Vuorokausi Islannissa, suuntana Snæfellsnes niemimaa
Hyödynsimme kahden viikon loman paluumatkalla yhden yön stopoverin Islannissa. Aikaa meille jäi Islantiin vuorokausi ja sinä aikana ei luonnollisesti kovin paljoa ehdi kokemaan. Kultaisen kolmion sijaan suuntasimme Reykjavikin lentokentältä pohjoiseen. Tässä postauksessa kerron, missä kävimme ja mitä näimme ajomatkan aikana.
Lensimme Reykjavikiin Vancouverista, mihin on aikaeroa -7 tuntia. Saavuimme Reykjavikiin aamulla puoli 6, mikä tarkoitti sitä että se oli meidän nukkumaanmenoaika Kanadassa. Lennolla emme onnistuneet nukkumaan, joten todella väsyttävä päivä oli meillä edessä.
Olin tarkkaan suunnitellut meidän Kanadan matkan sisällön, mutta Islannin olin tyystin unohtanut vaikka koko ajan tiesin että sielläkin paluumatkalla kävisimme. Ehkä se johtui osittain siitä, että luotin että ehtisimme poimia muutaman rusinan pullasta Islannin klassisimmista kohteista.
Auton vuokraus Islannissa
Vuokraa Islannissa nelivetoauto, piste. Meillä oli Kanadan Kalliovuorilla vuokra-autona Ford Explorer, joka on kiitettävän kokoinen maastoauto, sillä kelpasi ajella pitkiäkin matkoja.
Koska viivyimme Islannissa niin vähän aikaa ja asenteella ”emme kuitenkaan niin pitkälle päivän aikana ehdi”, vuokrasimme vaan jonkun edullisen perusauton (80 eur / vrk). Kun löysimme varhain aamuyöllä meidän auton, pettyivät jopa lapset.
”Eeeeeiiiii minulla on ikävä Kanadan autoa”, ”Onko meillä näin pieni auto”, ”Mahdutaankohan me kaikki tänne”, ”Minä en halua tuohon autoon”. Mielipiteitä oli yhtä monta kuin oli matkustajaa ja kun olimme nipin napin saaneet laukut tungettua pieneen Suzuki Swiftiin, odotti autossa toinen yllätys.
Tällä autolla ei saisi ajaa kaikilla teillä ja mm. osa kultaisen kolmion nähtävyyksistä sijaitsevat juuri kyseisten teiden varrella. Emme siis lähde edes yrittämään ja kokeilemaan onneamme. Kieltolistalla oli ainakin nämä tiet Islannissa, niille ei saisi ajaa ellei alla ole nelivetoa: Highland road, F-roadit, Kaldidalur (550), Kjölur (35).
Tietenkin riippuu siitä mihin aikoo ajella, mutta tämä kielto rajaa tietyt kohteen ja nähtävyydet pois.
Mihin nyt ajetaan?
”No mihin päin lähdetään ajamaan?”, kysyi puoliso kun oli hypännyt auton rattiin. Siinä ensi kertaa havahduin, meillä ei ole Islantiin suunnitelmia! Siis apua, minne me tosiaan nyt suunnataan!? Ajetaan nyt johonkin.
Reykjavikin lentokenttä sijaitsee vajaa tunnin ajomatkan päässä Reykjavikin keskustasta ja kaupunkia lähestyessämme kauhistelimme kaupungin kovaa liikennettä. Näin hurja liikenne jossain Islannissa?
Parhaimmillaan oli neljä kaistaa, kaistoja vaihdeltiin ihan viime hetkellä eikä vilkkuja käytetty. Osuimme aamuruuhkaan ja saimme kokea monet hullut Reykjavikilaiset kuskit.
Lapset olivat samantien sammuneet auton takapenkille, oli vielä hämärää ja aamu alkoi vasta valjeta. Otimme suunnan kohti pohjoista.
”Jaksettaiskohan me ajella niille painonnostokiville?” Eihän sinne olisi Reykjavikista kuin n. 2,5 tunnin ajomatka per suunta, eihän se ole matka eikä mikään eikä meillä muuten ole muitakaan suunnitelmia. Puoliso oli toivonut pääsevänsä Islannissa nostamaan neljää eri painoista pyöreää kiveä.
En tiedä oliko väsymyksellä osuutta asiaan, vai vaikuttiko Islannin maisemat jo muiden vastaavien maisemien vuoksi jo niin tutulta, mutta en jaksanut tuntikausiin kaivella kameraa esille ja ottaa Islannista ensimmäistäkään kuvaa. Ajomatka tuntui väsyneenä yllättävän pitkältä.
