Kesäyö Kauhanevan kansallispuistossa ja vaativa Katikankanjoni
Palaan hetkeksi alkukesän muistoihin, jolloin päivät olivat lämpimiä ja valoisia. Lähdimme yhdistetylle roadtripille ja retkelle ja ensimmäisen yön vietimme Kauhanevan kansallispuistossa. Olin muutama vuosi aiemmin käynyt Kauhaneva-Pohjankangas kansallispuistossa päiväretkellä ja silloin jo miettinyt, että paikka olisi upea kokea myös kesäiltana ja yönä.
Kesän retkeilykausi avattiin Kauhanevalla, mihin saavuimme perjantaina alkuillasta. Jätimme auton Salomaan parkkipaikalle, mistä oli n. 300 metrin matka telttapaikalle. Kuivakäymälä sijaitsee parkkipaikalla, joten leiripaikalta tuli mennen tullen reilu puoli kilometriä matkaa.
Salomaan leiripaikalla on tulipaikka, puolikota ja kaivo mistä sai juomavettä. Leiripaikka sijaitsee suon laidalla ja sieltä löytyy reilusti paikkoja teltoille.
Kauhalammin kierros
Lähdimme lasten kanssa kiertämään alkuillasta Kauhalammin kierroksen joka on Salomaalta n. 3,5 km pitkä. En tälläkään kertaa käynyt Nummikankaan näköalatornille, seuraavalla kerralla sitten. Kauhalammin kierros on lyhyt mutta sitäkin mieleenpainuvampi.
Reitti on aluksi esteetön, kun kuljetaan leveää reittiä ja osittain myös 1500-luvun vanhaa museotietä pitkin. Kauhalammilla on uimalaituri, mistä pääsee pulahtamaan Kauhalampeen. Meillä oli upea kesäilta +28 astetta, joten pulahdus olisi tehnyt hyvää. Uimassa oli nainen jolla oli lyhyet ja mustat hiukset, 2-vuotias näytti, että chachacha on uimassa, siinä sai pokkaa pidellä.
Kauhalammin kierros pitkospuineen on jotenkin erityisen kaunis ja tunnelmallinen. Kannattaa kuitenkin varoa käärmeitä, sillä yksi säikäytti koko porukkamme pahasti.
Yö Kauhanevalla
Kierroksen jälkeen palasimme leiriin, söimme iltapalaa ja yritimme saada lapsia nukahtamaan telttaan. Se tuntui mahdottomalta tehtävältä, sillä kuka nyt seikkailulla haluaisi nukkua ja varsinkaan kun ulkona on vielä niin valoisaa. Oli vaikea ja haastava tehtävä ja joskus 11 aikaan illalla oli lopulta molemmat lapset antaneet periksi.
Lähdin takaisin pitkospuille ihastelemaan kaunista kesäyötä. Mieleni valtasi ihana rauha, kun ympärillä oli suota, pitkospuita ja lämmin kesäilta, niin kaunista, tajuttoman kaunista.
Käki kukkui koko yön, heräsin koiran läähätykseen kello 5 aamulla ja pian myös lapsen oksentamiseen. Kiitos näiden, sain kokea myös upean aamuyön valon. Aamulla kun heräsimme, oli jo suurin osa muista telttakunnista jatkaneet matkaansa.
Katikankanjoni
Vajaa puolen tunnin matkan päässä Salomaan parkkipaikalta sijaitsee Kauhaneva-Pohjankangas kansallispuiston toinen retkikohde, Katikankanjoni. Katikankanjoni on edelleen melko tuntematon ja se onkin liitetty Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoon vasta vuonna 2010 (itse puisto on perustettu 1982).
Katikankanjonin reitti on lyhyt mutta vaativa, se on vain 2 km pitkä. Meillä tosiaan lapsi sairastui yön aikana ja oli koko tämän päivän kuumeessa, joten lähdimme kiertämään puolison kanssa tätä kierrosta vuorotellen. Patikoimme kumpikin reipasta tahtia ja kierrokseen meni vajaa 50 min. Sen kiertämiseen rauhassa menee muuten reilusti yli tunti.
Katikankanjonin nähtävyytenä on ”kolmentuulenlakki”, eli kolmeen suuntaan osoittava 18 metriä korkea mäennyppylä, missä on historian saatossa tavattu järjestää paljon juhlia. Jännä ajatus, että tänne metsän keskelle ovat paikalliset ihmiset tulleet sankoin joukoin juhlimaan.
Olin kuullut reitin olevan vaativa ja silti se yllätti. Reitillä oli jyrkkiä nousuja, laskuja ja rappusia, reitti kiemurteli tiheän kuusimetsän sisällä jonka läpi virtaa puro jonka vesi muokkaa edelleen uovan pohjaa. Katikankanjonin metsä on vaikuttava, erilainenkin, vähän niin kuin olisi satumetsässä. Katikankanjoni on kiva, erilainen ja sokkeloinen retkeilykohde, mutta rinteet ja rappuset voivat olla märällä kelillä liukkaat.
