peukkua, turistit… Matka ylös tuntui arveluttavalta ja tuli mieleen, miksi ylähissit olisivat auki jos ei alahissitkään ole? Niinpä katsoimme parhaaksemme kääntyä takaisin, kun tie oli niin kapea ettei siinä pääsisi väistämään mikäli toinen auto tulisi vastaan. Paluumatkalla kävimme yhden linnan pihassa, Castel Trostburgissa.

Lago di Braies

Majapaikastamme Lago di Braiesiin oli 80 km / 1 ½ h ajomatka. Satoi kaatamalla ja oli todella harmaa sää ja kolea keli, parkkipaikalla oli runsaasti autoja huonosta säästä huolimatta. Lago di Braies oli todella hieno paikka, tykkäsin tosi paljon!

Mikäli sää olisi ollut parempi, olisimme patikoineet järven ympäri. Nyt tyydyimme ihastelemaan maisemia vain rannalta, sillä vettä tuli niin paljon että äkkiä piti hakeutua vain sateensuojaan. Söimme grillillä bratwurstit, täällä Dolomiiteilla on tosi vahva Saksa / Itävalta fiilis.

Todella pikainen visiitti Cortinaan

Matkanvarrella Lago di Braiesilta Cortinaan oli pari hienon ja turkoosin väristä järveä Lago di Dobbiaco ja Lago di Landro. Dolomiittien tunnettu Tre Cimen näköalapaikkakin oli matkanvarrella, mutta oli niin sumuinen sää, ettei vuoria juurikaan näkynyt koko matkalla.

Ajomatka Cortinaan oli vajaa tunti. Ajoimme luonnonpuiston läpi Cortinaan, joka oli alppityylinen kaupunki. Puoliso lähti kaupungista pysähtymättä ajamaan takaisin kohti majapaikkaa ja hermosin, että tässäkö meidän Cortinan visiitti oli, pelkkä läpiajo? Ajoimme keskustan läpi, joka oli tosi kivan oloinen ja nätti. Sen enempää emme paikasta saaneet irti tällä kertaa.

Seikkailu vuorilla takaisin kohti majapaikkaa

Paluumatkalla oli tarkoitus pysähtyä järvillä, jotka näimme menomatkalla, mutta päädyimme ajamaan takaisin eri reittiä, sillä se oli huomattavasti lyhyempi 72 km (samaa reittiä takaisin olisi ollut 110 km). Cortinasta lähdimme ajamaan autolla kohti vuoria, missä tiet muuttuivat kapeammiksi eikä juuri muita autoja teillä näkynyt.

Kapusimme autolla serpentiinimäisesti koko ajan vain ylemmäs ja ylemmäs ja luntakin alkoi tulla vastaan. Olimme jo 1800 metrin korkeudessa ja lunta ilmestyi koko ajan vain enemmän. Asteita oli +4, satoi räntää ja maisema muuttui talviseksi. Hienon näköistä, vaikka selkeällä säällä olisi maisemat olleet ihan erilaiset.

Jännitystä lisäsi se, että vuokra-autossa oli kesärenkaat alla. Muuta liikennettä ei tosiaan juurikaan ollut ja ne autot jotka vastaan tuli, ei heilläkään ollut ketjuja renkaissa. Tie oli sohjoinen ja hieman jäinen ja olin tyyliin hengittämättä koko matkan ajan ja yritin keskittyä lapsen viihdyttämiseen etten jännittäisi keliä liikaa. Ajatus siitä, että olemme suomalaisia ja tottuneita lumella / jäällä ajamiseen toi turvaa.

Ohitimme jo kiinni menneen hiihtokeskuksen, missä oli vielä ihan täysi talvi. Palasimme vuorilta alas ja siellä oli tosi nätti vuori Cima Cunturines, ajoimme Armentarolan kylän läpi ja vielä toisen hiihtokeskuksen ohi. Oli kiva nähdä, että täällä päin niitä kuuluisia Pohjois-Italian hiihtokeskuksia on.

Reitti muuttui taas pienemmäksi ja pienemmäksi ja lopulta tie oli yhden auton levyinen. Onneksi ei tullut autoja vastaan! Auton navigaattori ohjasi tätä reittiä pitkin eikä oma puhelin ehdottanut tätä reittiä lainkaan, ehtikin käydä mielessä, mitä jos tie olisikin poikki jostain kohtaa ja joutuisimme kääntymään takaisin?! Tie oli kapea ja mutkikas ja ohitimme vielä Plosen hiihtokeskuksen.

Onneksi missään vaiheessa ei pelottanut, vaan lähinnä hermoilin ajoreitin luotettavuutta ja alla olevia kesärenkaita. Oli helpotus, kun mutkien jälkeen pilkahtikin meidän lähikylien tutut kirkontornit. Olimme selvinneet tästä jännittävästä ajomatkasta.

Viimeinen päivä Veronassa

Kun olimme palauttaneet auton takaisin Veronan lentokentälle, jätimme laukut säilöön juna-asemalle ja lähdimme Veronan kaupungille muutamaksi tunniksi. Verona oli tosi nätti kaupunki ja meille sattui koko loman paras sää (tyypillisesti aina viimeisenä päivänä).

Veronassa kiersimme pähkinänkuoressa:

• Veronan amfiteatterin
• Erben Piazzan
• Ponte Piatran sillan

Ja haahuilimme Veronan kaduilla. Veronan punakattoiset rakennukset oli tosi kauniita, vanhoja ja koristeellisia ja kaupunki tuntui jollain tavalla jopa Venetsiaa romanttisemmalta.

Palasimme Venetsiaan junalla, joita lähti 5-10 minuutin välein. Pyörimme Venetsiassa vielä hetken, ennenkuin otimme bussin nro 5 takaisin lentokentälle, matka kesti 20 min.

Ajaminen Pohjois-Italiassa

Moottoriteillä oli 130 km nopeusrajoitus, mies tykkäsi ajaa täällä – oli tosi leppoista ajaa eikä mitenkään hektistä. Vuokra-auto antaa kyllä tosi kivasti vapautta liikkua paikasta toiseen, eikä tarvitse jumittua vain yhteen kohteeseen. Välillä ajoimme kapeita ja mutkikkaita teitä pitkin ja niistä mies innostui todella paljon, mutkateitä oli mukava ajaa.

Ikkunoista näkyi paljon viiniviljelmiä ja lumihuippuisia vuoria ja vuorten päällä linnoja. Ajoimme yhden tietullin läpi, joka maksoi 8,60 euroa. Paluumatkalla tulli maksoi 12,70 euroa. Paluumatkalla autonvuokraus firman tyyppi tuli jälleen meidän kanssa yhdessä tarkistamaan taskulampun kanssa auton ja kun kaikki oli ok, vapautettiin meidät vastuista.

Tykästyimme todella paljon Dolomiitteihin ja jonain päivänä palaamme sinne vielä takaisin. Niin tajuttoman kaunista! Huhtikuun loppu oli aika huonoa aikaa matkustaa Dolomiiteilla, sää oli epävakainen, joten vuoria ei aina näkynyt. Asteita oli keskimäärin +14, joten lämpimiä vaatteita sai olla myös mukana ja sää tuntui vuoristossa kolealta. Patikoimaan emme juurikaan päässeet, sillä lunta oli vuoristossa vielä paljon.