Hylkeitä, kirkkoja ja painonnostokiviä
Pikku hiljaa saavuimme Snæfellsnes niemelle jonka varrelta löytyisi paljon mielenkiintoista nähtävää. Olimme lähteneet ajelemaan 7 maissa aamulla ja ajattelimme että olisimme muutaman tunnin kuluttua perillä. Kello oli jo 10 kun pysähdyimme ensimmäisessä paikassa. En tiedä mihin aika oli kadonnut?
Ensimmäinen pysähdys oli hyljeranta. Lasten vielä nukkuessa kävimme vuorotellen rannalla ihastelemassa kivikolla makaavaa hyljettä. Rannalla tuli olla hiljaa ja pitää etäisyyttä, ettei häiritse eläimiä.
Sain heti kokea Islannin kylmän tuulen, nyt ymmärsin mistä puhutaan kun puhutaan Islannin kylmästä tuulesta. Ulkona ei pitkiä aikoja viihtynyt.
Ajoreitti muuttui mielenkiintoisemmaksi edessä näkyvien vuorten ja kauniiden ajoreittien ansiosta. Vuorten rinteillä oli vesiputouksia ja pysähdyimme kuvaamaan kivan näköistä, mustaa kirkkoa.
Seuraava pysähdyspaikka oli painonnostokivet. Suureksi harmiksi minulta jäi puolison kivien nostot näkemättä koska lapset nukkuivat autossa edelleen, emmekä halunneet/voineet jättää heitä yksin autoon, saatikka herättää. Mitä pidempään lapset nukkuivat, sen rauhallisemmin saisimme ajella.
Mies kävi kahdesti nostelemassa kolmea kiveä 23 kg, 54 kg ja 100 kg, jäljelle jäi 154 kg kivi josta ei oikein saanut kunnon otetta. En olisi itse saanut varmaan ensimmäistäkään nostettua.
Snaefellsjökull kansallispuisto
Saavuimme Snaefellsjökull kansallispuistoon ja maisema muuttui sen myötä karuksi ja kivikkoiseksi. Osittain maisema muistutti kuumaisemaa ja oli todella jännän näköistä, jo pelkästään se oli todella mielenkiintoista.
Maisemissa oli vanhaa hiekkaa, kovettunutta laavaa ja röpelöistä kiveä, jonka päällä kasvoi vihreää sammalta. Sammaleen päällä ei saa täällä missään nimessä kävellä, sillä sammaleella kestää 70-vuotta kasvaa takaisin.
Pysähtymispaikkoja on kansallispuiston alueella lukuisia, on näköalapaikkoja, majakoita, luontokeskus jossa saa maistaa paikallista, kuivatettua kalaa. Yritimme ajaa katsomaan jyrkkiä kalliomaisemia mutta tie muuttui niin huonokuntoiseksi ja kuoppaiseksi, että totesimme jälleen kerran että nyt meillä on vääränlainen auto alla, käännytään takaisin.
Istuimme tuntikausia hiljaa ja vain katsoimme avaria ja karuja maisemia. Mietin koko ajan, mitä mieltä olen näistä maisemista. Olin haaveillut Islannista yli 10-vuotta ja ennen tänne pääsyä matkustanut jo Norjassa, Skotlannissa, Grönlannissa, Kanadassa, ja Färsaarilla.
Olin nähnyt lukuisia karuja, vuoristoisia ja puuttomia maisemia ja ajattelin, että Islanti ei varmasti tunnu enää miltään ja siltä se ensivaikutelmaltaan ensin tuntuikin. Maisemia katsellessa kuitenkin hämmennyin, minä todella pidän näistä Islannin maisemista, todella paljon. Islanti osui sittenkin sydämeeni ja ehkä juuri siksi, ettei minulla (enää) ollut sinne odotuksia.
Koin jo valmiiksi pientä pettymystä siitä, että jouduimme jo seuraavana päivänä jättämään nämä maisemat taaksemme. Koin iloa, että sain jakaa nämä maisemat yhdessä puolison ja nukkuvien lasten kanssa. Tiesin jo nyt, että tulisin palaamaan Islantiin vielä takaisin.
Tuuli alkoi yltyä.
Tuuli yltyy, kiire takaisin Reykjavikiin
Ajoimme jo erään maiseman ohi, kunnes käänsin päätäni taaksepäin. ”Hei, pysähdytään vielä täällä!”.
