Kesä ja pohjoista kohti!
Kesä on täällä! Jippii!
Retkeilyharrastukseni myötä odotan tulevaa kesää enemmän kuin koskaan aikaisemmin, toinen asia mitä odotan on kesälomareissua Norjaan. Tässä yksi viikonloppu muistelin meidän viime kesän Norjan matkaa, johon jo silloin vannoimme palaavamme tänä kesänä takaisin. Niin hienoja maisemia ja sitä matkaa kun muisteli, niin nousi taas sellainen odotus ja sydämen pakahdus päälle että voi ettien että! Koko syksyn ja talven olen odottanut tätä kesää, kun lähdemme sinne takaisin. Hassua, että vaikka monessa paikassa olen matkustanut, löytyy kuitenkin lempikohteeni ihan meidän rajanaapurista: ”ei kannata mennä merta edemmäs kalaan”.
Tänä kesänä matkamme tulee olemaan yhdistettyä roadtrippiä ja patikointia, viime vuonna se oli aika pitkälti roadtrip painotteista. Lähdemme taas budjettimatkalla liikenteeseen ja yövymme yöt teltassa, otamme omat ruoat mukaan, jotka ”teemme” trangialla. Viime vuonna raahasimme mummon muusia, säilykepurkkeja, pastapusseja yms mukanamme. Kiitos Scandinavian outdoorin edullisen tarjouksen, hamstrasin meille matkalle sekä kotimaan patikoille energiapitoisempaa ruokaa mukaan. Matkan valmistelut ovat siis jo alkaneet.
Näyttää ehkä paljolta, mutta tässä on ”vain” 5:ksi päiväksi ruokaa 2:lle |
Viime vuoden matka katkesi Narvikin korkeudella, joten ajattelimme tänä kesänä jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Ajaa Norjan pohjois-osaan ja palata Narvikin kautta, pysähtyen tällä kertaa Abiskossa. Sain keväällä kuitenkin kuningasidean. Koska viime vuonna oli ihan mahdoton ajatus ottaa koirat mukaan, ehdotin että ottaisimme tänä vuonna vain yhden koiran mukaan kolmen sijasta, juuri sen koiran joka rakastaa matkustamista. Silloin koirien hoitajillakin olisi yksi koira vähemmän hoidettavana. Se olisi yksi pieni unelmien täyttymys, jos saisin matkustaa koiran kanssa yhdessä ulkomaille.
Tämä tarkottaisi ehkä sitä, ettemme kävisi Ruotsin puolella lainkaan. Toki voisimme käydä, mutta se vaatisi koiralle vielä erillisen lääkityksen ja ylimääräisiä eläinlääkärikäyntejä sirun, passin ja rokotuksen hankkimisen lisäksi. Helpommalla pääsee pysyttäytymällä vain Norjan puolella. Totesimme kuitenkin, että ehkä on jokatapauksessa parempi, ettemme sekoita Abiskoa nyt tähän matkaan vaikka jättäisimmekin koiran kotiin.
Matkaa odotellessa, olen parhaani mukaan yrittänyt valmistella matkaa ja tulevan kesän patikoita: tutkinut kotimaan retkikohteita, hankkinut miehelle rinkan, koiralle repun, pienemmän (2h) teltan minulle ja koiralle kotimaan patikoita varten, yrittänyt totuttaa koiraa pienempään telttaan, mikä tosin ei sujunutkaan niin helposti kuin olin kuvitellut: Lihapullalla oli lautasen kokoiset silmät ja paniikki päällä kun yritimme tunneliteltassa kaksistaan nukkua, livahti mokoma vielä teltasta, jonka jälkeen oli kaikki tassujarrut pohjassa, ei takaisin telttaan! Näin jo silmissäni suuren pettymyksen sen teltassa valvotun yön jälkeen, kun lähdin keskellä yötä sisälle takaisin nukkumaan, onko lihapullasta sittenkään minulle retkeilykaveriksi yön yli reissuille? 🙁 Tätä ennen olin kuitenkin testannut isommalla (3h) teltalla, jossa lihapulla nukkuikin tyytyväisesti, joten suurempi teltta on nyt lihapullan ainut toivo jos mielii mukaan Norjan reissulle. Mutta pian täytyy taas päättää, otammeko edes koiraa mukaan.