Yöpyminen täällä Kauhanevan kansallispuistossa suonlaidalla ja kokemalla upean kesäillan ja yön, teki tästä päiväretkikohteesta vielä syvemmän kokemuksen. Täältä jatkoimme viikonloppua eteenpäin ja siitä saatte kuulla lisää seuraavassa postauksessa.
Saatat myös pitää
12 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuisto on todella kiva, vaikka reittejä onkin aika niukasti. Maisemiltaan se on kuitenkin mukavan monipuolinen, sillä Kauhanevan ja toisaalta Pohjankankaan alueet ovat varsin erilaisia. Meitimme hiljattain, että siellä voisi olla mukava käydä talviaikaankin. Meidän keväisestä retkestä voi lukea täältä: https://www.matkallamissamilloinkin.com/kauhanevan-pohjankankaan-kansallispuisto-kansallispuistojen-aatelia/
Elina
Se voisi talvella olla todella kaunsi myös! Harmittavan vähän reittejä, mutta onneksi läheinen Lauhanvuori ja myös tämä Katikankanjoni ja muut alueet lähellä täydentää kokonaisuutta 🙂
Sari/ matkalla lähelle tai kauas
Tuolla ei ole vielä tullut käytyä. Upeat yökuvat olet saanut.
Miksi aina sattuu lasten kanssa matkatessa juuri niin, että joku sairastuu?
Elina
Sanoppas se, tuntuu että on niin yleistä että on joku aina sairaana kun loma alkaa. Meillä oli itseasiassa tällä viikolla tytön eskarissa koronaa, joten otin hänet lähes koko viikoksi kotiin ”karanteeniin” ettei vain sairastuisi ennen seuraavaa odottavaa lomaa.
finintirol
Hienoa luontoa. Mua arveluttaisi lähteä yöksi suolle, sillä olen kyllä sellainen hyttymagneetti, jotta kaikki inisijät kilometrien säteeltä kerääntyy ympärilleni aterialle. Muutenhan nuo maisemat ovat kauniita ja rauhoittavia
Elina
Haha! No joo uskon kyllä ja tuolla oli kyllä oikein mukavasti hyttysiä tuolloin illalla. Hyttysmyrkkyä vaan sai sprayata päälle runsaasti.
Anne | Elämää Nomadina
Voi miten kaunis ja valoisa Suomen kesäyö, niissä on kyllä jotain taikaa! Hienot kuvat ja vaikuttaa olevan maisemallisesti mukavan monipuolinen kansallispuisto.
Elina
Tämä on jotenkin sellaista suomi kesää parhaimmillaan <3 sellaista tyyntä järvimaisemaa unohtamatta! Alkukesät on niin kauniita, kun yöt on valoisia. Seuraavaa kesää odotellessa <3 Ensi kesänä haluan olla vielä enemmän kotisuomessa ja nauttia näistä maisemista.
Pirkko / Meriharakka
Jännä tuo sanavalintasi, että Katikankanjoni on vaativa – kiersimme, kaksi yli 60+ senioria sen joku kesä sitten ja olihan siinä nousuja, mutta ehken silti olisi sitä vaativaksi sanonut. Tai ainakin noin lyhyenä kierroksena se oli sittenkin ihan ”helppo”. No, ehkä, jos on pienten lasten kanssa liikkeellä.
Elina
Lontoon.fi sivustolla luokitellaan Katikankanjonin reitti myös vaativaksi. Eihän se mitään vuorilla kiipeilyä ole ja enimmäkseen vain runsaita ylä ja alamäkiä, mutta +30 helteessä ja vauhdilla kierrettäessä tuntui astetta haastavammalta, ettei se ihan mikään tasaisen helppokaan ollut 🙂
Anna | Tämä matka -blogi
Voi että, miten se aina menee niin, että lapsi/lapset sairastuvat reissussa (tai loukkaantuvat). Omani ovat jo aikuisia, mutta vielä teininäkin jommalla kummalla oli aina reissussa vatsatauti/flunssa/murtunut käsi jne. ym.
Onneksi pystyitte vuorottelemaan miehesi kanssa ja pääsitte kiertämään reitin.
Sarianne / Matkalla kaikkialle
Suomen kesäyö kauneimmillaan, kun näitä kuvia katsoo <3 Tuli kyllä myös mieleen tuo, mitä aiemmin kommentoitkin, että olikohan paljon hyttysiä myös! Se on nimittäin toinen asia, mikä kesäilloista tulee usein mieleen 😀