Koska en ollut liioin perehtynyt Islannin nähtävyyksiin, en osannut odottaa mitään vaan kaikki tuli ikään kuin yllätyksenä eteen. Niin tämäkin paikka, joka oli yksi Islannin ikonisimmista maisemista.
Parkkipaikka oli maksullinen, mutta mitäs siitä, maksetaan ja käydään katsomassa kuuluisa vesiputous. Kyseessä oli Kirkjufjell, joka on tunnettu Game of Thronesista. Lapset olivat heränneet 6 tunnin ”päikkäreiden” jälkeen, mutta heitä ei vesiputous kiinnostanut vaan saimme jälleen kerran käydä katsomassa se vuorotellen. Parkkipaikalta oli muutaman sadan metrin matka vesiputouksille.
Meillä oli mennyt nähtävyyksillä tuplasti enemmän aikaa juuri sen vuoksi, että olimme joka paikassa käyneet aina vuorotellen toisen jäätyä vahtimaan lapsia. Siksi meillä tällä pikku ajelulla venähti, vaikka lähdimme ajamaan aamuvarhain.
Ajellessamme takaisin Reykjavikiin päin tuuli alkoi yltymään entisestään. Se tuntui pikkuisessa autossa ja pellolla harvakseltaan kasvaneet heinät olivat tuulesta vaakatasossa. Vastakkaisella puolella tietä oli hevosenkuljetuskärry kaatunut kumoon ja murehdin, että toivottavasti siellä ei ollut hevosta ja jos oli, toivottavasti ei ollut käynyt mitenkään.
Tuuli oli aivan kamalaa. Kun pysähdyimme vessaan, oli autonovi lentää irti kun tuuli otti siihen niin voimakkaasti. Äkkiä pois täältä maantieltä ja takaisin Reykjavikiin pysähtymättä. Onneksi ei ollut puita, jotka olisivat voineet päälle kaatua. Harvat puut joita näkyi, olivat nekin taipuneet tuulesta vaakatasoon.
Olin jatkuvasti torkahdellut apukuskin paikalla ja ristin käteni, että onneksi en ollut kuskin paikalla. Monen monta kertaa havahduin hereille vaikka en ollut edes tiennyt nukahtaneeni. Kova tuuli sai kuitenkin adrenaliinin liikkeelle ja sain kuin sainkin pidettyä itseni loppuajan hereillä.
Tuuli oli 31 m/s ja 6 km merenalaisen tunnelin jälkeen tuuli hieman rauhoittui kun pääsimme enemmän kaupungin suojaan.
Päivän Islanti nähtävyydet pähkinänkuoressa
Meidän lyhyt muutaman tunnin ”käydään nukuttamassa lapsia” ajelu venähti 10 tuntiseksi. Emme olleet edes Kanadassa ajelleet niin pitkiä päiviä ja nyt ajelimme melkein kellon ympäri silmät ristissä. En ymmärrä miten puoliso onnistui pysymään hereillä, onneksi pysyi.
Loppuillan vietimme Reykjavikissa ja siitä kerron seuraavassa postauksessa. Tässä vielä pähkinänkuoressa Islanti nähtävyydet jotka koimme päivän aikana:
- Ytri Tunga, hyljeranta
- Budakirkje, kirkko
- Arnarstupi, pieni kalastajakylä
- Malarrif, majakka
- Djupalonssandur, ranta ja painonnostokivet
- (Svärtuloft), vesiputous – tämä jäi meiltä välistä
- Hellnar church, kirkko
- Kirkjufjell, gof vesiputous + vuorimaisema
Vaikka viivyimme Islannissa ainoastaan vuorokauden, saimme kokea siitä kuitenkin kauniin ja kattavan palasen. Ensi kertaan jäi klassiset geysirit ja muut kuumat lähteet, nyt koimme Islannissa jotakin muuta ja olen tähän lopulliseen lopputulokseen todella tyytyväinen.
26 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Islantiin olisi kyllä mahtavaa päästä matkustamaan. Kauan se on ollut mielessä, mutta vähän on tullut arvottua vielä matkan kestoa ja myös ajankohtaa. Jos itselläni olisi ollut aikaa vain tuo vuorokausi, niin kultaisen kolmion sijaan olisin itsekin valinnut vastaavan reitin – maisemat näyttävät Islannissa kyllä häkellyttävän hienoilta. Kiviä olisi hauska päästä kokeilemaan. Veikkaanpa, että kaksi olisi kyllä noussut, mutta kolmas olisi jäänyt kyllä minulta maahan.
