Kaikki matkapäiväkirjojen kertomukset on nyt ulkona, mitä blogille tapahtuu nyt?

Neljä matkapäiväkirjaa, 58 tehtyä reissua, 248 blogipostausta, reilun 7 vuoden ajalta kirjoittelua ja tuhansia tunteja läppärillä, jotta saisin vuosilta 2006 – 2020 kirjoitetut matkapäiväkirjat purettua blogiin. Matkapäiväkirjojen käsialakin on ehtinyt vuosien varrella muuttua ja niin myös moni muukin asia elämässä. Nyt tämä pitkä projekti on viimein saatu päätökseen, kysymys kuuluukin, mitä blogille tapahtuu nyt?

Pitkä projekti takana, nyt se on viimein tehty

Perustin blogin vuonna 2015 purkaakseni tänne matkapäiväkirjoja. Maali ei tuntunut häämöttävän koskaan, sillä jatkuvasti tuli uusia matkoja jotka menivät aina jonon jatkeeksi. Blogi on alkujaan keskittynyt pelkästään ulkomaanmatkoihin.

Tuli pandemia, eikä enää tullut uusia matkoja ja sain mahdollisuuden kiriä näitä vanhoja juttuja. Näiden vanhojen matkakertomusten voimalla olen jaksanut tämän ajan ilman uusia matkoja. Tällä viikolla sain viimeiset vanhat postaukset ulos ja kieltämättä olo oli kuin vastavalmistuneella, paitsi että olisin ajallisesti ehtinyt tehdä samassa ajassa parikin tutkintoa. Kauan tätä hetkeä ehdinkin odottaa ja nyt kun se on tapahtunut, on olo helpottunut.

Kun sain viimeisen postauksen ulos, tuli myös tyhjä olo. Olin tehnyt tiukan loppurutistuksen, sillä olin päättänyt saada kaikki valmiiksi toukokuun loppuun mennessä. Mitä tekisin kaikella sillä vapautuvalla vapaa-ajalla, jota olin niin kovasti odottanut? Tuntui, etten halua sittenkään tehdä muuta kuin kirjoittaa, sillä olen pitänyt kirjoittamisesta yllättävän paljon.

Tarkoitus oli palautua urakasta ja pitää pienen tauon kirjoittamisesta. Tosiasiassa aloin viettämään iltoja eri kameroiden tutkimisessa, sillä kirjoittamisen päätteeksi sain kunnon kamerakuumeen. Kuvat ovat blogissa isossa roolissa ja kunnon kamera on näiltä menneiltä vuosilta puuttunut (älypuhelimella menty aina). Päätin uuden kameran hankinnan olevan palkintoni tästä urakasta ja merkki uudesta alusta (vielä en ole päätynyt mihinkään kameraan).

Olo on vapautunut, sillä nyt saan tästä eteenpäin kirjoittaa pelkästään ajankohtaisista asioista. Olen asiasta todella innostunut, tämä tuntuu jollain tavalla blogin uudelta alulta.

Elämä pandemian aikana

On tuntunut oudolta kirjoittaa parin viimeisen vuoden ajan ulkomaan matkoista, kun tosielämässä olemme istuneet lentokoneessa viimeksi helmikuussa 2020 ja lähes koko pandemian ajan olleet tiukasti Suomen maaperällä.

Ulkomaan matkat eivät ole kuuluneet meidän elämään pitkiin aikoihin ja moni asia on pandemian aikana muuttunut. Suurin niistä ovat muuttuneet arvot ja asioiden laittaminen tärkeysjärjestykseen. Ennen pandemiaa matkustaminen oli henkireikä, asia jota ajattelin jatkuvasti, olin aivan horror matkakuumeilija. On ollut kiva huomata, kuinka monet muut asiat ovat tuoneet paljon mielekästä sisältöä ja uutta innostusta elämään, ihan pienetkin asiat. Todellista onnea ei kannata etsiä itsensä ulkopuolelta.

Pandemian aikana olen tullut toistamiseen äidiksi ja viettänyt paljon aikaa kotona, mistä on tullut entistä tärkeämpi paikka. Lapsiperhearki vie ja tuo omansa tullessaan, sitä se meidän arki suurimmaksi osaksi on, emmekä enää ole jatkuvasti johonkin menossa.

Olemme saaneet pari uutta harrastusta, maastopyöräilyn ja melonnan, löytäneet mökin ja innostuneet kotimaan matkailusta. Mieleni on huomattavasti rauhoittunut menemisen suhteen, arki on tasapainottunut hyvään suuntaan.