Itse reissuun, reittirunko meillä on: Itälappiin josta Karigasniemeltä Nordkappiin, Altan kautta Tromssaan, käymme ehkä Senjalla, Kilpisjärven kautta kotiin poiketen vielä Norjan puolella Hetasta käsin. Kiitettävästi tulee taas kilometrejä ja tällaisella roadtripillä sitä iloitsee siitä, että auto syö diesiliä. Matkan varrella on tiedossa jo sopivasti nähtävää, kiitos teille jotka olette viisaampina paikkoja ehdottaneet, mutta silti kaikki on ihan avoinna eikä mitään päätetty. Viime kesänä saimme nähdä, kuinka mitään ei kannata suunnitella liian tarkkaan, koska esimerkiksi sää voi sotkea suunnitelmat ihan täysin. Sää tulee olemaan arvoitus, mutta sillehän ei mitään mahda. Niinpä jätämme vain rungon ja rakennamme matkan sisällön tarkemmin vasta paikan päällä, pitäen kuitenkin mielessä kohteet joissa tahdomme käydä. Johonkin meinaan kivuta ylös, jossain meinaan patikoida. Mutta minne ja missä? Vielä täytyy tutustua Pohjois-Norjan potentiaalisiin patikkareitistöihin.
Roadtripissä on aivan oma viehätyksensä. Siinä on oma vapautensa, ei tarvitse miettiä lento tai hotelli aikatauluja eikä tarvitse olla sidottuna mihinkään, saa vaan lähteä ajamaan ja päättää aikatauluista ja matkareiteistä ihan itse, pysähtyä ja poiketa reitiltä niin usein kuin haluaa. Sekin tuntuu niin hassulta, että pääsee ulkomaille lentämättä. Yhtäkkiä olemme Ruotsissa, yhtäkkiä olemme Norjassa. Tien päällä voisi vierähtää tovi, jos pysähtyisi ajan kanssa joka paikassa, mutta koska koirat ovat hoidossa, emme voi rajattoman kauan olla reissun päällä. Olisi ihanaa lähteä niin, ettei olisi kiirettä kotiin. Toivottavasti etenisimme ihan rauhassa maisemista nauttien.
Koska paikan päällä en tule tälläkään kertaa käyttämään nettiä lainkaan, on etukäteisselvittelyllä roolinsa vaikka menemmekin myös fiiliksen mukaan. Toistaiseksi on vielä paljon kysymyksiä ilmassa: Koska lähdemme? Mitä reittiä ajamme Suomen puolella? Yövymmekö Suomen puolella ja jos niin missä? Kauanko olemme reissun päällä? Missä haluamme käydä? Mitä nähtävää siellä on? Missä kannattaa käydä? Lähdemmekö ajamaan aamulla vai vasta iltaa vasten? Onko meillä aikaa pistäytyä patikoiden Muotkalla tai Kevolla? Missä yövymme Norjan puolella? Kuinka pitkiä päivämatkoja ajamme? Miten yhdistämme ajamisen ja patikoimisen, mikä on rytmi? Mitä lauttoja on reitillä? Niiden aikataulut ja hinnat? Mihin lähdemme patikoimaan? Nämä selviää todennäköisesti vasta pari päivää ennen lähtöä tai vasta tien päällä. Pohjois-Norjan vinkkejä saa edelleen antaa! 🙂
Yhden matkan kokee yleensä kolmeen kertaa: Ensimmäisen kerran kun sitä suunnittelee, seuraavan kerran kun on itse matkalla ja viimeiseksi matkaa muistellessa jälkeenpäin. Vaikka on paljon kysymyksiä, niin se on vaan osa tätä ihanaa haaveilua, odottelua ja suunnittelua. Vaikka tahdonkin elämäni aikana nähdä maailmaa, niin tällä hetkellä ei huvita tai tule mieleen suunnata mihinkään muualle kuin pohjoiseen, mistään muusta paikasta ei ole tullut näin rakas. Aina on kuitenkin takataskussa muitakin pieniä suunnitelmia jotka siellä muhivat 🙂