Elina
Tämä oli kyllä hyvä ja onnistunut valinta vaikkei aamulla vielä tiedetty mihin lähetään! 😀 näki paljon kivoja maisemia. Me oltiin lokakuussa, et se oli ihan kivaa aikaa mut varmaan elo-syyskuu vois olla hyvää aikaa lähteä säiden puolesta. Olis kyllä kiva ajaa joskus Islannin ympäri mut viikon siihen sais varata.
Hankala
Puolustukseksi joutuu sanoa noista kivistä, että alkoi jo matkaväsymys painamaan ja 0 tunnin yöunet takana niin se viimeinen kivi tuntui aika mahdottomalta. Haluaisin ainakin uskoa, että levänneenä sekin voisi nousta. /Tekosyyt ja meriselitykset 😀
Elina
Ostan tuon selityksen 0 tunnin yöunilla! Ei epäilystäkään, etteikö viimeinen kivi olis myös noussut! 🙂
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Huippua miten paljon ehditte nähdä kaikkea. Äkkiseltään voisi kuvitella että olitte siellä useammankin päivän. Mulla myös suunnitelmissa jossain vaiheessa Islanti ,mutta en vieläkään tiedä toteuttaisinko sen niin, että menisin Reykjavikiin ja tekisin sieltä retkiä vai lähtisinkö oikein kiertämään. Toisaalta jos säät eivät ole suotuisia olisi ihan hyvä idea pitää Reiykjavik kotipesänä.
Elina
Hyvää pohdintaa, mitä tulis itekin miettineeksi, tekiskö vaan päiväretkiä ympäriinsä Reykjavikista vai yöpyisikö muissa paikoissa. Ehkä päätyisin jälkimmäiseen ja etenisin majapaikasta toiseen, etäisyydet on kuitenkin pitkät ja nähtävyyksiä aika hajanaisesti siellä sun täällä. Toisaalta jos kaikki kohteet sijaitsee aivan eri suunnissa, niin varmasti vois olla paikallaan tehdä myös pistosretkiä Reykjavikista.
Mari / Maailmakotina
Ennen kuin luin juttua, niin ajattelin, että tämä reitti oli juuri suunniteltu yhden päivän stopoverille. Luulen, että nautitte ennemmän kuin kultaisen kolmion ruuhkista ja parkkeerausongelmista!
Elina
Uskon kans näin, tämä oli tosi rauhallinen reitti ja joka paikassa saatiin lähes yksin olla ja ihmetellä! 🙂
Pirkko / Meriharakka
Muutaman kerran Icelandairin mainosten innoittamana olen jo katsellut tätä stopover-mahdollisuuttakin mahdolliseen Kanadan reissuun liittyen. ”Pitäisi” käydä Akureyrissä, että voisi väittää käyneensä kaikilla (kahdella) Islannin Nomadmania-alueella. Länsivuonojen aluekin olisi kiinnostava, mutta kumpikin taitaa kyllä vaatia vähän pitemmän kuin yhden vuorokauden stopoversin.
Elina
Totta, näin on. Kyllä se vaatisi pidemmän visiitin mutta onneksi Icelandairilla saa sen 1-7 päivän stopoverin maksutta! Eli siitä vaan valitsemaan matkan pituutta. Nuo länsivuonot kiinnostaisi etenkin Rämön kirjojen ansiosta 🙂
Paula - Gone with the Gastons
Olette kyllä tosi sissejä, että sen Kanadan reissun jälkeen jaksoitte vielä lähteä kiertämään jetlagissa Islantia. 🙂 Upeita maisemia, itse olen käynyt ihan toisella suunnalla Islannissa ja sekin oli hieno. Sinne olisi kyllä kiva päästä uudelleen ja kiertää koko saari ympäri. Mutta nuo säät siellä olivat kyllä silloinkin aika arvaamattomat.
Elina
Tämä on jotenkin niin tyypillistä meitä 😀 Aina mietitään ensin jotain muuta mutta kuitenkin löydetään ittemme seikkailemasta jostain muualta kellon ympäri 😀 Etelä Islannissakin olis kiva käydä, samoin kuin saaren keskiosissa jne… Uusinta kertaa siis jossain vaiheessa ! 🙂
Merja / Merjan matkassa
Paljon ehditte näkemään, vaikka aikaa oli vähän. Mutta miten ihmeessä pysyitte sen päivän hereillä? Me ollaan lennetty Sydneyyn siten, että oltiin siellä aamukuudelta ja ennenkuin saatiin hotellihuone piti palloilla kaupungilla ja se oli yhtä tuskaa, kun väsytti niin paljon. Heh, nuo painonnostokivet kuulostaa hauskoille. Kaksi ensimmäistä pitäisi nousta, mutta isommat kyllä ei.