Olen sanonut tämän jo tuhat kertaa, mutta sanon sen taas: matkustaminen on ja tulee aina olemaan minulle intohimoinen harrastus. Pandemian aikana se on kuitenkin muuttanut muotoaan, eikä se ole enää yhtä tärkeää ja pakkomielteistä kuin mitä se oli ennen pandemiaa. Mutta edelleen on paljon reissuhaaveita, joista kerron lisää myöhemmin.

Aiomme omalla painollaan jatkaa matkustelua ja todellakin haluan edelleen mennä ja kokea eri paikkoja ja asioita, mutta haaveilen enemmän erilaisista kohteista kuin ennen. Olen myös huomattavasti harkitsevaisempi matkojen suhteen, sillä ennen saatoin hetken mielijohteesta vain varata lennot.

Matkablogin uusi suunta

Blogin sisältö tulee väistämättä ainakin vähäksi aikaa muuttumaan, kun tarjolla ei ole jatkuvalla syötöllä niitä perinteisiä ulkomaan matkakertomuksia. Ulkomaihin liittyviä kokemuksia on edelleen tulossa, mutta nyt on vapaus sen suhteen, etten enää roiku vanhoissa matkoissa vaan saan keskittyä nykyhetkeen ja tulevaan.

Jatkossa blogin sisältö on vahvemmin oman näköistä, sellaista miltä arvomme ja elämämme näyttää tänä päivänä. Olen nauttinut ihan suunnattomasti kirjoittamisesta kohteista jotka tunnen paremmin ja kirjoittajana haluan keskittyä enemmän juuri sellaisiin kohteisiin, jotka tuntuvat omalta. Tämä tarkoittaa enemmän:

• Lähimatkailua Pohjanmaalla
• Kotimaan matkailua
• Matkoja naapurimaihin
• Intohimoa pohjoiseen
• Juttuja Kuusamon mökiltä
• Retkeilyä ja melontaa
• Lapsiperheille sopivia kohteita
• Roadtrippeja
• Maata pitkin matkustamista
• Luontokohteisiin keskittyen

Olen näistä aiheista ennenkin blogiin kirjoittanut, mutta nyt jutut tulevat painottumaan enemmän näihin, kuin pelkkiin ulkomaanmatkoihin. Paljon blogin suunnasta tulee kertomaan meidän tuleva kesän matka, kun lähdemme sähköautolla maata pitkin, Inga-koira mukanamme Ruotsiin ja Tanskaan – matkan tarkempi sisältö selviää tarkemmin vasta tien päällä. Kesäämme kuuluu myös melontaa ja pääsemme myös Kuusamon mökille.

Tämä on ollut se suunta ja se oma juttu, mitä kohti olen vuosi vuodelta enemmän halunnut jatkuvasti kulkea. Olen tehnyt vuosien työn, jotta saisin elää enemmän juuri oman näköistä elämää ja nyt haluan keskittyä siihen täysillä. Siksi olen niin iloinen, että olen nyt tässä pisteessä.

Ja etten kuulosta aivan hanskat tiskiin heittäneeltä reissaajalta, olen takuuvarma että blogiin päätyy jatkossakin useita reissupostauksia ulkomailta ja päädyn jatkosssakin kaupunkikohteisiin, kaukomaille ja palmujen alle yhtä innosta puhkuen, etenkin kun lapsellakin on nyt matkakuumetta (lentokentälle pitäisi kuulemma lähteä heti). Matkailu tulee kulkemaan veressäni aina. Pääpaino matkablogissa kuitenkin vaihtuu lähimatkailuun ja olen tästä todella innoissani.

Kiitos salamatkustaja, kun olet ollut mukana

Tiedän että lukijoissa on niitä jotka ovat olleet mukana matkassa alusta saakka ja osa vasta viime vuosina / viime aikoina. Olen vuosien varrella kirjoittanut blogiin aika monipuolisesti eri asioista, ulkomaan matkoista, kotimaasta (enimmäkseen pohjoisesta), kansallispuistoista ja myös lapsiperheen näkökulmasta asioita, välillä myös koirien kanssa matkustamisesta ja milloin mistäkin.

Tiedän jo oman suuntani mihin kirjoittajana lähteä, mutta haluan kuulla myös ajatuksia siitä, minkälaisista postauksista olet tykännyt tai minkä aiheisista jutuista haluaisit kuulla lisää? Miltä tämä uusi suunta kuulostaa?

Voit kommentoida halutessasi myös nimettömänä alle, tai laittaa viestiä somen kautta. Saa myös laittaa toivepostauksia tulemaan, edelleen on vielä paljon yleisiä ajatuksia aika monestakin asioista kirjoittamatta. Arvostaisin ajatuksiasi, sillä kirjoittajana näen asian vain toisesta suunnasta ja lukijalle näyttäytyy taas se toinen puoli. Tässä vaiheessa on korkea aika kuunnella myös teitä lukijoita, jättäkää terveiset ”vieraskirjaan” <3