Elina
Hyvä kysymys! Mähän en siis oikein meinannut pysyä hereillä, mies pysyi energiajuomien turvin ja varmaan oli aika suuri vastuu, oli pakko pysyä hereillä 😀
Ne Tammelat
Islanti on kyllä niin erityinen ja upea maa! Tosi hienoja paikkoja ehditte nähdä ja kokea lyhyessäkin ajassa. Hyvä tieto tuo, että nelivetoautoa vaan alle suoraan. Itsekin muistelin, että Islantiin kannattaa lähteä vähän leveämmällä budjetilla, sillä kaikki on niin paljon kalliimpaa.
Elina
Jostain luin jotain ristiriitaisia tietoja että myös ”tavallisella autolla” pääsisi noille kultaisen kolmion reiteille, mutta verrattiin tiennumeroita reitin nähtävyyksien teiden numeroihin niin olis siitä jotakin silti jäänyt pois + tosiaan osa sivuteistä saattaa olla hiekkaisia/kuoppaisia/huonokuntoisia niin ei jää ainakaan mikään reitti tai nähtävyys välistä vaan sen takia ettei autolla pääse. Jos on neliveto alla, niin sitten tuolla pääsee liikkumaan lähes missä vaan eikä pienet vesilätäköiden ylityksetkään niin haittaa! 🙂
Eveliina / Reissukuume
Ihana ihana Islanti! 🙂 Paljon ehditte näkemään, vaikka aika vauhdikas piipahdus tämä reissunne olikin. Mutta voi ainakin sanoa, että kaikki tunnit tuli käytettyä tehokkaasti 😀
Elina
Juu kyllä, en ihan tätä odottanut mutta tätä saatiin ! 😀 haha
Raija / Kohti avaraa maailmaa
No ihan käsittämättömän paljonhan tuossa yhdessä päivässä ehti näkemään. Itselle neljän tunnin ajo tuntui jo aika pahalta täällä Espanjassa. Ehkä yksin on vaikeampi ajella, varsinkin väsyneenä.
Todella hienot maisemat olet saanut kuvattua, kyllä taas pitää tuota Islantiakin miettiä kohteeksi!
Elina
Kello 6 aamulla ”vajaa kolmentunnin ajo” ei tuntunut niin pahalta ”mehän ollaan perillä jo 9 jälkeen!” mutta sitten pysähdyttiin niin usein niin monessa paikassa, että niin siinä vaan kello tikitti eteenpäin ja aikaa vierähti + paluumatka takaisin 🙂
Taina
Wow, Islanti on kyllä upea – noin lyhyestikin koettuna! Itse en ole vielä koskaan sinne päässyt, mutta tämä postaus aktivoi kyllä taas kaikki Islanti-unelmat!
Elina
Kiva kuulla, että tästä heräsi nyt pieni Islanti kipinä! 🙂
Cilla Maria Travel
Hyvä tietää, että jopa päivässä ehtii nähdä noinkin paljon. Mulla Islanti on ollut vaihtelevasti bucket listalla. Viime kesänä jo suunniteltiin reissua sinne, mutta sitten innostus lopahti jostain syystä. Onpa muuten ollut navakka tuuli!
Elina
Siis mulla on ollut tuota samaa, haaveilin Islannista ensimmäistä kertaa joku yli 10 vuotta sitten ja sitten se on epäsäännöllisen säännöllisesti ollut mielessä ja jotenkin kultainen kolmio on saanut sellaisen turistirysä maineen ettei se oo oikein hirveästi enää kiinnostanut. ja siks mullakin on Islantihaaveet jotenkin koko ajan lykkääntynyt tai lopahtaneet, mutta aina ollut mielessä että sitten joskus. Nyt tuli käytyä ja haluan kyllä ehdottomasti uudestaan! 🙂
Pauliina – Minne tie vie
Ihan hurjasti ehditte yhdessä päivässä nähdä! Me tutkittiin etelärannikkoa ja Reykjavikia kun Islannissa oltiin, joten nämä oli kaikki uusia tuttavuuksia. Kiva tietää, että jos joskus tulee stopover-mahdollisuus niin siinä ehtii kivasti nähdä uusia paikkoja 🙂
Elina
Yllättävän hyvin ehti jopa yhdessä päivässä! 🙂 Tuo etelärannikkoa + Reykjavik paremmalla ajalla kiinnostaisi seuraavalla kerralla! 🙂